Kirjoittanut
Porin yliopistokeskuksessa järjestettiin 20. helmikuuta keskustelu ihmeen mahdollisuudesta. Keskustelijoina olivat Tampereen yliopiston filosofian professori Panu Raatikainen ja Helsingin yliopiston fysiikan dosentti Vesa Palonen.
Panu Raatikainen haastoi koko ihmeen käsitteen:
– Mitä tarkoittaa, että jokin olisi ihme? Onko käsite ollenkaan niin selvä, kuin väittelyissä usein oletetaan?
Sekä Raatikainen että Palonen arvostelivat skeptikkona tunnetun filosofi David Humen argumenttia, jonka mukaan luonnonlakeja rikkovaan ihmeeseen ei olisi koskaan järkevää uskoa. Hume esitti, ettei ihmisten todistuksia ihmeistä voinut pitää luotettavampina kuin sitä todistusaineistoa, joka tukee luonnonlakeja.
Luonnonlakien lyhyt historia
Raatikainen nosti esille japanilaisbritannialaisen uskonnonfilosofin Yujin Nagasawan määrittelyn. Sen mukaan ihme on luonnonlakeja rikkova tapahtuma, jonka takana on tahtova persoonallinen toimija ja aikomuksellinen teko, jolla on uskonnollista merkitystä.
– Mutta mikä oikeastaan on luonnonlaki? On erittäin kiistanalaista, mitä se tarkoittaa, Raatikainen totesi. Klassisen Humen edustaman näkemyksen mukaan luonnonlait ovat yleisiä ja ehdottomia, niihin ei ole poikkeuksia. Lait ja alkuehdot määräävät, mitä tapahtuu seuraavaksi. Luonnonlaki on johdettu havainnosta päättelyn perusteella, ja luonnontieteiden ajatellaan löytävän niitä.
Raatikaisen mukaan viime vuosikymmeninä on vahvistunut käsitys, että luonnonlakeja ei juurikaan esiinny muualla kuin fysiikassa.
– Ja näyttää siltä, että fysiikassakin on kyse joskus vain todennäköisyydestä, eikä ehdottomista laeista, niin kuin ennen ajateltiin. Suurin osa ihmekertomuksista ei käsittele alkeishiukkasten käyttäytymistä eikä fysiikan lakeja, vaan ne liittyvät tavanomaiseen elämään kuuluviin asioihin, Raatikainen esitti.
Mekanismi voi hajota
Luonnonlakien sijaan tieteissä nähdään usein mekanismeja, joissa oletetaan esiintyvän säännönmukaisuuksia.
– Mutta niissä voi olla myös toimintahäiriöitä tai ne voivat hajota kuin auto tai ruuansulatusjärjestelmä. Jos mekanismi ei toimi niin kuin se yleensä toimii, kukaan ei sano, että se on ihme, Raatikainen vertasi.
Miten ihme sitten pitäisi määritellä? Mitä tarkoittaa, että jokin on ihme?
Raatikainen totesi, ettei hänellä ole tarjota ihmeelle täsmällistä määritelmää.
– Sekin on ongelmallista, miten voimme luotettavasti tietää, että jokin tietty tapahtuma on ihme. On niin monia mahdollisuuksia sille, miksi havainto ei vastaa teoriaa. Mikä olisi sellainen havainto, joka osoittaisi, että tässä meillä on ihme? Raatikainen kysyi.
Vain kosmos ja materiaalia
Vesa Palosen mukaan ei ole olemassa hyviä perusteluita kieltää ihmeiden mahdollisuus. Ei ole myöskään perusteluita sille, ettei niihin olisi järkevää uskoa. Ihmeiden mahdollisuus kielletään edelleen usein sillä, että mitään luonnonlakien vastaista ei voi tapahtua. On olemassa vain kosmos ja materian tason tapahtumia.
– Näille rajauksille pitäisi esittää perustelut, Palonen totesi.
Humen argumentti ei hänestäkään ole kelvollinen. Sen mukaan epäilemme mieluummin ihmeen todistajia kuin tarkastelemme avoimin mielin ihmeen mahdollisuutta. Hänen mukaansa todennäköisyyslaskennan avulla voidaan todistaa, että se mitä yleensä tapahtuu, ei kumoa epätavallisen mahdollisuutta.
– Miljoonan valkoisen joutsenen jälkeen voi löytyä musta joutsen. Ihmeväitteitä täytyy tarkastella tapaus tapaukselta. Hyvien todisteiden perusteella on rationaalista uskoa ihmeen tapahtuneen, Palonen totesi.
Määritelmä ei muuta asian luonnetta
Palonen huomautti Raatikaiselle, että vaikeus määritellä ihmettä ei kerro siitä, onko se mahdollinen. Määrittelyt ovat ihmisten tekemiä yksinkertaistuksia, jotka auttavat ja tarkentavat ajattelua, mutta ne eivät ole aukottomia.
– Ei tieteestäkään ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, eikä uskonnosta. Aika harvoja asioita voidaan määritellä aukottomasti. Määritelmät liittyvät meidän tietämiseemme, ne eivät ratkaise sitä, mikä määriteltävä asia on, Palonen totesi.
– Vaikka emme kykene määrittelemään ihmettä, emme voi sanoa, että niitä ei voi tapahtua tai että niitä ei ole tapahtunut, Palonen sanoi.
Aika harvoja asioita voidaan määritellä aukottomasti.
Hän esitti omasta mielestään pätevän päättelyketjun: Jumala on olemassa. Jumala on tehnyt luonnonlait, joita luonnon asiat noudattavat. Jumala voi toimia luonnonlakien yli tai ohi niin halutessaan.
Panu Raatikainen totesi arkijärjen myötäilevän käsitystä, että hyvin epätodennäköiset asiat voivat tapahtua. – On asetelmia, joissa meillä olisi hyvät perustelut uskoa epätodennäköiseen tapahtumaan. Asian mahdollisuudesta ei kuitenkaan vielä seuraa, että se olisi tapahtunut.
Ihme tulee ihmettelystä
Raatikainen muistutti, että sana ihme tulee suomen kieleen ihmettelystä. Ihmeen käsite muotoutui aikana, jolloin ei ollut tieteellistä maailmankuvaa eikä luonnonlain käsitettä. Alun perin ihme on ollut vain jotakin ihmetystä herättävää, ja toiset asiat ovat olleet ihmeellisempiä kuin toiset. Vasta valistuksen aikana ihmeelle haluttiin antaa täsmällisempi määritelmä.
– Kirkkoisä Augustinuksen mielestä ihmeet eivät riko luonnonjärjestystä. Ihmeet mahtuvat siihen, mitä Jumala on luonut, ei kaikkivaltiaan tarvitse korjata omia tekosiaan. Humelainen ajattelutapa ihmeestä luonnonlain rikkojana on jälkikäteen luotu, Panu Raatikainen sanoi.
Veritas Forumit ovat akateemisia debatteja ja dialogeja, joissa keskustellaan elämän suurista kysymyksistä eri maailmankatsomusten näkökulmista. Tilaisuuden järjestivät Veritas Forum Finland, Porin OPKO ja Porin evankelis-luterilaisten seurakuntien oppilaitostyö.
