Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Joel Luhamets etsii sovintoa

 

Kuva: Päivi Hihnala

Joel Luhamets kertoo seuranneensa Sofi Oksasen Puhdistus-teoksen matkaa maailmalla.

Laajasti mainetta niittänyt ja palkittu kirja kertoo ihmiskohtaloista Viron maaperällä menneellä vuosisadalla.

Tarton kirkon lääninrovastina työskentelevä Luhamets kertoo, miten vaikeaa on saada aikaan sovinto, kun ympärillä on vain vaikenemista ja omantunnontuskia.

 

– Ikävä kyllä minulla ei ole vielä ollut aikaa tarttua Puhdistus-kirjaan. Usein sanotaan, että ulkopuolisille on hyvin vaikea ymmärtää Viron tilannetta sellaisena kuin se todella oli, kertoo Luhamets uusimmassa Elämään-lehdessä.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

– Arvostelujen mukaan Oksanen on ymmärtänyt. Se on ollut ilon aihe.

Luhametsin mukaan ongelmia ei tänä päivänä ole niinkään heillä, jotka joutuivat kärsimään poliittisten tai ideologisten syiden takia. Eniten kärsivät ne virolaiset, jotka tekivät yhteistyötä neuvostovallan kanssa.

– He kokevat syyllisyyttä ja etsivät usein oikeutusta toiminnalleen. Toisaalta sovinnon tarve on myös niillä ihmisillä, jotka kantavat sisällään vihaa kokemiensa vääryyksien takia.

Osa puhuu kokemuksistaan, mutta osa vaikenee.

– Kysyin kerran eräältä papilta, että miksi hän ei puhu kokemastaan. Hän oli aikanaan tunnetun venäläisen kirjailijan Alexandr Solzenitsyin kanssa samassa vankilassa.

– Tämä pappi sanoi olevansa vapaa, eikä siksi kokenut tarvetta puhua menneistä asioista enää, hän oli suostunut sovintoon ja saavuttanut vapauden.

Lisää Luhametsistä ja sovinnon teemasta uusimmassa Elämään-lehdessä