Dayang* asuu muslimialueella Filippiineillä, jossa kristittyihin suhtaudutaan vihamielisesti. Open Doorsin tuen kautta hän on päässyt tapaamaan muita nuoria kristittyjä, ja myös joulu tuo toivoa ja iloa.
Dayang* on 15-vuotias tyttö, jolla on pitkät mustat hiukset ja pehmeä ääni. Hän hymyilee varovaisesti ja puhuu vain hieman kuiskausta kovempaa. Dayangin vähäeleinen olemus viestii, että hän on joutunut kokemaan kovia uskonsa tähden. Hänen kertomuksensa onkin sydäntäsärkevä.
Dayang asuu pienessä rannikkokylässä Filippiinien eteläosassa. Suurin osa alueen asukkaista on muslimeja, ja yhteisö noudattaa syvään juurtuneita islamilaisia tapoja. Jeesuksen seuraajaksi tunnustautuminen on vaarallinen päätös, sillä alueella on hyvin vähän kristittyjä.
Jeesuksen seuraajaksi tunnustautuminen on vaarallinen päätös.
Dayangin äiti Jasmin* oli perheen ensimmäinen, joka kääntyi kristityksi. Päätös tarkoitti islamista luopumista ja suvun sekä kyläyhteisön hyväksynnän menettämistä.
Dayang seurasi pian äitinsä esimerkkiä ja kääntyi itsekin kristityksi. Hänen isänsä ei ole kristitty mutta on kuitenkin hyväksynyt vaimonsa ja tyttärensä ratkaisun. Tästä huolimatta kyläyhteisön vastustus käy yhä ankarammaksi.
Kiusattu koululainen ei luovu Jeesuksesta
Koulussa käyminen on kaikkein kivuliainta. Koulun pitäisi olla turvallinen paikka, jossa opitaan uutta ja nähdään kavereita. Dayangille koulunkäynti näyttäytyy kuitenkin enemmän taisteluna, sillä häntä pilkataan hänen uskonsa ja rukoilemisen tähden.
”Minulle sanotaan, että minun ei pitäisi olla kristitty vaan muslimi, koska kuulun muslimiheimoon”, Dayang kertoo. Hänellä on koulussa vain yksi ystävä, joka istuu hänen vieressään. Kaikki muut pysyvät kaukana ja karttavat häntä.
Eräänä päivänä, kun Dayang oli matkalla koulusta kotiin, luokkatoverit heittivät häntä kivillä ja haukkuivat häntä petturiksi. Hän juoksi koko matkan kotiin järkyttyneenä, täristen ja kivistä mustelmilla.
Hän käy edelleen koulua ja kantaa koulukirjojensa lisäksi ristinsä hiljaisen arvokkaasti.
Äiti sitoi kivien aiheuttamat haavat, ja hän auttaa tytärtään myös niiden henkisten haavojen hoidossa, joita jatkuva kaltoinkohtelu aiheuttaa. Jasmin tietää tuskan, sillä hänetkin on leimattu petturiksi ja siteet sukulaisiin ovat katkenneet. Hän kuitenkin pysyy vahvana, rukoilee ja lukee Raamattua yhdessä tyttärensä kanssa.
Dayang ei itke kertoessaan välikohtauksesta, huokaisee vain syvään. ”Kyllä se sattuu”, hän sanoo, ”mutta en voi jättää Jeesusta.” Tämä osoittaa, kuinka hänen uskollisuutensa ylittää tuskan, jota hän joutuu kokemaan. Hän käy edelleen koulua ja kantaa koulukirjojensa lisäksi ristinsä hiljaisen arvokkaasti.
On vaikeaa täysin ymmärtää sitä sisäistä kipua, jota hän tuntee palatessaan yhä uudestaan samaan luokkaan, jossa häntä on useasti loukattu. Hän kuulee samat herjaukset yhä uudestaan ja on uskonsa kanssa aivan yksin.
Jumala on antanut Dayangille aivan erityistä rohkeutta ja kestävyyttä. Open Doorsin tuella Dayang on päässyt tapaamaan myös muita nuoria kristittyjä. Hän on mukana nuorten johtajuuskoulutuksessa, jossa häntä opetuslapseutetaan ja hänelle opetetaan johtamistaitoja, jotta kirkolla olisi tulevaisuudessa johtajia myös Dayangin kotiseuduilla.
Koulutus antaa myös turvallisen paikan lukea Raamattua, laulaa ja keskustella yhdessä muiden vastaavassa tilanteessa olevien nuorten kanssa.
Valo loistaa pimeydessä
Joulunaika tuo pienen valonpilkahduksen kaiken pimeyden keskelle. Joulu on tärkeä juhla Filippiineillä, mutta Dayangin perheen muslimienemmistöisellä kotiseudulla sitä ei vietetä.
Tästä syystä Dayang ja hänen äitinsä eivät ennen uskoontuloaan kokeneet joulunviettoa omakseen, mutta nykyään he viettävät sitä kotikirkkonsa kanssa. Se on yksi harvoista tilaisuuksista viettää aikaa muiden kristittyjen kanssa. He jakavat lahjoja, syövät hyvin, laulavat ja keskustelevat Jeesuksesta ja uskosta keskenään. Joskus he jopa menevät läheiselle saarelle uimaan ja viettämään aikaa yhdessä.
Dayangin ja hänen äitinsä mielestä joulussa on kyse Kristuksen ruumiiseen kuulumisen lahjasta. ”Emme omista paljon, mutta kun pääsemme kokoontumaan yhteen jouluna, sen on ilon hetki”, toteaa Dayang.
Joulu ei enää tunnu kaukaiselta. Siitä on tullut Dayangille hyvin henkilökohtainen juhla, jolloin saa ylistää Jumalaa ja kokea kuuluvansa joukkoon. Se muistuttaa, että Jeesus tuli maailmaan juuri häntä ja hänen perheensä kaltaisia pieniä ja hiljaisia ihmisiä varten, jotta heillä olisi runsas toivo.
Rohkeutta on, kun hiljainen tyttö jatkaa uskollisesti Jeesuksen seuraamista siellä, missä hän on.
”Pidän yhdessä rukoilemisesta ja lahjojen antamisesta toisille. Ne muistuttavat minua siitä, että Jeesus on kanssamme”, hän päättää.
Dayang on oppinut, ettei rohkeuden tarvitse olla äänekästä. Rohkeutta on, kun hiljainen tyttö jatkaa uskollisesti Jeesuksen seuraamista siellä, missä hän on.
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
