Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Helluntaiherätyksessä pohditaan nuorisopastoreiden asemaa

 

Nuorisotyössä työntekijä on mukana nuoren elämässä parhaimmillaan monta ikäkautta. Kuvassa helluntaiseurakunnan leiriläisiä. Kuva: Jouni Lehtonen

Pitkän linjan nuorisopastorit puuttuvat helluntaiseurakunnista lähes kokonaan. Nuorisotyö koetaan ponnahduslautana ”parempiin hommiin”

Helluntaiseurakunnissa ollaan huolissaan nuorisotyöntekijän ja -pastorin tehtäväidentiteetin heikkenemisestä.

Vaikka tarkka tutkimustieto puuttuu, seurakuntakentältä kantautuvat viestit viittaavat haastateltujen asiantuntijoiden mukaan siihen, että työ nuorten parissa on kokopäivätoimisille hengellisen työn tekijöille yhä useammin vain väliporras matkalla aikuisten parissa tehtävään seurakuntatyöhön.

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

Viimeksi asiaa käsiteltiin Keuruulla helluntaiherätyksen nuorisotyötoimikunnan kokouksessa toissa viikolla, jossa todettiin muun muassa, että ”monet asennoituvat nuorisotyöhön siten, että se on ponnahduslauta parempiin hommiin”.

– Tuntuu siltä, että yhä harvempi jatkaa nuorisotyössä vuosikymmeniä. Nuorisopastorit ovat pääasiassa nuoria aikuisia, helluntaiherätyksen kotimaantyötä koordinoivan Hyvä Sanoma ry:n tiedottaja, aiemmin helluntaiherätyksen koulutyöntekijänä toiminut Janne Lahti toteaa.
– Melko pian ura jatkuu aikuispastoriksi tai muihin kuin hengellisiin töihin.

Ykköset ja kakkoset

Muun muassa helluntaiherätyksen koulutyöntekijänä pitkän uran tehnyt Leevi Ahopelto sanoo ymmärtävänsä, että seurakuntatyössä kaipuu suurempiin saappaisiin syttyy jo muutaman vuoden nuorisotyöjakson jälkeen.
– Jos ajatellaan, että hoidettavana on pienehkö 12-25 -vuotiaiden lauma, niin kyllä koko työn kuva on aika äkkiä nähty. Ihminen kaipaa luonnostaan suurempaa vaikutusalaa.

Ahopelto tunnustaa koulutuksen merkityksen, mutta ei jaa kokosydämisesti herätysliikkeen nykyintoa kouluttaa työntekijöitä vuosikausia.
– Pienen, perusopetusta kaipaavan nuortenporukan kanssa saattaa helposti tulla sellainen olo, että koulutus menee hukkaan. Ei siis ihme, että pitkään opiskelleet hakeutuvat ykköspastoreiksi.

Melko vakiintuneilla käsitteillä ykkönen tai ykköspastori tarkoitetaan helluntaiherätyksessä seurakunnan johtavaa, usein ainoaa työntekijää.
– Nuorisotyössä on kysymys näystä. Näystä ei saa luopua vain siksi, että ovi paimeneksi jonnekin päin avautuu.

Janne Lahden mielestä seurakunnista puuttuvat toimivat kakkospastoreiden, eli nuorempien seurakuntapastoreiden markkinat.
– Jos avoinna olisi enemmän kakkospastorin paikkoja tai muita kevyemmän vastuun harjoittelupaikkoja niin osa siirtyisi suoraan siihen ilman nuorisopastori -väliporrasta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikki helluntailaiset työntekijät eivät ole aluksi nuorisopastoreita. Sen sijaan nuorisopastoreina aloittavat saattavat pysyä samassa tehtäväkentässä lähes koko työuran ajan.

Työkilleri uuvuttaa

Nuorisopastoreita ei vuoda pois nuorisotyön kentältä ainoastaan aikuisten parissa tehtävään työhön. Myös muu työelämä houkuttelee.
– Moni voi kokea, että tekee oman osuutensa ja jatkaa samaa tai muuta evankeliumin työtä oman toimensa ohella, Janne Lahti sanoo.

– Nuorisotyöntekijän tehtävä on hengellisesti vaativa. Aika tuntuu myös olevan sellainen, että voimat ehtyvät, Leevi Ahopelto kuvaa.

Janne Lahti varoittaa jaksamisongelmista, jotka syntyvät silloin kun seurakunta ei tiedä, mitä nuorisotyöltä haluaa.
– Nuorisopastorille rakennetaan helposti ”työkilleri” sekalaisista seurakuntahommista, jolloin hän väsyy vääntämiseen. Seurakuntaympäristö voidaan kokea myös ahtaan uusille ideoille ja uudistumiselle.

Elämän kokonaisyhtälön kannalta ratkaiseva muuttuja, palkka, saattaa osaltaan vaikuttaa siirtymiseen suurempiin saappaisiin. Lahti ja Ahopelto vahvistavat, että etenkin perheelliselle nuorisopastorin palkka on usein liian pieni. Työehtosopimuksessa pastorille määritellään minimipalkaksi noin 1600 euroa kuukaudessa.

– Lähtöpalkkana tämä on ihan siedettävä, vaikka ei tietysti vastaa esimerkiksi kaupallisen alan tulotasoa. Palkan pitää nousta kokemuksen myötä, Leevi Ahopelto sanoo ja toteaa, että useimmille hengellisen työn tekijöille palkka ei näyttele suurta roolia, kun omaa kutsumusta lähdetään toteuttamaan.

Ahopellon mukaan siirtyminen pois nuorisotyöstä on usein seurausta elämänkokonaisuuden muutoksesta. Etenkin kun nuori pastori perustaa perheen, tavoitteet ja arvostukset tuppaavat muuttumaan.

– Seurakuntatyöhön liittyy maakunnan ja paikkakunnan vaihtoja. Monesti on käynyt niin, ettei puoliso halua, että perhe muuttaa. Kokonaisuus muodostuu sellaiseksi, että on parempi vaihtaa alaa.