Inhimillinen kipu ja hengellinen etsintä kohtaavat Ateenassa – Pakolaisen polku ei päästä helpolla

 
Ajoneuvoja jonottamassa ruuhkaisella ateenalaiskadulla

– Todistamme islamin historian suurinta kääntymystä Jeesuksen puoleen. Tämä on todellinen momentum, jossa voimme palvella. Palvelemme persiankielisiä kansoja Kreikan lisäksi globaalisti verkon välityksellä, iloitsee Kylväjän kumppanuusjärjestön johtaja Matt.

Kreikkaan saapuu nyt vähemmän pakolaisia kuin aiempina vuosina. Tilanne voi kuitenkin muuttua milloin vain, sillä Turkin puolella moni odottaa pääsyä Eurooppaan. 

Graffiteja. Niitä on seinissä, roskiksissa ja jopa autoissa, ja ne tekevät Ateenan keskustasta rujon oloisen. Karulta tuntuu lämpötilakin, se on miinuksella. Yöllä vuorille on satanut lunta, eivätkä siellä asuvat lähde liikkeelle kuin pakon edessä. Osa kouluista on suljettu, sillä koulubussit eivät pärjää kesärenkailla jäisillä vuoristoteillä.

Astumme hiljaiselta kadulta sisäkujalle, joka toimii sekatavarakauppana. Perällä olevan kassan vierellä on portti, jonka tulee avaamaan amerikkalainen lähetti Ruth. Hän toivottaa Kylväjän lähetin Liisa Puhalaisen ja minut lämpimästi tervetulleiksi. Nousemme portaita yläkertaan, missä avautuvat avarat tilat. Olemme saapuneet pakolaisia ja turvapaikanhakijoita auttavan Helping Hands -järjestön toimitiloihin. Tänään vietetään persiankielisten naisten aamupäivää.

Dei, retroäijät, neliöb. 9.-15.7.

Rekeissä roikkuu vaatteita, joita saa vapaasti ottaa. Ilmoitustaululle on kiinnitetty työpaikkailmoituksia. Keittiössä häärii kansainvälinen ryhmä. Saksalainen, amerikkalaisia ja Helping Handsissa työskentelevä keskiaasialainen nainen. Iloisesti pulputtava Liisa halaa kaikki poskisuudelmin. 

Pian kupeissa höyryää tee ja pöytään katetaan myös keksejä ja appelsiinilohkoja. Istumme takit päällä, sillä kylmä hohkaa kivilattioista. Paikalle saapuu keski-aasialainen ”Parween”, joka on valtavan kiinnostunut Jeesuksesta. 

Kreikkaan Parween saapui reilut kolme vuotta sitten, ja vuosi sitten ystävä kutsui hänet Helping Handsiin.

– Sain vaatteita, ruokaa ja opetusta Jeesuksesta. Opin asioita, jotka olivat minulle uusia. Jeesuksen anteeksiantamus, hellyys ja rakkaudellisuus viehättävät minua, nainen kertoo.

Tyttöjen opettaminen kävi vaaralliseksi

Keski-Aasiassa Parween toimi tyttökoulun opettajana. 

– Rakastin työtäni. Halusin opettaa, jotta tytöillä olisi parempi tulevaisuus. 

Parweenin mies on ollut siirtotyöläisenä Kreikassa jo kaksikymmentä vuotta. Silti hän otti vaimon kotimaastaan. Aviopari tapasi kerran vuodessa. Usein kuukauden ajan, joskus vähemmän. Parween oli käytännössä yksinhuoltaja pariskunnalle syntyneille kolmelle lapselle.

Kaikki eivät arvostaneet Parweenin työtä. Maassa vaikutti ääriliike, jonka mukaan kouluttaminen johtaa uskonnottomuuteen. Liike näkee erityisesti naisten lukutaidon riskinä. Kun ääriliike nousi valtaan, Parween alkoi saada uhkauksia. Se uhkasi tapaa Parweenin lapset, mikäli hän jatkaa opettamista. Oli jätettävä kaikki ja lähdettävä pakoon aviomiehen luo Kreikkaan 3-, 6-, ja 9-vuotiaiden lasten kanssa.

Matka oli vaarallinen. Parween ja lapset ylittivät vuoret laittomasti yhdessä toisen perheen kanssa. Välimerellä vene alkoi upota ja hätääntyneet ihmiset soittivat Turkin poliisille. Maissa he joutuivat viikoksi putkaan. Toisella kerralla poliisi otti heidät kiinni. Kolmannella kerralla he pääsivät Kreikkaan. Kaikkiaan matkalla kului kolme kuukautta.

