Kylväjän ensimmäisellä johtajalla Per Wallendorffilla ja Magnus Riskalla on paljon yhteistä. Molemmat ovat ruotsinkielisiä pappeja, jotka palvelivat Israelin-lähetteinä ja tekivät tieteellisettutkimuksensa Jerusalemissa Kuolleen meren kääröistä. Kampaustyylikin on yhteneväinen. Molempien kutsumuksen ytimessä on Jeesus-keskeinen lähetystyö ja rukous.
Kylväjän johtajana vuoden alussa aloittanut dosentti Magnus Riska ehti tavata Kylväjän perustajiin kuuluneen Per Wallendorffin ja osallistua tämän hautajaisiin. Riskan on ollut helppo yhtyä Kylväjän arvoihin, jotka ovat olleet samat siitä asti, kun järjestö perustettiin Wallendorffin johdolla 1974.
Riska kertoo Jumalan johdattaneen häntä elämässä ja lähetystyössä selkeiden käännekohtien kautta. Hän kokee saaneensa näihin hetkiin ja valintojen tekemiseen myös ihmisiltä erityistä rohkaisua ja vahvistusta.
Tunnettu esirukoilija Ulla-Christina Sjöman oli merkittävässä roolissa monessa Riskan elämän taitekohdassa.
Kylväjässä on Wallendorffin ja järjestön toisen ”perustajaisän”, rovasti Olavi Peltolan hyvin erilaisten näkemysten perintönä avaruutta suhtautumisessa armolahjoihin. Itseään Magnus Riska luonnehtii maltilliseksi karismaatikoksi.
– Jokainen lähetti kohtaa lähetystyössä tavalla ja toisella Jumalan yliluonnollisuuden. Tässä todellisuudessa elämistä kaipaamme myös kotimaassa.
Riskan mielestä Raamattuun sitoutunut luterilainen konservatismi suojelee ylilyönneiltä ja on erinomainen lähtökohta spiritualiteetille, jossa luotetaan rukoukseen ja odotetaan Jumalan vastaavan.
Vaikea kysymys vaimon haudalla
Jumala on johdattanut Magnus Riskan myös syviin vesiin ja pimeään. Riskan ensimmäisen vaimon Gunlög Riskan kuolemaan johtanut sairastuminen vuonna 2004 jätti kolmen pienen lapsen isän yksin suuren kysymyksen kanssa: ”Miten Jumala saattoi sallia tämän?”
Magnus eli omaa suruaan samaan aikaan kun Suomi suri Aasian tsunamin uhreja. Tärkeä käännekohta tapahtui juoksulenkillä. Jumala vastasi sydämen huutoon radiohartauden kautta. Pian rinnalle ja myöhemmin kumppaniksi myös lähetystyöhön löytyi Gunilla.
– Jumala antoi avun.
Magnus Riska tuli uskoon vuonna 1982. Herätyskristillisten viidesläisten järjestöjen toiminnasta kulki luonteva polku Kylväjään.
– Suomen Raamattuopisto ja Opiskelija- ja koululaislähetys ovat olleet itselleni tärkeitä paikkoja. Lähetyskutsun sain Studentmissionin illassa, kun Stig-Olof Fernström antoi tehtäväksi kirjoittaa kirjeen Jumalalle.
Kirjeessä Riska kertoi olevansa käytettävissä ja valmis lähtemään lähetystyöhön.
Kutsumus motivoi opiskelemaan ja suuntasi myös jatko-opintoihin. Tutkinnot ja erityisosaaminen ovat avanneet ovia. Opiskelujen aikana herännyt kiinnostus heprean kieleen ja Vanhaan testamenttiin elää edelleen vahvana.
Pastori Jaffassa, tutkija Jerusalemissa
Nuori perhe kävi 1995 lähetyskurssin ja muutti Israeliin. Hepreaa osaava pappi teki seurakuntatyötä Immanuel-kirkossa Jaffassa ja suoritti samaan aikaan jatko-opintoja Heprealaisessa yliopistossa Jerusalemissa. Yhdistelmä oli käydä ylivoimaiseksi työpäivien venyessä kohtuuttomiksi.
Väitöskirjan valmistuttua Riska jatkoi työtä Caspari-keskuksessa Jerusalemissa, jossa hän kirjoitti Qumranin teksteistä opintomateriaalin keskuksen käyttöön.
Viimeksi Riska oli lähetystyössä Gunillan kanssa Etiopiassa, jossa hän opetti Tabor Evangelical Collegessa Vanhaa testamenttia.
– Opetin myös juutalaisista juurista ja kirjoitin opintomateriaalia. Kehitin sellaisen kuvan, että Vanha testamentti on talon perustus. Uusi testamentti on koti, joka on rakennettu hyvälle ja tukevalle perustalle.
Vertauskuva sopi hyvin Etiopiaan, jonka kulttuuriset juuret ovat seemiläisyydessä ja siis lähellä Vanhan testamentin maailmaa.
– Olen iloinen, että kristillisen uskomme juutalaisia juuria pidetään esillä Kylväjässä. Tätä jatketaan.
Jännittää. Mutta koen tämän Jumalan johdatukseksi.
Raamattu johtaa lähetykseen
Missiologisia vaikutteita Riska kertoo saaneensa erityisesti Christopher Wrightilta. Wright on anglikaanibritti ja Vanhan testamentin tutkija, joka on työskennellyt lähetystyössä Intiassa ja johtaa nykyisin John Stottin perintöä kantavaa Langham-yhteisöä.
