Kun Irja Halász nuorena kuuli, että Mongoliassa ei ole yhtään kristittyä, hän päätti toimia. ”Ajattelin, että jos ei kukaan siellä mitään tee, niin yksi tyhmä Irjakin on parempi kuin ei mitään.” Nyt hän tuo Suomeen ainutlaatuisen valokuvakokoelmansa Mongolian verettömästä vallankumouksesta.
Irja Halász halusi nuorena hävittäjälentäjäksi, mutta hänen aikanaan naisia ei armeijaan päästetty. Hän haki Helsingin Sanomien toimittajakouluun, mutta sinnekin tie tyssäsi. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen matka veikin raamattukouluun lyhyelle kurssille.
– Sitten minulle soitettiin Ristin Voitosta, että haluaisitko töihin, Halász kertoo Radio Dein Kirsin kanssa -ohjelmassa.
Helluntaiherätyksen lehdessä Halász oppi, mitä toimittaja tekee ja miten juttuja tehdään. Toimittajan työstä tuli ammatti, joka lopulta johti hänet raportoimaan maailman suurimmille uutistoimistoille ja kanaville.
Käänteentekevä kohta Halászin elämässä oli Sveitsin Lausannessa pidetty Mission 80 -tapahtuma. Hän meni ennen tapahtumaa tekemään konferenssin tekstien käännöksiä ranskasta, saksasta ja englannista suomen kielelle.
Kaikille kääntäjille jaettiin siellä rukouskortti, jossa oli jonkun maan nimi ja lyhyesti tietoa maasta: kuinka paljon siellä on kristittyjä, mikä on väkiluku ja muita perustietoja.
– Minulle sattui kortti, jossa luki Mongolia. Ja kortissa luki, että ei tunneta kristittyjä ollenkaan. Sehän oli siihen aikaan sosialistinen maa ja kommunistisen ideologian ohjaama.
Tilanne oli Halászille sokki: miten hän voi rukoilla ihmisten puolesta, että he kuulisivat evankeliumia, kun maassa ei yhtään kristittyä ollut.
”Minulle sattui kortti, jossa luki Mongolia. Ja kortissa luki, että ei tunneta kristittyjä ollenkaan.”
– Siitä lähti etsintä. Maailmanlaajuisesti rupesin käymään kaikkia lähetysjärjestöjä läpi ja kirjoittelin yhteen sun toiseen paikkaan. Pitkän tutkimisen jälkeen kävi selväksi, että ei ollut sellaista lähetysjärjestöä, joka olisi tehnyt mitään työtä Mongoliassa, Halász kertoo.
– Ajattelin, että jos ei kukaan siellä mitään tee, niin vaikka olisi yksi tyhmä Irja siellä, niin sekin on parempi kuin ei mitään.
Pian Halász jo etsi paikkoja, joissa opiskella mongolian kieltä, vaikka hän ei ollut käynyt koko maassa.
– Ajattelin, että jos tästä jotain tulee, niin sitten se tie löytyy. Jos se on tapahtuakseen, niin sitten se tapahtuu. Jos ei tapahdu, niin sitten etsin jotain muuta.
Irja Halászin mongolian opinnot alkoivat Unkarissa vuonna 1981, mutta Mongoliaan hän pääsi ensi kertaa käymään vasta vuonna 1985.
– Kun sinne laskeuduin, tiesin heti, että tänne tulen takaisin. Sitä ei voi selittää, että miten sen tiesin, mutta tiesin sen täysin varmaksi, Halász sanoo. Ja vuonna 1987 Mongoliasta tuli hänen kotimaansa.
Oli tärkeää välittää maailmalle tieto vallankumouksesta
Rauhanomainen ja demokraattinen vallankumous tapahtui Mongoliassa vuonna 1990. Halász seurasi sitä läheltä, melkein toiminnan sisältä, mutta kuitenkin journalistina ja puolueettomana.
Ainoana länsimaisena toimittajana hän raportoi tilanteesta maailmalle. Uutistoimisto Reutersin toimisto oli Pekingissä, joten viestit ja filmit piti kuljettaa sinne kuriirien avulla. Yöllä, kun radioiden häirintä oli tauolla, Halász kuunteli kansainvälisiä radioita ja tiesi, että hänen uutisensa olivat päässeet perille.
Oli tärkeää, että uutiset todella lähtivät ulkomaille. Maassa pelättiin, että tapahtuisi jotain samanlaista, mitä oli tapahtunut edellisenä vuonna Kiinassa, missä Taivaallisen rauhan aukiolle kuoli ihmisiä ja kiinalaisten vallankumousyritys kukistettiin. Tilanne Mongoliassa oli kriittinen.
– Ehkä tämä uutisointikin auttoi siinä asiassa, että ulkomailla tiedettiin, mitä tapahtuu. Ja niin tapahtumat sitten onneksi kääntyivät positiivisen suuntaan, eikä mitään verenvuodatusta sitten lopulta tapahtunutkaan, Halász sanoo.
