Tomi Pönni kasvoi Raisiossa ja kulki rikkinäisen nuoruuden kautta uskoon. 26-vuotiaana Jumala kutsui hänet lähetystyöhön Japaniin – ja nyt takaisin Suomeen. Lähetystyöntekijästä on tullut myös varoittava ääni, joka puhuu synnistä, parannuksesta ja seurakunnan puhdistumisesta.
Tomin vanhemmat olivat uskossa ja kertoivat hänelle jo varhain Jeesuksesta. Myös hänen isovanhempansa, jotka toimivat lähetystyössä Japanissa, olivat merkittävä hengellinen esikuva.
”Kuulin Jeesuksesta erityisesti isovanhemmiltani, jotka kertoivat usein Jumalan johdatuksesta, ihmisten uskoontuloista sekä ihmeistä. Vaarini kertoi minulle erityisesti Raamatun kertomuksia. Muistan, kuinka koin heidän luonaan usein Pyhän Hengen läsnäolon. Jo silloin minulla oli varmuus siitä, että kaikki oli totta.”
Elämä kulki kuitenkin pian eri suuntaan.
”Aloin jo kymmenvuotiaana polttaa tupakkaa ja varastella. Siitä alkoi kierre, joka vei minut hiljalleen yhä pahempaan suuntaan. Elin huonoa elämää, ei sitä voi muuten kuvailla.”
Vuodet vierivät, ja taakse jäi päihteitä, rikkinäisiä ihmissuhteita ja jatkuvaa levottomuutta. Usko jäi taka-alalle, vaikka lapsuudesta tuttu kaipuu ei koskaan täysin kadonnut. Käänne tuli 26-vuotiaana, yllättäen ja hiljaa.
”Eräänä iltana kotona mietin, minne oikein olen menossa, kun kuolen. En silloin ymmärtänyt, että kyseessä oli etsikkoaika. Olinhan ollut nuorempana lastenleireillä ja kokenut jotain samankaltaista, mutta en osannut ottaa sitä vakavasti.”
Raamatun sana pysäytti
Äidiltä saatu Raamattu löytyi hyllystä. Kirja, jota Tomi ei ollut vuosikausiin avannut, alkoi vetää puoleensa.
”Avasin sen ja luin kohdan 1. Korinttolaiskirjeestä, missä sanotaan, että väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa. Se pysäytti minut. Elin silloin synnissä, haureudessa, juopottelussa – ja käytin jonkin verran myös huumeita.
Kyse ei ollut vielä varsinaisesta uskoontulosta, mutta pysähtyminen oli todellista. Seurasi viikkoja ja kuukausia sisäistä kamppailua.
”Tuli voimakas synnintunto. Ensin tunsin enemmänkin pelkoa siitä, missä kunnossa sieluni oli. Se oli hyvin todellista.”
Vaikka Tomissa alkoi ulkoisesti näkyä muutoksen merkkejä, hänen sisäinen maailmansa pysyi vielä ennallaan. Hän eli voimakkaan Jumalan kutsun alla, mutta parannukseen taipuminen ei ollut vielä tapahtunut.
Kaverit alkoivat ihmetellä, mitä oli tapahtunut iloiselle ja hilpeälle miehelle, joka ennen johti porukkaa baareihin ja bileisiin, mutta joka oli nyt muuttunut yhtäkkiä hiljaiseksi ja mietteliääksi.
”En ollut kuitenkaan vielä valmis luopumaan entisestä elämäntyylistäni.”
Pako päättyi – ja kutsu Japaniin alkoi
Lopulta Tomi teki uskonratkaisunsa pitkän sisäisen kamppailun jälkeen.
”Kahdeksan kuukautta olin etsinyt ja kipuillut. Tiesin, että Jumala kutsui, mutta vastustelin ja pyörin omissa kuvioissani. Lopulta en pystynyt pakenemaan. Tiesin, että minun oli annettava elämäni Jeesukselle.”
Uskoontulon myötä Tomin elämäntyyli, ajattelu ja koko elämän perusta muuttuivat. Jumalalla oli jo seuraava askel valmiina.
