Floridassakin rukoillaan suomeksi toivoa naisille

 
Annukka Pietarinen.

Annukka Pietarinen asuu miehensä kanssa sydäntalven Floridassa. Koti-Suomesta tuttu seurakuntaelämä jatkuu sielläkin. Sen yhtenä osana Toivoa naisille -rukouspiiri. Kuva: Liisa Heinänen.

Yhdysvaltain Floridassakin rukoillaan suomeksi maailman naisten puolesta.

Floridan Pyhän Andrean luterilaisessa seurakunnassa on kokoontunut jo parin talven ajan Toivoa naisille -rukousryhmä. Sen perusti osan vuodesta Floridassa ja osan vuodesta Vantaan Rekolassa asuva Annukka Pietarinen. Hän oli kuullut silloisesta Hanna-työstä joskus jotain, mutta jäänyt miettimään, mitä se oikein on.

– Sitten menin samalla kyydillä Medialähetys Sanansaattajien työntekijän Tiina Virtasen kanssa Helsingistä lähetystyöhön liittyvään koulutukseen Oriveden Päiväkumpuun. Puhuimme asiasta matkalla ja perillä kyselin lisää, Annukka Pietarinen kertoo.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Medialähetys Sanansaattajat eli Sansa toimii liikkeen taustajärjestönä Suomessa. Toivoa naisille -työ on osa kansainvälisen medialähetysjärjestön TWR:n työtä.

Pietarinen jutteli joidenkin tuttujensa kanssa, että Rekolaan olisi kiva saada oma ryhmä. Se jäi toisen naisen Outi Lampirannan tehtäväksi, sillä Annukka Pietarinen oli lähdössä Floridaan. Elettiin syksyä 2016. Hän on viettänyt Lake Worthissa jo muutamia talvia miehensä Pertti Pietarisen kanssa.

Toiminta haki muotoaan

– Mietin ja kyselin, miten piiri voisi toimia. Sain Sansasta idean, että Tikkurilassa tutkitaan Raamatun naisia ja mietin, että voisimme Floridassa tehdä samaa. Kerroin ensimmäisillä kerroilla lähetystyöstä. Hyvänä apuna oli Suomen luterilaisen kirkon julkaisema Yhteinen todistus, joka linjaa lähetystä.

Pyhän Andrean seurakunta Floridan Lake Worthissa sai vuoden 2017 keväällä Mia Hagmanin Suomesta kolmeksi vuodeksi papiksi.

– Mia innostui tulemaan mukaan ryhmään. Pastorina hän tuo oman panoksensa keskusteluihin ja osaa syventää aihetta. Parhaimmillaan meitä on koolla kymmenkunta.

Pyhän Andrean seurakunta kuuluu Amerikan luterilaiseen kirkkoon (ELCA). Kirkossa käytetään suomalaista virsikirjaa, ja messu on samanlainen kuin Suomessa. Kirkossa käy talvella viikoittain yli sata ihmistä. Juhlapyhinä joukkoa voi olla yli kaksisataa. Osa toiminnasta on englanninkielistä.

Tukea Intiaan

Toivoa naisille -työssä on kaksi puolta. Toinen on rukouskalenteri. Siinä on jokaiselle päivälle yksi rukous. Sen rukoilee 62 000 rukoilijaa eri puolilla maailmaa. Myös Floridan ryhmässä rukoillaan kalenterin mukaan.

Toinen puoli ovat Toivoa naisille -radio-ohjelmat, joita välitetään myös internetin ja puhelinsovellusten kautta 76 kielellä. Rukousryhmiä on Suomessakin, ja suomalaiset tukevat ohjelmien lähettämistä yhdeksällä kielellä.

Pietarinen kyseli Sansasta, minkä kielistä ohjelmaa Floridan ryhmä voisi tukea. Hänelle ehdotettiin Intian orijan kieltä.

– Lake Worthin suomalaisille kirkossa käynti on myös sosiaalinen tilanne, jossa tavataan tuttuja. Kirkkokahvit ovat runsaat. Järjestämme pari kertaa vuodessa tarjoilun, jolloin vapaaehtoinen kahviraha tulee Toivoa naisille -työlle. Myös kolehti kerätään silloin samaan kohteeseen. Lisäksi piirin kokoontumissa on mahdollisuus tukea orijankielisten ohjelmien tuotantoa ja lähetystä.

Kipinä lähetykseen

Pietarinen sanoo olevansa ”hirveän huono” kutomaan sukkia, mutta hän on löytänyt muita lähetyksen vapaaehtoistehtäviä myös Suomessa.

– Autan muun muassa postittamaan Rekolan seurakunnan kolmen nimikkolähetin kirjeitä, joissa he kertovat kuulumisiaan seurakuntalaisille.

Hän sanoo saaneensa lähetyskipinän jo lapsuudessaan Oulaisissa kirkkoherran tyttärenä. Siihen aikaan puhuttiin lähetyssaarnaajista.

– Katselin heidän näyttämiään dioja Ambomaalta ja Tanjanikasta ja ajattelin, että minustakin tulee lähetyssaarnaaja. Ei tullut, mutta lähetyksen kipinä on kytenyt siinä saakka.

Pietarista viehättää medialähetyksessa sen nykyaikaisuus, monipuolisuus ja kustannustehokkuus.

– Aina ei tarvitse eikä joka paikkaan voikaan turvallisuussyistä lähettää ihmistä. Moderni tapa tehdä lähetystyötä voisi kiinnostaa nuoriakin, joille digimaailma on tuttu.

Liisa Heinänen

 
Sansa artikkeliban.12.2.- MJa