Avioliittokäsityksen laajennus, vihkioikeudesta luopuminen vai klassinen avioliittokanta?

 

Avioliittokeskustelun uusi kysymys onkin, keiden palveluksessa Suomen ev.lut. kirkon papit ovat: kirkon vai valtion? KUVA: Nathan Dumlao/Unslpash.

Kirkkoa hoputetaan ottamaan kantaa asioihin, joihin se on jo reagoinut, toisinaan monta kertaa. Jankutuksen syynä näyttää olevan tyytymättömyys saatuihin vastauksiin.

Kirkon päätettävä pian homoparien vihkimisestä, Helsingin Sanomat vaati otsikossaan 19. kesäkuuta. Jutussa viitataan tuoreeseen Oulun hallinto-oikeuden tekemään päätökseen, jossa kumottiin Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin antama kirjallinen varoitus Árpád Kovácsille, joka tuomiokapitulin ennakkovaroituksesta piittaamatta vihki samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon.

 

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli katsoi, että pastori Kovács oli toiminut vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta.

Hallinto-oikeuden päätös on syntynyt äänestystuloksena äänin 2-1 ja tuohon äänestystulokseen viitaten tuomiokapituli toteaa, että kaikkien osapuolten kannalta olisi hyvä saada korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkopäätös, jotta oikeustila ei asiassa jäisi epäselväksi.

Tuomiokapitulin käsityksen mukaan avioliittolakia muutettaessa ei tarkoitettu muuttaa kirkollisen vihkimisen edellytyksiä.

– Hallinto-oikeuden tulkinta on ongelmallinen myös kirkon perustuslain suojaaman uskonnollisen autonomian kannalta, lakimiesasessori Mari Aalto toteaa tuomiokapitulin tiedotteessa.

Olemme siis tilanteessa, jossa hallinto-oikeus kumoaa kirkon sisäisen kurinpitomenettelyn toimielimeltä, jolle tehtävä kuuluu.

”Jos yhteiskunta on valmis menemään eteenpäin suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tielle, niin minun mielestä kirkolla ei tarvita mitään autonomiaa, jos se jarruttaa sitä”, Árpád Kovács kommentoi Radio Deille 19. kesäkuuta.

Vuosi sitten kirkossa torjuttiin avioliittokäsityksen laajennus ja vihkioikeudesta luopuminen

Helsingin Sanomien mukaan ”kirkko joutuu nyt valitsemaan, laajentaako se avioliittokäsityksensä koskemaan myös homopareja, luopuuko se vihkimisistä kokonaan vai jatkaako se vain heteroparien vihkimistä”.

Mutta kaikkiin näihin vaihtoehtoihin kirkko on ottanut jo kantaa. Kirkon kanta ei ole yksittäisen jäsenen, edes piispan kommentti, vaan kirkkolaivan linjan määrittää sen ylin päättävä elin, kirkolliskokous.

Toukokuussa 2018 kirkolliskokouksen täysistunnossa päätettiin olla laajentamatta kirkon avioliittokäsitystä. Silloin pyydettiin piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua ja edelleen selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.

Jännitteet siis tunnustettiin, mutta kirkon avioliittokäsitystä ei muutettu. Samoin toukokuussa vuonna 2018 kirkolliskokous päätti olla luopumatta vihkioikeudestaan.

Päätöksistä huolimatta kymmenet papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja, ja tuomiokapitulit ovat antaneet erilaisia sanktioita vihkimisiä toimittaneille. Mutta mikä sitten on kirkon kanta avioliittoon?

Entä kirkon avioliittokanta?

Kirkossa ja aivan erityisesti kirkolliskokouksessa aiheesta on keskusteltu runsaasti avioliittolain hyväksymisen jälkeen, toisinaan aivan läkähdyksiin saakka.

Yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015 summaa käytyä keskustelua ja avioliitosta tehtyjä linjauksia seuraavasti:

”Viimeisinä vuosikymmeninä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käsitys avioliitosta on ilmaistu useissa lähteissä. Niistä keskeisimmät aikajärjestyksessä ovat:

  1. Kasvamaan yhdessä – piispojen kannanotto perheestä ja seksuaalisuudesta, 1984.
  2. Katekismus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi, 1999.
  3. Kirkkohallituksen lausunto oikeusministeriölle, 1999.
  4. Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö 2/2003.
  5. Kirkollisten toimitusten kirja. Avioliittoon vihkiminen, avioliittoon siunaaminen, morsiusmessu, 2004.
  6. Rakkauden lahja – piispojen kirja perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta 2008.
  7. Parisuhdelain seuraukset kirkossa. Piispainkokouksen selvitys 2010.
  8. Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö 4/2010.
  9. Kirkkohallituksen hallitusohjelmatavoitteet 2011-2014, 2010.”

Mietinnön mukaan ”yhteistä näille asiakirjoille on, että kaikissa niissä pidetään avioliittoa Jumalan asettamana liittona, jonka osapuolina ovat mies ja nainen. Avioliittoon kuuluu puolisoiden välinen tasavertaisuus, sitoutuminen, huolenpito, kunnioitus, aviouskollisuus ja pyrkimys elinikäisyyteen. – – Näkemystä perustellaan sekä yleisinhimillisesti että viittauksilla Raamatun luomiskertomuksen, Jeesuksen avioliitto-opetuksen ja luterilaisten tunnustuskirjojen kaltaisiin teologisiin näkökohtiin.”

Noita Raamatun kohtia avataan tarkemmin Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnössä 4/2010, jossa liitytään piispainkokouksen ilmaisemaan näkemykseen kirkon avioliittokäsityksestä:

” Kirkon uskon mukaan avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Käsitys perustuu Raamatun alkukertomuksille (1. Moos. 1:27-28; 2:18-25) ja Jeesuksen vahvistukselle evankeliumeissa (Matt. 19:4-6; Mark. 10:6-9). Miehen ja naisen välinen avioliitto ja siinä toteutuva rakkaus ovat Raamatussa ja kirkon perinteessä myös Kristuksen ja kirkon välisen rakkaussuhteen kuva (Ef. 5:25-31). Samalla katsotaan, että avioliiton ulkopuoliset suhteet (1. Kor. 6:12-20) ja moniavioisuus (1. Kor. 7:2, 1. Tim. 3:2) ovat ristiriidassa miehen ja vaimon välisen aviorakkauden kanssa. Raamattu kutsuu mieheksi ja naiseksi luotua ihmistä Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27): ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Kristillinen kirkko on katsonut, että ihmisen luominen suhteessa olevaksi olennoksi heijastaa osaltaan Jumalan omaa olemusta, Pyhän Kolminaisuuden persoonien välistä rakkautta ja yhteistyötä.” (Pvk 4/2010)

Kenen palveluksessa papisto on?

Näiden päätösten, ohjeistusten ja linjausten jälkeen voisi kysyä, mikä vielä on epäselvää.

Näyttääkin siltä, että kirkon kanta avioliittoon ei ole muuttunut, mutta kirkkoon kohdistuva paine on saanut monet, myös kirkon työntekijät kokemaan, että kirkon kanta on väärä. Osa viranhaltioista on myös päättänyt toimia vastoin kirkon avioliittokantaa.

Árpád Kovack totesi Radio Deille kokevansa virkamiehenä olevansa velvoitettu vihkimään samaa sukupuolta olevan parin, sillä valtio on antanut kirkolle vihkioikeuden.

Avioliittokeskustelun uusi kysymys onkin, keiden palveluksessa Suomen ev.lut. kirkon papit ovat: kirkon vai valtion? Mikäli papit ovat ensisijaisesti valtion virkamiehiä, mikä rooli piispoille ja tuomiokapituleille jää?

Vuonna 2015 kirkolliskokous hyväksyi valiokunnan mietinnön, jossa todettiin:

”Valiokunta pitää myös selvitettynä sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon pappi on avioliittolain, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen nojalla velvollinen toimittamaan kirkollisen vihkimisen kirkkokäsikirjan mukaisesti. Muulla tavoin toimiminen olisi vastoin pappisviran velvollisuuksia. Papilla ei ole yleistä vihkimisoikeutta, vaan hän toimittaa vihkimisen kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan antamilla edellytyksillä.”

Tämä linjaus lienee ollut Oulun tuomiokapitulin mielessä, kun se päätti antaa kirjallisen varoituksen Árpád Kovácsille.