”Oikeastaan jo heti uskoontulon jälkeen aloin ajatella Japania. Ensin ajattelin, että kyse oli vain omasta mielikuvituksesta – ehkä jonkinlaisesta lähetysromantiikasta. Isovanhempani olivat olleet Japanissa lähetystyössä, joten ajattelin, että ajatus kumpusi vain siitä taustasta.”
Ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Rukouksessa Japani nousi esiin yhä uudelleen. Lopulta Tomi osallistui Jyväskylässä helluntaiseurakunnan tilaisuuteen, jossa puhui japanilainen pariskunta.
”Se oli voimakas hetki. He puhuivat valtavasta hengellisestä tyhjiöstä Japanissa. Sydämessäni tapahtui jotakin, joka oli kuin toinen uskoontulo. Kyyneleet nousivat silmiin, mutta samalla aloin epäröidä: voiko tämä olla vain oma tunne? Oliko tämä todella Jumalalta?”
Tomi teki päätöksen: jos kyseessä oli Jumalan kutsu, hän pyytäisi rukouksessa varmistusta – niin sanottuja ”villoja”, viitaten Gideonin esimerkkiin Raamatussa.
”Yksi rukouksistani oli, että tämä japanilainen nainen antaisi minulle ilmaiseksi yhden postikorttisarjan, joita hän myi. Ajattelin, että se olisi merkki. Tiesin, että se oli erikoinen rukous, mutta halusin jotain konkreettista. Minulla ei ollut mitään kielitaitoa, enkä kokenut itseäni erityisen päteväksi lähetystyöhön.”
Kokous päättyi, eikä mitään tapahtunut. Tomi ajatteli jo, että ehkä koko ajatus oli ollut väärinkäsitys. Mutta juuri kun hän oli lähdössä, nainen pysähtyi hänen kohdalleen.
”Hän katsoi minua ja sanoi englanniksi: ’Wait. You have a heart for Japan. Please come to Japan.’ Tunsin heti, että tämä oli vastaus. Jumala puhui sen kautta.”
Hetkeä myöhemmin nainen pysäytti hänet uudelleen, juoksi kimono päällään takaisin yläkertaan ja palasi postikorttisarjan kanssa.
”Se oli juuri se toinen rukous, jota en ollut edes ääneen sanonut. Hän ojensi sen setin minulle ilmaiseksi. Sydämessäni oli nyt varmuus, että minun on lähdettävä.”
Koti Japaniin kuudeksi vuodeksi
Vuosien varrella tehdyt lyhyemmät lähetysmatkat valmistivat Tomia suurempaan elämänmuutokseen. Jumalan johdatuksessa hänen rinnalleen tuli Maria, vaimo, jonka sydämessä eli oma lähetyskutsu. Lopulta he lähtivät yhdessä pysyvämmin Japaniin, missä heidän kotinsa vuorotteli Amagasakin kaupungissa Osakan liepeillä ja myöhemmin historiallisessa Narassa. Näiden kahden kaupungin välillä, kului kuusi vuotta heidän yhteistä elämää, joka oli omistettu lähetystyölle.
”Tein kaikkiaan neljä matkaa Japaniin. Jumala järjesti aina avuksi uskovia, jotka lahjoittivat varat lähetysmatkojeni kattamiseen. Kertaakaan en joutunut pyytämään.”
Lähtö ei kuitenkaan ollut helppoa. Tomille oltiin sanottu, ettei ilman teologista koulutusta tai virallisen lähetysjärjestön, kuten Fidan, tukea olisi mahdollista saada edes viisumia. Jopa hänen mummonsa uskoi, ettei matkaan voisi lähteä ilman tarvittavia papereita.
”Kaikki tämä osoittautui lopulta vääräksi. Sain viisumit useiksi vuosiksi kerrallaan. Jumala avasi tien ilman, että minulla oli taustalla järjestöä tai koulutusta.”
Matkojen tarkoituksena oli viedä evankeliumi niille, jotka eivät olleet sitä koskaan kuulleet. Mutta Japanissa Tomi kohtasi myös toisenlaisen todellisuuden: vahvan sosiaalisen juomakulttuurin, joka ulottui jopa seurakuntiin. Esimerkiksi työporukoissa juominen oli arkea, ja humalatila nähtiin luonnollisena osana yhteisöllisyyttä – myös uskovien keskuudessa.