”En olisi saanut Ulanbaatarin kaupungista lähteä pidemmälle minnekään, mutta demokraatit salakuljettivat minut maaseudulle.”
Vallankumous ja aktiiviset vaiheet Mongoliassa kestivät pitkään, ja maasta riitti uutisoitavaa. Aluksi kaikki oli virallisesti rajoitettua.
– En olisi saanut Ulanbaatarin kaupungista lähteä pidemmälle minnekään, mutta demokraatit salakuljettivat minut maaseudulle. Sain joitakin nuhteitakin jossain vaiheessa ulkoministeriöltä, mutta onneksi minua ei potkaistu pois maasta, ja sain uutiset lähtemään.
Journalistina hän raportoi Mongoliasta maailmalle usean median ja uutistoimiston kautta. Halászin uutisia välittivät maailmalle muun muassa uutistoimisto AP, BBC ja Sky News sekä ranskalaiset, saksalaiset ja japanilaiset mediat. Myöhemmin Halász on tehnyt töitä muun muassa Al Jazeeralle ja YK:lle.
Halászin ainutlaatuiset valokuvat Demokraattisesta vallankumouksesta sekä hänen laaja poliittisten julisteiden kokoelmansa ovat tänä kesänä kaikkein nähtävillä Suomessa. Helsingissä kulttuurikeskus Sofian galleriassa kuvia ja julisteita voi käydä tutkimassa 31.5.–31.8.2025. Halász on myös lauantaina 24.5. Helsingissä Maailma kylässä -festivaalien puhelavalla Ylen kirjeenvaihtaja Mika Hentusen haastateltava.
Kastoin ensimmäisen tietämäni kristityn itse
Kun Irja Halász lähti Mongoliaan, hänen periaatteenaan oli, ettei lähde puhumaan uskosta ennen, kuin ihmiset alkavat kysymään. Hän oli sosialistisessa maassa, jossa ei vapaasti saanut evankeliumia julistaa.
– Kerran yksi ystävä pyysi, että voitko esitellä minut sinun Jumalallesi. No sitten esittelin hänet. Totta kai Jumala hänen jo tiesi, Halász kertoo.
Kun ystävä oli esitelty Jumalalle, tämä halusi rukoilla itsekin ensimmäisen rukouksensa.
– Hänestä tuli ensimmäinen kristitty, minkä koskaan siellä tiesin.
Irja Halász jopa kastoi ystävänsä, koska muita kastajia ei ollut tarjolla.
Pian hän piti unkarilaisen opiskelukaverinsa kanssa pieniä kokouksia, joissa luettiin Raamatusta tekstejä ja selitettiin niitä muille. Siihen aikaan ei Raamatusta ollut vielä käännetty mongolian kielelle mitään, ei edes Uutta testamenttia mitään, joten kokouksissa käännettiin tekstejä unkarinkielisestä Uudesta testamentista.
”Muistan, että hänelle ja muutamalle muulle sanoin, että uskokaa vaan, että kyllä tähän maahan vielä tulee kristillinen Radio ja kristillistä toimintaa.”
Pian vallankumouksen jälkeen maahan alkoi tulla myös lähetystyöntekijöitä. Irjan ja hänen ystävänsä vetämä ryhmä siirrettiin lähetystyöntekijöiden toiminnan piiriin, koska he eivät kokeneet olevansa varsinaisia seurakuntatyöntekijöitä.
Kirsin kanssa -ohjelmassa Kirsi Rostamo kertoo kristillisestä perheradiosta Wind FM:stä, jota Radio Dei on ollut tukemassa ja jota Medialähetys Sanansaattajat eli Sansa tukee edelleenkin. Millainen merkitys sillä on ollut evankeliumin eteenpäin viemisessä Mongoliassa?
Radiolla on ollut Halászin mukaan suuri merkitys. Hän kertoo, että radiokanavan nykyinen vetäjä oli ensimmäisiä kristilliseen ryhmään mukaan tulleita 1990-luvun alkuvuosina.
– Muistan, että hänelle ja muutamalle muulle sanoin, että uskokaa vaan, että kyllä tähän maahan vielä tulee kristillinen Radio ja kristillistä toimintaa. Nyt täytyy vain uskoa, että näin voi tapahtua. Ja ihme ja kumma, hänestäkin sitten on tullut tämän perheradion johtaja, Halász toteaa.
Hän kertoo, että kristittyjä arvioidaan Mongoliassa olevan nyt kymmeniä tuhansia, ehkä 44 000. Virallisten tilastojen mukaan kristittyjä on maassa noin kaksi prosenttia.
Mongolia on Irja Halászin koti, jonka kielellä hän ajattelee ja jonka ilmapiiriä hän hengittää. Askel-lehden haastattelussa hän sanoo, että ei ole koskaan katunut Mongoliaan lähtöä. ”Enkä sitä, että adoptoin mongolialaisen kulkukoiran.”
Kuuntele koko Kirsin kanssa -ohjelma Dei Plus -palvelusta.
