Kaisamari Hintikka: Kirkon tehtävä on saattaa ihmisiä kasvokkain Kristuksen kanssa

 

Kuva: Kirkon kuvapankki / Mikko Huotari

– Me olemme luterilaisena kirkkona tuudittautuneet siihen, että tämä kulttuuri ja yhteiskunta tukevat kirkon jäsenyyttä. Me emme ole kirkkona täysin ymmärtäneet isoa muutosta yhteiskunnassa, arvioi piispa Kaisamari Hintikka Radio Deissä.

Korona-pandemia on pysäyttänyt maailman. Siinä missä kirkot ovat tehneet digiloikkaa, vielä suurempi loikka pitäisi ottaa suomalaisten arkeen, jonne kristinuskon sanoma ei tunnu yltävän minkään välineen kautta. Radio Dein ja Kotimaa-lehden Piispan kyselytunnin vieraana ollut Espoon hiippakunnan kolmas piispa Kaisamari Hintikka haastaa kirkkoa katsomaan itseään peiliin kastelukujen dramaattisen laskun keskellä.

– Onko se tapa millä tavalla me sanoitamme kristillistä uskoa epäonnistunut – ihmiset eivät koe, että se liittyy millään tavalla heidän tai lastensa elämään. Me olemme luterilaisena kirkkona tuudittautuneetsiihen, että tämä kulttuuri ja yhteiskunta tukevat kirkon jäsenyyttä. Me emme ole kirkkona täysin ymmärtäneet sitä isoa muutosta, mikä on tapahtunut suhteessa kirkon rooliin tässä yhteiskunnassa ja tämän yhteiskunnan jäsenten elämässä.

Sansa neliöb 15.2-15.3. MJa

– Me elämme nyt lähetystilanteessa täällä kotitantereella. Me puhumme sellaisten ihmisten kanssa, joille meille tuttu kristillinen sanasto ei ole tuttua. Sitä pitää avata ja pitää auttaa ymmärtämään, millä tavalla se liittyy ihmisten elämään ja koko yhteiskuntaan, Hintikka puntaroi.

Voisiko sen sanoa toisin?

– Kristilliseen uskoon liittyy aina mysteeri. Se mysteeri uskossa on se, mitä moni ihminen tällä hetkellä etsii, mutta he löytävät vastauksia jostain muualta kuin perinteisistä kristillisistä kirkoista tai yhteisöistä. He saattavat löytää niitä jonkun toisen uskonnon piiristä tai vielä enemmän itse rakennetun henkisyyden piiristä ja vertaistukiverkostoista.

– Kuitenkin ne kysymykset, joita ihmiset kysyvät, ja se mitä he kaipaavat, niin kaikki se on kristillisessä uskossa ja kirkossa. Meillä on ikiaikainen kristillisen meditaation ja Jumalan edessä olemisen perinne, mutta emme osaa tuoda sitä esiin. Täytämme hiljaisuutta ja Jumalan edessä olemista, mikä vastaisi ihmisten kaipuuseen, kaikenlaisella puuhastelulla, Hintikka pohtii.

Tuoreen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan kirkon merkitys on vähentynyt dramaattisesti milleeniaalien keskuudessa. Milleniaaleilla tarkoitetaan sukulopolvea, joka on syntynyt 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin aikahaarukassa. Voisiko järkiperäinen uskon puolustaminen eli apologia tai eettisisssä kysymyksissä nykyaikaisemmin toimiminen olla oikea reitti?

– Apologiaan täytyy liittyä dialogia. Apologia kuulostaa yksisuuntaiselta viestinnältä. Dialogiin tarvitaan, että kaikki osapuolet aidosti haluavat kuulla toista. Minä tunnustan suhtautuvani skeptisesti siihen, onko se (pelkkä apologia) toimiva työkalu. Jos se on laajemman yleisön seuraama keskustelu, [ja] jos se tapahtuu aidosti rakentavassa hengessä, niin silloin siitä ilman muuta hyötyy kaikki keskustelun osapuolet.

”Kyllähän me näyttäydymme eettisesti hyvin jähmeänä ja eettisistä kysymyksistä hyvin riitaisena porukkana.”

– Eettiset kysymykset ovat keskeisiä tällä hetkellä milleniaali-sukupolven elämässä. Luterilainen kirkko ei ole eettisesti niin korkeatasoinen kuin mitä nuoremmat sukupolvet kaipaisivat. Hengellisyys ei ole etiikasta irrotettu kysymys, vaan se liittyy siihen. Se mille kirkko näyttäytyy ulospäin – niin kyllähän me näyttäydymme eettisesti hyvin jähmeänä tai vanhakantaisena ja eettisistä kysymyksistä hyvin riitaisena porukkana.

– Kirkon tehtävä on saattaa ihmisiä kasvokkain Kristuksen kanssa. Jos minä sen näin sanon, niin ei se välttämättä aukea niille ihmisille, joille kirkon sisäpiirin kieli ei ole niin tuttua. Kirkon ydinsanoma on, että Jumala on luonut meidät kaikki ja rakastaa meitä kaikkia niin, että on valmis luopumaan omasta kaikkein rakkaimmastaan saadakseen olla meidän kanssamme ja tuodakseen meidän luoksemme. Jumala rakastaa meitä ja haluaa olla lähellä meitä ja haluaa, että me olemme lähellä Häntä.

– Jos nykyihmisen tyypillinen kysymys on se, että mistä löydän mielenrauhan, niin kyllä siitä [usko Jumalaan] saa jotain paljon suurempaa rauhaa kuin mielenrauhaa.  Siitä saa kokonaisvaltaisen olemassaolon rauhan. Ja kokemuksen siitä, että ei ole yksin tässä kaikkeudessa vaan on joku joka on myötätuntoisesti, rakastavasti joka hetki läsnä. Ja se joku on Jumala.

Keskiviikkoaamun suorassa Piispan kyselytunti -lähetyksessä Espoon hiippakunnan piispalle kysymyksiä esittävät toimittaja ja uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen Yleisradiosta, Kotimaa-lehden toimittaja ja julkaisupäällikkö Olli Seppälä, Sley-taustaisen Sanansaattaja-lehden päätoimittaja Ville Auvinen sekä puheenjohtajana toiminut Ariel Neulaniemi Radio Deistä. Kaisamari Hintikka vieraii edellisen kerran Radio Dein ja Kotimaa-lehden Piispan kyselytunnilla 25.9.2019.

Kuuntele Piispan kyselytunti [Radio Dei 16.12.2020]:

 
Radio Dei Radiot_fi