Humalatila nähtiin luonnollisena osana yhteisöllisyyttä – myös uskovien keskuudessa.
”Kauhukseni huomasin, että jouduin julistamaan siellä parannusta nimenomaan uskoville. Moni piti alkoholin käyttöä täysin normaalina, eikä nähnyt siinä mitään ongelmaa. Jotkut naureskelivat, kun sanoin, etten juo lainkaan.”
Tilanne oli erityisen puhutteleva, koska Tomi itse tiesi, mistä puhui. Hänen nuoruutensa oli ollut juomisen sävyttämä, ja juuri siitä Jumala oli hänet nostanut.
”Oli yllättävää – ehkä jopa Jumalan huumoria – että juuri minä päädyin puhumaan tänne juoppouden synnistä. Olin kamppaillut sen kanssa ennen uskoontuloa, ja siksi pystyin puhumaan siitä kokemuksen syvällä rintaäänellä.”
Ihmiset kuuntelivat. Sanat eivät tulleet opetuskirjasta, vaan eletystä elämästä.
”Sain nähdä, kuinka uskovat, jotka olivat salaa kamppailleet kaappijuoppouden kanssa, tekivät parannusta. He jättivät alkoholin ja kokivat Jumalan kosketuksen. Se oli todellista sydämen työtä.”
Viinakauppias Tosio ja sade, joka väistyi
Yksi mieleenpainuvimmista kohtaamisista oli Tosio, paikallinen mies, joka piti viinakauppaa ja tuli Tomin kotikokouksiin kahden vuoden ajan – vaikka samanaikaisesti joi yhä.
”Kerroin hänelle oman todistukseni ja annoin hengellistä kirjallisuutta. Hän sanoi, kuinka hänelle oli tullut sitä lukiessaan puhdas olo. Sitten hän sairastui syöpään – ja Jumala alkoi tehdä työtään.”
Tosio uudestisyntyi, ja alkoi jakaa asiakkailleen Raamattuja sekä varoittaa alkoholista. Hänen kastepäivänsä kesällä 2020 jäi kaikkien mieleen eikä ainoastaan hengellisen merkityksen vuoksi.
”Oli heinäkuu ja Japanissa satoi aivan kaatamalla. Ihmisiä myös kuoli maanvyöryjen seurauksena. Paikallinen yhteistyökumppani sanoi, ettei kaste onnistuisi. Rukoilin ja sanoin, että mentäisiin silti katsomaan. Kun pääsimme joelle, sade lakkasi ja aurinko paistoi. Kävelimme kuivaa maata Narassa olevan joen rantaan. Jumalan ajoitus oli täydellinen. Tosio sanoi, että se oli hänen elämänsä paras päivä.”
Muutamaa kuukautta myöhemmin, ollessaan Suomessa, Tomi sai puhelun Tosiolta. Tosiolla oli enää viikko elinaikaa jäljellä.
”Hän oli saanut rauhan pelastuksesta, vaikka kuoleman kivut vielä pelottivat. Hän sanoi, että jos vain voisi, hän haluaisi tulla vielä käymään Suomessa ja nähdä minut uudelleen. Mutta hän oli valmis lähtemään.”
Herätystä uskovien keskuudessa
Vaikka Tomi suuntautui alun perin julistamaan evankeliumia niille, jotka eivät olleet koskaan kuulleet sitä, suuri osa hänen ajastaan Japanissa kului seurakunnissa kutsuen takaisin niitä, joiden usko oli jäänyt pinnalliseksi.
”Eräskin baptistipastori järjesti seurakunnalle ryyppyiltoja. Kun kerroimme hänelle, ettei sellainen kuulu uskovan elämään, hän teki parannuksen. Viimeisellä reissullani näin omin silmin, että muutos oli pysyvä.”
Tomin sydän palaa erityisesti niille, jotka ovat jääneet uskon reunoille, sekä niille, joille evankeliumi on edelleen vieras. Hän kertoo Japanin vuosien olleen raskaita, mutta täynnä merkitystä.