Yhteisö kouluttaa seurakuntiin eri puolille maailmaa lähetysnäkyä kantavia ja sanaan syvästi juurtuneita työntekijöitä. Riska tunnistaa tavoitteissa paljon samaa kuin Kylväjässä.
– Mikä on tehokkain tapa evankelioida esimerkiksi juutalaisia? Anna heille Raamattu!
Eksegeetti-Riska toteaa uudelleen, että Vanha testamentti on kaiken perusta.
– Sieltä luemme, miten Jumala toimii. Pienen kansan kautta.
Raamattu on Riskalle valtameri, jonka pinnan alle hän on voinut sukeltaa heprean kielen avulla. Hän lukee kirjaa päivittäin hepreaksi ja löytää sen sivuilta kehotuksen rukoilla rauhaa Jerusalemille.
Rukousaiheeksi sopii sekin, ettei meistä tulisi propagandan uhreja. Nyt käydään nimittäin kahta sotaa, fyysistä ja informaatiosotaa. Riska muistuttaa, ettei rakkaus juutalaista kansaa kohtaan tarkoita yksisilmäisyyttä.
– Näen, että tämä rakkaus on tuonut vuosikymmenten aikana suomalaisille kristityille paljon siunausta ja syventänyt esimerkiksi Raamatun tuntemusta.
Maallikkoja maailmalle
Kirkossa on käyty viime aikoina kuumia keskusteluja pappisvirasta. Keskustelujen tuoksinassa Magnus Riska huomauttaa, että Kylväjä on vahvasti maallikkolähetysjärjestö. Vahvasta maallikkoudesta löytyy paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia, mutta on siinä tietysti myös haasteensa.
Teologian tuntemus voi olla ohutta. Seurakuntavierailuilla ei voi palvella liturgina ja saarnaaminen voi tuntua isolta vastuulta. Viime vuosina papit ja muut kirkollisen koulutuksen saaneet henkilöt eivät ole juuri hakeutuneet lähetystyöhön Kylväjän kautta.
– Pieniksi olisivat rivimme kutistuneet ilman maallikkokristittyjä.
Maallikkouden korostamisen lisäksi Kylväjää on luonnehtinut alusta asti pohjoismainen yhteistyö. Riskalla on siitä kokemusta kahden norjalaisen kumppanijärjestön kanssa.
– Yhteistyömme Norjan luterilaisen lähetysliiton (NLM) kanssa on edelleen vahvaa, ja sitä on hyvä entisestään vahvistaa. Meitä yhdistää samanlainen lähetysnäkemys, matalakirkollisuus ja maallikkojen vahva rooli. NLM:ssä maallikkous on jopa vahvempaa kuin Kylväjässä.
Triathlonpappeudesta on muodostunut toinen kutsumukseni.
Todistetusti teräsmies
Vaikka Magnus Riskalla ja Per Wallendorfilla on paljon yhteistä, on heillä myös yksi selkeä ero. Riskalla on takanaan yhdeksän täyttä triathlonmatkaa eli teräsmieskilpailua. Kilpailussa uidaan 3,8, pyöräillään 180 ja juostaan 42,2 kilometriä.
– Innostuin triathlonista 90-luvulla lajin kansainvälistä huippua Pauli Kiurua seuratessani. Kilpailla aloin vasta paljon myöhemmin, mutta ’triathlonpappeudesta’ on muodostunut toinen kutsumukseni.
Muutamana vuonna Riska on saanut mikrofoni kädessään siunata kanssakilpailijat Joroisilla.
– Kilpakuntoilu ja siihen valmistautuminen pitää pääni kasassa.
Urheilijalle on ehtinyt kertyä myös johtamisesta jo monenlaista kokemusta.
– Haluan olla palveleva johtaja, joka mahdollistaa alaisten työtä poistamalla sen edestä esteitä.
Paimenuus on iskujen vastaanottamista työntekijöiden puolesta.
Armeija-aikaisissa johtamisopinnoissaan Riska epäonnistui, mutta hän kokosi itsensä ja päätti oppia. Rippikoulussa opettaminen helpottui omien lasten myötä. Tuomiokapitulissa työskennellessään hän suoritti organisaatiokonsultin opinnot ja kerrytti kokemusta asiantuntijoiden johtamisessa.
– Kuuntelemalla pääsee pitkälle. Hyvä esimies on myös hyvä alainen.
Takaisin antamisen vuoro
Riska ymmärtää lähetystyöntekijöiden tuntemuksia, sillä hän siirtyi suoraan lähetistä lähetysjohtajaksi. Ennen seurakuntatyötä Sipoossa ja dekaanin tehtäviä Porvoon hiippakunnassa Riska toimi Kylväjässä koulutuspäällikkönä ja vastasi lähettien kouluttamisesta.
Hän on kiitollinen voidessaan tuoda kaiken kokemuksensa Kylväjän käyttöön, sillä järjestö on antanut hänelle paljon. Hän tunnustaa, että olo on kuin lähetystyöntekijällä, joka lähtee ensimmäiselle työkaudelle ja toivoo, että lähtöjuhlan sijaan oltaisiin jo paluujuhlassa.
– Jännittää. Mutta koen tämän Jumalan johdatukseksi.
Riskan mielessä on ollut Jumalan monimerkityksellinen käsky Abrahamille.
– Lähde liikkeelle! Lähde entisestä kohti uutta ja tuntematonta. Jumala osoittaa suunnan.
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 1/26.