Väkivalta, nälkä ja työttömyys ajavat ihmiset jättämään Keski-Aasian. Kun Parween joutui ääriliikkeen silmätikuksi, hänen oli pakko lähetä. Silti hän kaipaa kotimaataan, isää ja äitiä. 

– Vanhempani ja kolme siskoani asuvat yhdessä. Pelkään heidän turvallisuutensa puolesta, sillä isä on niin vanha, että hän vain nukkuu. Siksi siskojeni on käytävä ostoksilla.

Parweeen puhuu varovasti, sillä hän arkailee meihin vilkuilevaa ystäväänsä, joka ei ole kristitty. Amerikkalainen lähetti Michelle kertoo, että usein Parweenin mukana seuraa hänen ystävänsä, joka vahtii kiinnostunutta. 

– Viime viikolla Parween ryntäsi keittiöön, että sai kysellä rauhassa hengellisistä asioista.

Siirrymme rupattelemaan muiden kanssa. Kun kaikki ovat saaneet Raamatut, persiaa sujuvasti osaava Liisa aloittaa opetuksen.

Raamattukoulu vastaa sanan nälkään

On uusi aamu ja astumme vilkkaalta kauppakadulta porttikäytävään. Näin keskeisellä sijainnilla toimii persiankielinen raamattukoulu, jonka opettajana työskentelee Kylväjän lähettämä Reza. Tämä Iranin kristittyjen tuntema ”jukka norvanto” on rukousvastaus koululle.

– Neljä vuotta sitten pystyimme tarjoamaan opetuksistamme persiaksi vain kymmenesosan, mutta nyt jo puolet. Rezan merkitys on valtava, sillä oppilaamme kyselevät paljon, kuvaa innostuneesti raamattukoulun vetäjä, amerikkalainen lähetti Greg.

Persiankielisiä palvelevan raamattukoulun opetukselle on kysyntää. Opetustasoja on kolme, ja jokainen opiskelija saa rinnalleen mentorin. Aluksi opinnoissa syvennytään tutkimaan, mitä kristillinen elämä tarkoittaa. Tämä on uusille kristityille tärkeää perusopetusta, jossa tutustutaan syvemmin Jeesukseen. 

– Eräs nainen haki perusopintoihin toista kertaa. Kysyimme, miksi hän haluaa niin kovasti mukaan. Nainen vastasi: Mieheni kävi peruskurssin vuosi sitten, ja hän on nyt eri mies. Haluan saada samaa kuin hän.

Henkilökortin saatuaan osa opiskelijoista muuttaa muualle Eurooppaan. Heillä on myös paljon verkostoja, ja kulttuurin mukaisesti tieto leviää suusta suuhun. Äskettäin raamattukoulu sai Saksasta pyynnön verkko-opinnoille, ja nyt perusopintoja tarjotaan myös verkossa.

Tänä vuonna käynnistettiin Vanhaan testamenttiin pureutuva kolmannen tason kurssin, sillä opiskelijoilla on sanan nälkä.

– He käyvät töissä ja tekevät pitkää päivää. Silti he tulevat iltaisin tänne. En ole missään saanut opettaa näin motivoituneita opiskelijoita, Greg iloitsee.

Kaksi miestä istuvat penkillä keskustelemassa
Uusille kristityille mentori on korvaamaton tuki. Kylväjän raamattukouluttaja Reza mentoroi usein puistoissa.

Hedelmätarhan karu arki

Najiban aviomies ja 16-vuotias poika työskentelevät hedelmätarhalla. 11-tuntiset työpäivät alkavat kuudelta eikä vapaapäiviä  ole. He käyvät Ateenassa harvoin, edelliskerran joulukuussa. Hedelmätarhalla palkka määräytyy kerättyjen kilojen mukaan. Työnantaja vähentää palkasta miehen ja pojan ruoan, matkakulut pelloille sekä vuokran. Majoituksessa kuusi miestä jakaa huoneen. Mies voi lähettää Najiballe vain satasen tai kaksi kuukaudessa. 

Najiba asuu Ateenassa kolmen lapsen kanssa, ja Kreikan hintataso on Suomen veroinen. Satasella, edes kahdella ei pärjää, ei millään. Perhe onkin saanut asua muutaman kuukauden ilmaiseksi kristillisen järjestön toimitilassa. Lisäksi he ovat saaneet taloudellista avustusta.

Mutta kipeämmin kuin taloudellista turvaa täällä kaivataan Suomeen.

Pahvinkerääjä vetää perässään valtavaa kärryllistä pahvia kaupungissa.
Turvapaikkaprosessin ajaksi Najiba perheineen asutettiin pakolaisleirille, missä perhe säästi saamistaan tuista mahdollisimman paljon ja isä keräsi pahveja saadakseen pientä tuloa.