”Moni oli kylmennyt, eikä osa ollut koskaan päässyt kunnolla sisälle uskonelämään. Mutta kun Jumala sai koskettaa, alkoivat silmät aueta – ja sain nähdä, kuinka monia sieluja pelastui. Parannus ei ole rangaistus, vaan tie vapauteen.”
Puhdistuksen aika
Tällä hetkellä 42-vuotias Tomi kokee, että hänen lähetyskenttänsä on Suomessa. Päivät kuluvat osin rakennustöissä, mutta illat ja viikonloput täyttyvät rukouksesta, opetuksesta ja julistuksesta. Perhe-elämä kahden pienen lapsen kanssa rytmittää arkea tuoden siihen iloa, merkitystä ja syvyyttä. Vaikka sydän kantaa edelleen kutsua Japaniin, ja yhdessä Marian kanssa he suunnittelevat palaavansa sinne lähitulevaisuudessa, Tomi kokee, että Jumalalla on vielä tehtävää hänen kohdallaan täällä kotimaassa.
”Suomessa tarvitaan nyt parannusherätystä, joka on aitoa ja Jumalan mielen mukaista. Herra haluaa puhdistaa seurakuntaa. Vaikka se olisi pienimuotoista ja näkymätöntä, sen täytyy olla todellista.”
Tomi kuuluu Helsingin Baptistilähetys-seurakuntaan, mutta on siirtymässä perustamaan uutta vapaata kristillistä seurakuntaa Espooseen ystävänsä Ville Tampion kanssa. Seurakunnan nimi on Puro, ja heidän viikoittaiset kokouksensa käynnistyvät elokuussa.
Julistustyö ei rajoitu pelkästään fyysisiin kohtaamisiin. Tomi palvelee aktiivisesti myös YouTube-kanavallaan Keritin puro, joka on alkanut tavoittaa kasvavaa ja sitoutunutta yleisöä. Kanava sisältää opetuspuheita, todistuksia ja Jumalan sanaa niin Tomin omasta suusta kuin myös hänen uskonveljensä Timo Lindroosin ja muiden hengellisten julistajien kautta.
”Sain Keritin puron sydämelleni jo Japanissa. Siellä tein ensin videoita japaniksi. Kun tulimme takaisin Suomeen, aloin kokea kutsua jatkaa työtä täällä – suomeksi. Halusin tuoda esiin elävää sanaa, joka koskettaa ja kutsuu ihmisiä takaisin Jumalan luo.”
Palautetta kanavasta on tullut runsaasti – ja pääosin rohkaisevaa.
”Totuutta ei voi julistaa ilman vastustusta. Sitä tulee erityisesti niiltä, jotka eivät elä sanan mukaisesti. Mutta Herra näkee sydämet ja tietää, kuka seisoo ja kuka horjuu.”
Tomin mukaan Suomi on tällä hetkellä hengellisessä käännekohdassa, jossa ei tarvita enää silottelua, vaan suoraa puhetta ja Jumalan edessä seisovia julistajia.
”Herätykset eivät aina ala johdosta, vaan ne voivat syttyä yksittäisten uskovien kautta. Tarvitaan miehiä ja -naisia, jotka julistavat rohkeasti sen, minkä Jumala laskee sydämelle.
Tomi viittaa tässä Raamatun sanoihin: ”Heräjä sinä, joka nukut.”
”Nyt näyttää siltä, että juuri yksittäiset uskovat ovat heräämässä. Ei niinkään seurakuntien johto. Monissa vapaissa suunnissa ja luterilaisen kirkon piirissä Jumala on alkanut vahvistaa yksittäisiä uskovia, jotka seisovat sanan virrassa – vaikka ympärillä olisi vastavirtaa. Siinä on toivo. Uskon, että Herra rakentaa turvasatamia näiden heränneiden keskelle.”
Lopuksi Tomilla on selkeä viesti jokaiselle uskovalle, elämänsä vaiheesta riippumatta.
”Nyt on aika rukoilla ja uudistua. Kukaan ei ole tässä ajassa sivustakatsoja. Jumala puhdistaa seurakuntaa – ja jokaisen sydämen on aika tarkastella itseään Hänen sanansa valossa.”
