Arkkipiispa Tapio Luoma: ”Jokainen meistä tarvitsee toivoa”

 

Arkkpiispa Tapio Luoma kirkolliskokouksessa Turussa 3.8.2021. Kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki.

Arkkipiispa rohkaisee YLE:n aamuhartaudessa (25.2.) suomalaisia turvautumaan Jumalaan ja katsomaan rohkeasti tulevaisuuteen myös kriisin keskellä.

Tapio Luoma kertoo, että sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan torstaina 24.2., hänen olonsa oli epätodellinen.

– Mielessäni oli kaiken aikaa kysymys: Miten tämä on mahdollista? Kuinka Euroopan sydämessä vuonna 2022 voi tapahtua jotakin tällaista? Miten tällainen mielettömyys voi kehittyä nykyisenä aikana maanosassa, jonka luulisi oppineen omasta historiastaan jo riittävästi, Luoma pohtii.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Arkkipiispan mielestä suuren epävarmuuden varjostaessa elämäämme ja tulevaisuuttamme on tärkeää pitää kiinni kahdesta asiasta.

– Ensimmäinen niistä on tämä hetki ja alkanut uusi päivä. Se on aloitettava ja on hoidettava ne asiat, jotka on määrä hoitaa. On tärkeää huolehtia siitä, että perustarpeemme tulevat tyydytetyiksi: nautimme ateriamme, tartumme päivän töihin, hoidamme läheisiä ihmissuhteitamme, täytämme velvollisuutemme ja noudatamme rutiinejamme. Näistä ei meidän sovi luopua.

Toivo on toinen asia, josta Luoma rohkaisee pitämään aina kiinni.

– Toivo tähyää valoisaa tulevaisuutta kohti myös silloin, kun siihen ei näyttäisi olevan mitään aihetta. Juuri toivolle on nyt tarvetta. Sitä tarvitsevat Ukrainassa kaikki sodan kauheuksista kärsivät ja sitä tarvitsee jokainen, jota sotauutiset ahdistavat ja joka huolestuneena odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivoa tarvitsee meistä jokainen. Ilman toivoa tulevaisuuteen ei oikein edes uskalla katsoa. Toivo sen sijaan rohkaisee katsomaan tulevaisuuteen, vaikka se näyttäisi miten synkältä tahansa.

Luoma uskoo, että Jumala antaa meille toivoa silloinkin, kun sitä on inhimillisesti vaikeaa nähdä.

– Turvautuminen Jumalaan merkitsee sitä, että katse tähyää rohkeasti tulevaisuuteen, sodan loppumiseen sekä tämänhetkisten huolien ja murheiden väistymiseen siitä huolimatta, että tällaiseen toiveikkuuteen ei inhimillisesti katsoen olisi mitään aihetta. Tämä ajatus on vahvana Psalmissa 139. Se on toiveikkuudessaan ylivertainen rukous.

Kuuntele koko hartaus YLE Areenasta.