Sinnikästä yrittämistä

Keski-Aasiassa Najiban mies työskenteli ulkomaisten joukkojen kokkina. Kun sissisotaa käyvä ääriliike sai vihiä asiasta, mies ruoskittiin ja hänet passitettiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Mies onnistui pakenemaan ja työskenteli naapurimaassa kaksi vuotta. Najiba ja lapset jäivät kotimaahan. Sitten ääriliikkeen sissit alkoivat saapua Najiban ovelle vaatimaan ruokaa aseet olallaan, ja elämä kävi liian turvattomaksi. Perhe lähti matkalle kohti parempaa elämää. 

Vuonna 2019 Najiba, aviomies ja lapset saapuivat  vaarallisen matkan päätteeksi Kreikkaan. Heidät asutettiin pakolaisleirille, missä perhe säästi saamistaan tuista mahdollisimman paljon, ja isä keräsi pahveja saadakseen pientä tuloa. Heillä oli unelma päästä Suomeen, sillä miehen sukulaisia on asunut Suomessa jo kaksikymmentä vuotta.

Vuonna 2021 perhe sai turvapaikan ja he olivat onnistuneet säästämään kaikille lentolippurahat Suomeen. Se vuosi Suomessa oli ihmeellinen. Lapset ja äiti pääsivät ensimmäistä kertaa kouluun. Valmistava luokka sujui hyvin, ja lapset siirrettiin tavallisille luokille. Sitten kaikki särkyi. Suomi käännytti perheen takaisin Kreikkaan.

– Viranomaiset tulkitsivat, että koska turvapaikka on saatu Kreikassa, eikä Kreikka ole vaarallinen maa, heidän piti pysyä siellä, Liisa Puhalainen selittää.

Hunnutetun pakolaisnaisen sivuprofiili
Kun Suomi palautti Najiban perheineen takaisin lähtöruutuun, sinnikäs nainen murtui.

Eriarvoisia eurooppalaisia

Käännytyksestä on puoli vuotta, mutta perhe ei kykene järkytykseltään orientoitumaan uuteen. Kun kysyn millaisia asioita he unelmoivat, kaikkien toiveena on päästä takaisin Suomeen. Lapset eivät ole koulussa, sillä kreikkalainen koulu tuntuu suomalaisen järjestelmän jälkeen vieraalta. Äiti vaikuttaa masentuneelta. 

Najiba valvoo öisin ja murehtii. Hän ikävöi poikaansa, jonka pitäisi olla koulussa, mutta joka joutuu raatamaan raskaassa työssä palkalla, joka ei yllä edes eurooppalaiseen minimipalkkaan. Siirtolaiset ovatkin hauraassa asemassa ja alttiita erilaiselle hyväksikäytölle. Kylväjän työaluevastaava Mikko Puhalainen kuitenkin korostaa, että yleisesti ottaen kreikkalaiset ovat ottaneet pakolaiset vieraanvaraisesti vastaan. 

– Kun vuonna 2015 puistot olivat täynnä pakolaisia, näin kuinka eräs mummo tuli usein Victorian puistoon jakamaan leipää. Hän oli maksanut sen pienestä eläkkeestään. Tämä kuvaa mielestäni hyvin kreikkalaisten asennetta. Monen kreikkalaisen sukulaisia karkotettiin aikoinaan Turkista, ja sen vuoksi moni osaa olla empaattinen tulijoita kohtaan. 

Pöydässä höyryävä inkivääritee maistuu herkulliselta. Pöytään on katettu karkkeja ja kakkua. Vaikka on köyhää, vieraanvaraisuudesta ei tingitä. Kodin ainoa lämmitin on asetettu vieraita lähimmäksi.

En saa silmiäni irti pöydän toisella puolella istuvista tytöistä, jotka seuraavat keskustelua tarkkaavaisina. 10-vuotias unelmoi pelaavansa vielä joskus jalkapallojoukkueessa Suomessa. 12-vuotias puolestaan haluaisi opiskella lääkäriksi.

Minulla on kotona täsmälleen samanikäiset tytöt. 

Reportaasin haastattelut tehtiin Ateenassa helmikuussa 2023. Turvallisuussyistä keskiaasialaisten haastateltujen nimet on muutettu. Yllättäen Kylväjän työntekijä Reza joutui palaamaan Suomeen odottamaan päätöstä Suomen kansalaisuudesta, voidakseen jatkaa raamattuopettajana Ateenassa.

Teksti ja kuvat: Mari Turunen

Julkaistu Kylväjä-lehdessä 3/2023

Lue lisää:

Työ, jolla on merkitystä – Kaisa Goldingista tuli pakolaisten auttaja

5.10. järjestettävä Kylväjä Areena tarttuu kristityksi kääntyneiden uskonnonvapauteen

 
Kylvaja artikkelibanneri