Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Anni Sinilahti: ”Voimme elää ihan hyvää elämää, mutta siellä on aina Jumalan kokoinen aukko, ja se on aika valtava”

 
Anni Sinilahti puhahltaa saippukuplaa.

Anni Sinilahti opiskelee tällä hetkellä teologiaa Helsingin yliopistossa ja vetää Sydänmakasiini-podcastia. Monet uushenkisyydestä kristityiksi tulleet ovat kertoneet podcastissa tarinansa. KUVA: JANI LAUKKANEN

Anni Sinilahti oli kiinnostunut magiasta, energiaparantamisesta ja oraakkelikorteista. Lopulta hän totesi, että eivät ne kestä Jeesuksen rinnalla.

Anni Sinilahti oli unelmiensa kukkuloilla New Yorkissa – tuossa unelmien kaupungissa, jossa kaikki on mahdollista. Jo seitsemän vuoden ajan hän oli seikkaillut ulkomailla lähdettyään ensin 16-vuotiaana au pairiksi Irlantiin. Hän teki laulajan uraa Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Samalla hän tajusi olevansa todella masentunut.

Dei, retroäijät, neliöb. 18.-24.6.

– Oivalsin, että minne tahansa menenkin ja minkä unelman saavutankin, olen siellä lopulta itseni kanssa.

Elämä ulkomailla olikin ollut myös matka pakoon pahaa oloa. Suomessa hän ei koskaan ollut kokenut kuuluvansa omaan perheeseensä eikä kaveripiireihin.

– Oli tosi irrallinen olo. Teini-ikäisestä lähtien minulla oli ollut itsetuhoisia ajatuksia, syvää surua ja tyhjyyden tunnetta. Melankolia oli perusasetukseni.

Anni palasi Suomeen 25-vuotiaana ja päätti hakea apua psykoterapiasta.

– Sain sen avulla jäsenneltyä omaa menneisyyttäni. Tärkeintä oli, että sain puhuttua ja minulla oli terapeutti, jolle uskalsin avautua. Aikaisemmin olin ajattelut, etten halua kuormittaa ihmisiä ongelmillani. Terapiassa oli lupa tehdä niin.

Magia kiinnosti jo lapsena

Lapsesta saakka Anni Sinilahtea oli kiinnostanut magia, noituus ja horoskoopit.

– Koin itseni kelpaamattomaksi ja hyljeksityksi. Jollain tavalla minua kiinnosti se, että voisin kontrolloida ja manipuloida asioiden tapahtumista.

Kuudennella luokalla hän löysi kaverinsa kanssa loitsuoppaan. Siinä oli resepti, kuinka toisen ihmisen saa ihastumaan itseensä. Ajatus oli kiinnostava, vaikka Anni ei todellisuudessa uskonut, että loitsu voisi auttaa.

Kaksikymppisenä hän kuitenkin sai käsiinsä australialaisen kirjailijan Rhonda Byrnen kirjan The Secret (Salaisuus), jossa kerrotaan vetovoiman laista. Sen mukaan voimme ajatuksillamme manipuloida todellisuutta niin, että saavutamme mieleisiämme asioita.

Anni innostui ajatuksesta ja kytki sen unelmaan artistiksi tulemisesta.

– Lapsuudestani saakka olin kokenut olevani merkityksetön ja voimaton. Yhtäkkiä minulle avautui maailma, jossa voinkin itse vaikuttaa elämääni ja siihen, mitä tapahtuu. Aloin lukea self-help-kirjallisuutta, ja se alkoi muuttaa omia ajatuksiani positiivisemmiksi.

Ayahuasca-seremonia muutti suhdetta yliluonnolliseen

Uushenkisyyden maailma tulvi osaksi Anni Sinilahden elämää. Aluksi hän ei kuitenkaan ajatellut siinä olevan mitään yliluonnollista, vaan vetovoiman lain hän uskoi selittyvän universumin luonteella. Kotona häntä ei ollut kasvatettu uskomaan Jumalaan tai mihinkään yliluonnolliseen.

– Aluksi tuntui, että tämä on vain psykologiaa ja kvanttifysiikkaa. Olin silloin täysi ateisti.

Hänen asenteensa muuttui, kun hän osallistui ayahuasca-seremoniaan syksyllä 2017. Ayahuasca on kasvisjuomauute, jota Amazonin alueen alkuperäiskansat ovat käyttäneet traditioissaan. Ayahuascan nauttiminen aiheuttaa näkyjä ja uskonnollisia kokemuksia. Seremonioihin osallistuvat etsivät siitä apua psyykkisiin tai fyysisiin oireisiin.

– Seremonian kokemukset olivat niin hulluja ja yliluonnollisia. Koin sellaista henkistä sielun tuskaa, joka ylittää kaiken tuskan ja kivun, mitä pystyisin kuvittelemaan tässä maailmassa. Muistan ajatelleeni, että mieluummin tulisin poltetuksi elävältä kuin kokisin sen tuskan.

Anni tajusi silloin, miten suppea kokemusskaalamme tässä elämässä on.

– On olemassa paljon sellaista, mistä meillä ei ole tietoakaan. Näin sieluni todellisen tilan. Jos olisin riistänyt itseltäni hengen, tämä olisi ollut se tila, johon olisin päätynyt.

Anni tunsi seremonian aikana myös demonin riivauksen itsessään.

– Tunsin sen pahuuden, ja sitä ikään kuin imettiin minusta pois. Kokemus oli niin todellinen, että se sai minut tajuamaan, että pahuutta on olemassa. Kärsimys on sieluntila, jota en voi karata lopulta mihinkään.

***

Haluatko lukea koko artikkelin? Lue se maksutta Uuden Tien verkkolehdessä.

 
artikkelibanneri Uusi Tie