Jääkö todistamisen taakka vainon mahdollisuudesta lapsen harteille?

 

Afgaanipakolaisia. Aavarannan vastaanottokeskus, Kirkkonummi 18.10.2016 / OTAVAMEDIA / LEHTIKUVA / ARI HEINONEN

Maahanmuuttovirasto aloittaa uuden käytännön haastatella kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijaperheiden alle 12-vuotiaita lapsia.

– Uudella käytännöllä halutaan tuoda lapsen oma ääni vahvemmin esiin turvapaikkapäätöksenteossa. Lapsella voi olla myös vanhemmasta erillisiä perusteita, jotka saattavat jäädä huomiotta, jos lasta itseään ei kuulla, Maahanmuuttoviraston (Migri) uskonto­asioista vastaavan osaston esimies Anu Karppi selventää.

Uutta on se, että jatkossa yhä useampia alle 12-vuotiaita lapsia kuullaan osana turvapaikkaprosessia. Päätöstä edelsi lapsiasianjärjestöjen ja tutkijoiden yhteydenotot ja voimakas kritiikki, jossa vaadittiin Maahanmuuttovirastoa huomioimaan lapsen etu paremmin.

Radio Dei Jumis

Käytäntö rajautuu vain yhteen uskontoon, mitä Kotimaan haastattelema Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää huonona hallintona. Myös Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäällikkö Rainer Hiltunen muistuttaa Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, että lapsen edun mukaista olisi kuulla kaikkia lapsia tasapuolisesti, ei vain kristityiksi kääntyneiden perheiden lapsia.

Anu Karppi perustelee käytäntöä sillä, ettei muihin uskontoihin vaihtaneita ei juurikaan ole.

– Tällöin käytäntö koskee myös heitä, jos perheen lapset ovat mukana uuden uskonnon harjoittamisessa ja yhteisöissä.

”On kyse koko perheen elämästä ja kuolemasta”

Lasten kuulemisessa koetetaan selvittää, aiheutuuko uskonnon vaihtamisesta vaaraa perheeseen tai lapseen.

– Taho voi olla ulkopuolinen, suvun sisäinen tai perheen sisäinen taho, joka on Suomessa tai ulkomailla. Migri ei puutu vanhempien lainmukaiseen päätösvaltaan lapsen uskonnon valinnasta.

Karppi painottaa, että tarkoituksena ei ole saada lasta käräyttämään vanhempiaan. Lapsen kertomusta ei voi käyttää ratkaisevana asiana kielteisen turvapaikkapäätöksen antamisessa.

– Mikäli lapsen kertomus tuo esiin erittäin merkittäviä ristiriitoja, saatetaan vanhempia kutsua erikseen uudelleen kuultaviksi ja heidän kanssaan asiaa selvittää tarkemmin.

Lapsi on helpommin johdateltavissa, ja lasta kuullessa on huomioitava lapsen tapa hahmottaa ja tulkita asioita, Karppi myöntää.

Hänen mukaansa on tapauksia, joissa perhe osallistuu seurakunnan toimintaan, mutta ­vanhempien kertomusta vainon vaarasta tai heidän vakaumustaan ei pidetä uskottavana. Lapsen kautta tieto voi kuitenkin mennä kotimaahan ja aiheuttaa vainon vaaraa. Toisaalta lapsen kertomus vainon vaarasta voi olla koko perheen turvapaikkaperuste.

Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiaisen mukaan ratkaisu ei kestä kriittistä tarkastelua. Todistamisen taakka vainon uhasta jää pienille harteille.

– Lapsesta tehdään Migrin päämäärien tai Suomen turvapaikkapolitiikan väline.

Hän muistuttaa, että alle 12-vuotiaalla lapsella ei ole vielä käsitteellistä ajattelukykyä.

– On erikoista pyytää lasta määrittelemään vanhempiensa tai omaa uskoaan. Käsitteellinen ajattelu on vielä rippikoululaisillekin vaikeaa.

Hänen mukaansa on lapsen edun ja uskonnonvapauden vastaista sälyttää vastuu turvapaikkapäätöksestä lapselle.

– On kyse koko perheen elämästä ja kuolemasta.

 
Kylvaja artikkelibanneri