Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan lauantai kokosi Sastamalan Karkkuun väkeä vuosikokoukseen, raamattuopetuksiin, lähetysohjelmiin ja koko perheen Riemumessuun. Aurinkoisessa hellesäässä juhla näyttäytyi monelle juuri sellaisena kuin ennenkin: hengellisenä kotipaikkana, jossa Siionin kanteleen laulut, lähetyslätyt, sana ja vanhat ystävät kulkevat sukupolvelta toiselle.
Aamusta saakka aurinkoinen hellesää nosti tunnelmaa Sastamalan Karkussa, kun Evankeliumijuhla 2026 – Turva Jumalassa starttasi lauantaipäivään.
Lauantaiaamu aloitettiin Sley ry:n vuosikokouksella, jossa mm. valittiin uudet jäsenet yhdistyksen hallitukseen erovuoroisten tilalle. Päivällä oli mahdollista osallistua teemaluentoihin, joissa pohdittiin mm. surua, uskovien ystävien tärkeyttä, elämää muuttaneita raamatunkohtia sekä Raamatun naishahmoja. Yleisön yksi suosikki oli uusi? ohjelmaformaatti Elämäni hengellinen biisi, jossa arvuuteltiin esikuvansa mukaisesti osallistujien lempilauluja.
Lähetystyö oli esillä koko päivän, eikä vaikeitakaan kysymyksiäkään kaihdettu, vaan niille oli varattu ihan oma ohjelmaosuutensa, jossa pohdittiin, minne kolehdit oikein menevät ja miksi lähettää eurooppalaisia tekemään perinteistä lähetystyötä. Päivän kruunasi koko perheen yhteinen Riemumessu The Road -yhtyeen säestyksellä. Se on messu, jonka tutut laulut monet osaavat ulkomuistista. Juhlakenttä täyttyi kansasta.
Oululainen Kipon perhe oli saapunut paikalle osin Oulusta, osin lomamatkalta Lontoosta.
– Lontoossa oli tosi lämmin, 36 astetta. Tämä helle ei ole mitään siihen verrattuna. toteaa kuusen varjoon tukikohdan perustanut perheen äiti Erja. Tytär Sofia nyökyttää vieressä.
Aviomies Timo saapui perheen pojan Petterin kanssa pohjoisesta.
– Tänne on tultava joka vuosi. Minä olen syntynyt vuonna 1971 ja sinä vuonna olin äidin vatsassa Kokkolan juhlilla. Poikani Petteri syntyi 2001 ja oli myös vatsassa mukana, jälleen Kokkolassa. Sukupolvet minua ennen ovat tulleet juhlille ja toivottavasti niin tekevät myös tulevat sukupolvet, Erja sanoo.
– Tänne tuloon on monta asiaa. Ohjelma on tosi hyvää eikä tämän parempaa kesänviettotapaa olekaan. Täällä tapaa vanhoja tuttuja ja syntyy myös uusia tuttavuuksia, sanoo Petteri.
Kipon perhe toteaakin, että kyseessä taitaa olla evankelinen elämäntapa; Siikkarin laulut, lähetyslätyt, sanan kuuleminen ja tuttujen parissa vaeltelu.
– Mä tuun mielelläni, musiikkia, mukavaa ohjelmaa ja tuttujen tapaamista. Täällä näen esimerkiksi omia riparikavereita, joita en ḿuuten oikein näe, Sofia lisää.
Sirpa Laurila
