Aktiivisuuden avain löytyy ruohonjuuritasosta

Pauliina Seppälä (vas.), Henrietta Grönlund ja Hanne von Weissenberg keskustelivat lauantaina yleisön edessä siitä, miten kirkko voisi rakentaa toimijuutta. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Entistä useampi kärsii yksinäisyydestä. Ihmiset eristäytyvät toisistaan ja perinteinen yhdistystoiminta hiipuu. Miten Suomeen saadaan rohkeaa diakoniaa sekä kestäviä ja välittäviä yhteisöjä?

Tästä käytiin tunnin mittainen keskustelu Kirkkopäivillä Helsingin Diakonissalaitoksen isännöimänä. Siinä ajatuksia vaihtoivat kaupunkiaktivisti Pauliina Seppälä, kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlund sekä Tampereen hiippakunnan verkosto- ja yhteisötyön asiantuntija Hanne von Weissenberg.

Vuoden 2016 yhteiskuntatieteilijäksi nimetty Seppälä on vahvasti sitä mieltä, että aktiivisuutta ja aloitteellisuutta syntyy ihmisistä itsestään.

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan

– Sosiaalisen median ansiosta ihmisillä on nyt viestintäyhteys toisiinsa. He voivat oma-aloitteisesti organisoitua parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei tarvita projektisuunnitelmia, eikä perinteisen organisaation rakennetta.

– Kannatan tasa-arvoisuutta eli sitä, että ihan jokainen voi osallistua. Samaa antielitististä filosofiaa olen löytänyt Helsingistä Lauttasaaren seurakunnasta, joka on hienolla tavalla lähtenyt mukaan kaupunkilaisten omista ideoista syntyneisiin avustushankkeisiin.

Seppälän mielestä organisaatiot käyttävät aivan liian paljon rahaa mainoksiin, joilla yritetään saada ihmisiä toimimaan.

– Aktivismia syntyy, kun erilaiset ihmiset innostuvat yhdessä ideoimaan. Jollekin sopii lainata poraansa, kun toinen tahtoo leipoa mokkapaloja! Luovuuden hurma tempaisee mukaan. Etukäteen ei aina voi tietää, mikä idea ottaa tulta ja menestyy. On myös hyväksyttävä se, että jotkut ideat jäävät unholaan.

Vuoden 2017 dosentin, Henrietta Grönlundin, mukaan aktiivisuus viriää, kun huomio kiinnittyy ihmiseen eikä organisaatioon tai sen työntekijään.

Kirkossa tämä tarkoittaa vallan siirtämistä nykyistä enemmän työntekijöiltä vapaaehtoisille.

Ajankohtainen kysymys on, ovatko työntekijät siihen valmiita. Uskovatko he vapaaehtoisiin kyvykkäinä toimijoina?

Vapaaehtoisille on myös annettava tilaa ja rohkaisua.

Hanne von Weissenberg sanoo, että perinteisen menetelmäosaamisen aika on ohi. Sen korvaa valmentava työote, johon kuuluvat kyky heittäytyä ja kyky olla itse tietämätön.

Kirkkopäivillä keskustelun loppupäätelmä oli, että ihmiset heräävät toimimaan yhteisön ja oman elämän hyväksi, kun heidän vahvuuksiaan ja kyvykkyyksiään tuetaan.

Kokeilukulttuuri ja nykyteknologia antavat siihen hyvän vauhdin.

Ajankohtaispaneelin juontajana toimi kehitysjohtaja Matti Helin Helsingin Diakonissalaitokselta.

 

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan