Kari Hämäläinen oli isäntänä Lapin suosituimmassa, kristillisessä tunturikeskuksessa lähes 40 vuotta: ”Hätkähdin, miten unelmani ovat toteutuneet”

 

Kari Hämäläinen matkasi kotikonnuiltaan Pelkosenniemeltä kirjansa julkistustilaisuuteen Hollolaan, jossa estradilla oli myös Markku Leminen (oik.). Kuva: Erja Taura-Jokinen

Kari Hämäläinen alkoi haaveilla 12–13 vuoden iässä leirikeskuksen isännyydestä. Unelma toteutui Pyhätunturilla sijaitsevalla Kairosmajalla. Nyt kutsumustyön ja harvinaisen elämäntavan muistot on luettavissa kirjana.

Kari Hämäläisen Minun Kairos-hetkeni julkistettiin kesäkuussa 2022 Sanan Suvipäivillä Hollolassa.

Ja niin eläkepäiviä viettävästä Kairosmajan isännästä tuli esikoiskirjailija.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

– Miltä nyt tuntuu? kyseli Karas-Sanan toimitusjohtaja Terhi Rajala hymyilevältä mieheltä.

– Hyvin mahtava on tunto! Vertaisin tätä lapsen syntymään, jossa olen saanut olla mukana, Kari Hämäläinen vastasi.

Mutta kyllä pitkä muistelu- ja kirjoitusprosessi pakotti myös käymään läpi kipeitä asioita.

Kairosmajan isännyys oli parisuhteelle sen verran rankka juttu, että vaimo sai vilpittömät kiitokset kirjanjulkistustilaisuudessa.

Kari Hämäläinen alkoi jo varhaisteininä haaveilla leirikeskuksen isännän tehtävästä.

Tämä näky vahvistui pikkuhiljaa, ja juurruin siihen yhä vahvemmin. Näky sai lisäpontta sinä päivänä, kun isä evankelioimismatkalle lähtiessään ensi kertaa läpäytti minua olkapäähän ja sanoi: ”Olehan sinä sillä välin isäntä.”

Kun pesti Kairosmajalla alkoi, yksinpuurtaja ei ”jeesiä” kaivannut.

– Avun pyytäminen muilta oli vaikeaa. Alkuvuosilta muistan hyvin, miten yksi jos toinenkin tarjoutui antamaan apua käytännön työtehtävien hoitamisessa. Lähes poikkeuksetta sanoin ystävällisesti, että ”kiitos vaan, mutta eiköhän tämä tästä”.

Kesti vuosia ennen kuin isäntä sisäisti sen, millainen voimavara yhdessä olemisessa ja yhdessä tekemisessä piilee.

– Pikku hiljaa opin ottamaan apua vastaan. Samalla huomasin, miten paljon ihmisille merkitsee se, että saa olla avuksi.

Kari Hämäläinen joutui jäämään työuupumuksen vuoksi puolen vuoden sairauslomalle syksyllä 2001.

Siitä alkoi työvuosieni raskain jakso, joka oli täynnä pohjakosketuksia.

Tärkeä havahtuminen

Kirjan nimessä mainitaan Kairos-hetki. Arkikielellä se tarkoittaa tilannetta, jossa Jumala on voimallisesti läsnä.

Yhden sellaisen mies koki palattuaan sairausloman jälkeen töihin Kairosmajalle.

Heti kesän alussa kohtasin Annin, suloisen viisivuotiaan tytön. Kairosmajalla järjestettiin leiri huostaan otetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Anni oli yksi leiriläisistä, ja meistä tuli pian parhaat ystävät.

Kapusimme leirijoukon kanssa Kultakeron huipulle. Sinne päästyämme hän tuli eteeni ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Ota syliin, minua väsyttää!”

Nostin Annin syliin. Hän kietaisi pienet kätösensä kaulani ympärille ja otti lujasti kiinni, aivan kuin varmistaakseen, että pysyy matkassa mukana. Pian hän vaipui syvään uneen.

Lähdimme laskeutumaan Kultakeron pohjoisrinnettä kohti Kairosmajaa. Jo alkumatkasta jouduin useita kertoja löysäämään Annin käsiä, jotta oma henki kulkisi. Mitä pidemmälle Annia kannoin, sitä enemmän huomasin käyväni omissa ajatuksissani läpi menneen vuoden tapahtumia ikään kuin filminauhalta. Ymmärsin, että Annin tavoin minua kannettiin. Ei Jumala ollutkaan etäällä, vaikka monesti niin luulin. Hän oli paljon lähempänä, kuin koskaan osasin aavistaa.

Kari Hämäläinen jäi työeläkkeelle vuonna 2018.

Kolmen vuoden päästä hän yllättyi ja ilahtui suuresti saadessaan kuulla opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä liikuntakulttuurin ja urheilun ansiorististä.

– Sain sen rintaani kesällä 2021 Jukolan viestin yhteydessä pidetyssä metsäkirkossa. Piispa Jukka Keskitalo totesi minun kulkeneen pitkän tien Pyhätunturin maastossa ja saaneen kymmenet tuhannet ihmiset kokemaan syvällisellä tavalla yhteyden luonnon, liikunnan, hiljaisuuden ja hengellisyyden välillä.

Nyt haaveet ja unelmat tunturikeskukseen liittyen ovat kaipuun täyttämiä huokauksia Jumalan puoleen:

– Rukoilen, että Kairosmaja ja Revontulikappeli menestyisivät täyttämällä uskollisesti tehtäväänsä PyhäLuosto-alueen kristillisenä keskuksena ja toteuttamalla Kansan Raamattuseuran työnäkyä: Elämme armosta, kerromme Jeesuksesta.

Nykyisin Kairosmajan johtajana toimii Kaisa Mattila.