Juho hylkäsi Jehovan ja löysi Jeesuksen

 

Kuva: Wikipedia. Kuva ei liity jutun tapahtumiin.

Kun Jehovan todistajaksi kasvatetusta Juhosta tuli kristitty, hänen Jumala-kuvansa muuttui radikaalisti.

Juhon, 18, kanssa keskustellessa täytyy useamman kerran muistuttaa itseään, että vastapäätä istuu abiturientti, ei teologian tohtori tai edes opiskelija.

Nuori mies on rauhallinen ja analyyttinen ja tietää hämmästyttävän paljon kristillisestä uskosta ja Raamatusta.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Analyyttisyys ja rauha.

Käsitteillä on hyvin vähän tekemistä Juhon lapsuuden uskonnon kanssa.

Mikä riittää Jumalalle?

Juho syntyi ja kasvatettiin Jehovan todistajaksi. Se on uskonto, jossa epäilylle ja omalle pohdinnalle ei ole sijaa.

Juhon lapsuus ja nuoruus oli täynnä sääntöjä ja kieltoja. Hänellä oli Jumala, joka kyllä – niin Juho uskoi – tahtoi hyvää, mutta hänen suopeutensa ehto oli jatkuva miellyttäminen.

Ja tätä Jumalaa oli vaikea miellyttää.

– Syntymäpäiväjuhlia, joulua tai pääsiäistä ei vietetty. Järjestön ulkopuolisia läheisiä ystäviä ei saanut olla. Piti käydä tilaisuuksissa kolmesti viikossa ja tehdä kenttäpalvelusta. Jotkut tekevät sitä jopa 70 tuntia kuukaudessa.

Uskonelämä oli suorittamista, ei vapautta.

– Se oli tosi eristäytynyttä elämää. Oltiin yhteiskunnasta syrjässä monella tapaa ja koin painetta elää tietyllä tavalla.

Kun tuli aika lähteä kokoukseen valtakunnansalille, Juho otti toiveikkaana kuumemittarin esiin.

Hän rukoili hartaasti,  että oppisi pitämään kenttäpalveluksesta, mutta rukouksiin ei koskaan vastattu.

– Kenttätyö oli hyvin ahdistavaa. Ei ollut yhtään oma juttu kiertää tuntemattomien ihmisten ovilla niin oudolla asialla.

”Outo asia”, jota Jehovan todistajat jakavat kaikille ovensa avaaville on se, että nykyinen ”asiainjärjestelmä”, joka on itsensä saatanan hallinnoima, kulkee kohti tuhoa. Pian koittaa Harmagedonin taistelu, jossa kohtaavat loppunsa kaikki, paitsi Jehovalle uskolliset.

Juho kyllä tahtoi olla Jehovalle uskollinen. Mutta hän oli jatkuvasti epävarma siitä, mikä olisi riittävän hyvä suoritus.

Lapsena Juho vieraili ystäväperheensä mummolassa. Ystävien isovanhemmat olivat kristittyjä. Heistä huokui rauha, jota Juho ei osannut selittää itselleen.

Sellainen rauha Juholta itseltään puuttui.

– Oli selkeää, että pitää tehdä tosi paljon työtä, että pelastuu. Olin aika huolissani ja epävarma, että pelastunko vai enkö pelastu.

Epävarmaa oli myös se, kuka on Jeesus ja mihin häntä tarvitaan.

– Jeesus on Jehovan todistajille Jumalan poika, mutta ei Jumala. Häntä ei rukoilla eikä palvota. Jeesus on suurin ihminen, joka on koskaan elänyt ja hänestä tulee ottaa mallia.

Sanaa ”armo” ei koskaan käytetty.

Kyseenalaistaminen kielletty

Juho oppi jo pienenä, että jos todistaja hylkää Jehovan, toisten todistajien velvollisuus on hylätä hänet.

– Muistan, että joskus satuimme samaan paikkaan entisten Jehovan todistajien kanssa. Katsoimme toiseen suuntaan, emme muka huomanneet heitä.

Jos kastettu todistaja eroaa liikkeestä, häntä tulee järjestön opin mukaan karttaa täysin. Edes tervehtiä ei saa. Mikäli henkilö on ollut liikkeessä mukana ilman kastetta, ”kastamattomana julistajana”, ohjeistus ei ole yhtä raaka. Tällaiselle luopiolle on lupa puhua, mutta hänen kanssaan on vaarallista olla tekemisissä suuressa määrin.

– Koin, ettei entisistä todistajista silti ajateltu ilkeästi. Toivottiin kovasti, että he tulisivat järkiinsä ja palaisivat takaisin.

Poislähteneistä tulee osa sitä maailmaa, josta Jehovan todistajia niin kovasti varotellaan.

– Meille opetettiin, että ”ulkopuolella” vietetään tosi moraalitonta elämää. On irtosuhteita ja huumeita ja mitä kaikkea pahaa nyt voi ollakaan.

– Entisten Jehovan todistajien kirjoituksia ei missään tapauksessa saa mennä lukemaan netistä. Lähteneiden kautta vaikuttavat demonit ja jos lukee heidän tekemäänsä materiaalia, voi itsekin harhautua pois Jehovan todistajista.

