Kirkollisen keskustelun kestoaiheena on viime vuosina pysytellyt jäsenyys ja syyt siihen. Nyt pohdinnan alla on myös jäsenyyden muodot. Kotimaa24 eritteli artikkelissaan seitsemän erilaista tapaa kuulua kirkkoon.
1. Osoitejäsenyys
Parokiaalisuus tarkoittaa asuinpaikan mukaan päätettävää jäsenyyttä, jonka kirkollisveron maksu ikään kuin vahvistaa.
2. Henkilöseurakuntamalli
Henkilöseurakuntamallin mukaan jokainen saisi itse valita, mihin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluu. Valinnan voisi tehdä erilaisten painotusten mukaan, näin jokaiselle löytyisi oma seurakunta.
3. Opetuslapsijäsenyys
Seurakunnan johtaja kokoaa seurakuntansa eli opetuslapsensa oikeauskoisten joukoksi ympärilleen. Johtajan perässä seurakunta voi myös esimerkiksi vaihtaa paikkakuntaa.
4. Nomadi-jäsenyys
Nomadi-kristitty vaihtaa seurakuntaa jatkuvasti etsiessään omaa hengellistä kotiaan. Yhdysvalloissa nomadismia kutsutaan kirkkoshoppailuksi.
5. Maailmoja syleilevä jäsenyys
Tämä jäsenyyden muoto perustuu ajatukseen kuulua Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon, eikä mihinkään paikalliseen seurakuntaan.
6. Mediajäsenyys
Kristittynä elämistä median kautta. Nykyään netti mahdollistaa elämisen virtuaalisissa hengellisissä piireissä seurakuntalehtien lukemisen lisäksi.
7. Somejäsenyys
Sosiaalinen media avaa mahdollisuuksia osallistua hengellisiin keskusteluihin netissä ja kurkistuksia toisten ihmisten uskonelämään. Somessa syntyy tunne kuulumisesta johonkin merkittävään yhteisöön.
Lähde: Kotimaa24.fi