Juhoa Jehovan todistajien opinkohdat epäilyttivät aina toisinaan. Epäloogisen verensiirtokiellon lisäksi häntä hämmensi muun muassa Jehovan todistaja -liikkeen historiattomuus. Se, että ensin oli alkuseurakunta, mutta sitä seurasi lähes kaksi pimeää vuosituhatta ilman oikeauskoisia. Jehovan todistaja –liike perustettiin vasta 1800-luvun lopulla.

– Olin kuitenkin tosi kiltti. Alistin itseni itsesensuurille enkä lähtenyt tutkimaan asioita. Ehkä pari kertaa kävin salaa lukemassa jotain entisten todistajien keskustelupalstoja, mutta ajattelin vain, että onpas naurettavia juttuja.

Käännyttäjät kääntyivät

Jehovan todistajat toivovat saavansa laumaansa uusia lampaita ovelta ovelle -työn kautta.

Joskus kenttäpalvelus toimii tarkoitustaan vastaan ja johtaa eksyksissä olevat todistajat totuuteen ja elävän Jumalan tuntemiseen.

Näin kävi Juhon perheen kohdalla kolme vuotta sitten.

– Isä tapasi kenttäpalveluksessa kristittyjä, jotka kertoivat hänelle omasta uskostaan ja se teki häneen vaikutuksen. Hän alkoi tutkia näitä asioita ja lakkasi käymästä kokouksissa. Myös äiti alkoi epäillä Jehovan todistajien oppia ja vakuuttui kristinuskosta.

Juho, jolla oli ollut pieniä epäilyksiä vuosien ajan, tyrmäsi aluksi täysin vanhempien halun jättää Jehovan todistajat.

– Sanoin, ettei se ole missään tapauksessa mahdollista.

– Se oli ahdistavaa aikaa, itkinkin aina välillä.

Juho alkoi kuitenkin tutkia uskonkysymyksiä uudella, analyyttisella otteella – ja vakuuttui kristinuskosta itsekin.

Lopulta koko perhe jätti liikkeen ja liittyi kristilliseen seurakuntaan.

Jehovan todistajat tulivat eroilmoituksen jälkeen keskustelemaan, kuten tapana on.

– Puhuttiin teologisista aiheista ja Jehovan todistajien opin epäloogisuuksista. Mun vanhemmat olivat siinä keskustelussa tietysti ihan voitolla, Juho hymähtää.

Alkoi karttaminen.

Juhon perhe on luopioista pahimpia, sillä he ovat kääntyneet kristityiksi.

– Jos meidät olisi erotettu jonkun synnin takia, se ei olisi niin paha kuin se, että totesimme Jehovan todistajien opin vääräksi.

Juhoa ei ole opin mukaan pakko karttaa, koska hän ei koskaan käynyt kasteella. Siitä huolimatta suurin osa todistajista isän vanhempia lukuun ottamatta on lopettanut yhteydenpidon, jopa tervehtimisen. Nuoret todistajat poistivat Facebook-kavereista ja lopettivat seuraamisen Instagramissa.

– Kyllä se tuntuu tosi pahalta, Juho sanoo hiljaa.

Juho esiintyy tässä haastattelussa anonyyminä, sillä hän ei halua, että viimeisetkin yhteydet Jehovan todistaja -sukulaisiin katkeavat.

Identiteettinä kristitty

Kun Juhosta tuli kristitty, hänen Jumala-kuvansa muuttui radikaalisti.

– Syntien sovitus ja pelastus aukeaa ihan uudella tavalla, kun Jeesus onkin Jumala, joka on itse tullut pelastamaan meidät. Jehovan todistajana en osannut ajatella Jeesusta pelastajana.

– Ennen Jeesus oli sivussa, nyt Hän on kaiken keskus, Juho muotoilee.

– Enää ei kaikista asioista tarvitse tietää yksityiskohtia, kuten vaikka siitä, mitä tapahtuu, kun Jeesus palaa maan päälle. Voi vain olla turvallisella mielellä.

Juho on aktiivinen seurakunnassa ja kristillisessä nuorisotyössä. Enää aktiivisuus ei tarkoita pelastusvarmuuden maksimoimista.

– Kristittynä saan käydä tilaisuuksissa vapauden hengessä. Haluan käydä messussa, koska saan siellä olla yhteydessä Jumalaan ihan erityisellä tavalla. Saan myös itse toimia ja vaikuttaa seurakunnassa kutsumukseni mukaan.

Juho ei mainosta taustaansa Jehovan todistajana seurakunnassa. Joidenkin työntekijöiden kanssa siitä on tullut keskustelua.

– En halua tulla tunnetuksi siitä asiasta. Olen mieluummin nykyinen kristitty kuin entinen Jehovan todistaja.

Tulevaisuudessa Juho haluaisi opiskella teologiaa ja saada pappisvihkimyksen.

– Uskon, että Jumala on kutsunut minut siihen tehtävään. Haluan jakaa sanomaa Jeesuksesta muille ihmisille, sitä iloa ja toivoa, jonka olen itsekin löytänyt.

Juho haluaisi kertoa löydöistään myös Jehovan todistajille. Hän asuu vielä vanhempiensa luona eikä kukaan kenttäpalvelusta tekevä siksi eksy heidän ovelleen.

Mutta kun Juho opiskelujen myötä muuttaa omilleen, hän toivoo, että ovikello jonain päivänä soi.

– Kyllä mä sitä melkein  jo odotan, hän hymyilee.

Juttu on julkaistu tuoreessa Elämä-lehdessä 3/2016. Haastatellun nimi on muutettu.