Kirjoittanut
Kirjoittaja on turkulainen teologian tohtori, joka on opiskellut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Israelin kuninkaiden historiaa, arkeologiaa ja Assyrian kirjoituksia.Tällä viikolla kirkkovuotta vietetään teemalla ”lähimmäinen”. Raamatun alussa, luvuissa 3 ja 4, Jumala esittää ihmiselle pari perustavanlaatuista, kaikkein tärkeintä kysymystä: 1. ”Missä sinä olet?”, ja 2. ”Missä on sinun veljesi?” (1. Moos. 3:9; 4:9). Kain tietää hyvin, missä on hänen veljensä: hän makaa verilammikossa murhattuna. Paratiisista on astuttu ulos, ja nyt on jo murha käsillä. Sitä paitsi kyseessä on pahin murha eli perheenjäsenen murha. Näin Raamatun suuri kertomus alkaa kunnon draamalla. Ja samalla avataan tuo valtavan tärkeä kysymys: kuka on minun veljeni ja lähimmäiseni? Miten minun pitää suhtautua toisiin ihmisiin? Voiko ärsyttäviä ihmisiä vain ”eliminoida”?
Raamatun ajatus siitä, että ihmisiä ei voi vain ”eliminoida” tulee esille siinä, että Kainin tapettua Aabelin, tuon veljen veri huusi hänelle maasta. Jumala sanoo Kainille: ”Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta.” Kuolleet eivät vaikene. He soimaavat murhaajien omiatuntoja lopunelämää. Jumala kuulee heidän huutonsa. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Aabelin veri huusi kostoa, mutta Kristuksen veri huutaa jotain muuta, nimittäin anteeksiantoa. (Hepr. 12:24.) Hänen kauttaan katuva syntinen saa ratkaisun ongelmaansa: syntinsä anteeksi ja rauhan sielulleen.
Tekninen ja moraalinen kehitys
Luvuissa 4 ja 6 kuvataan kahdenlaista kehitystä: moraalittomuus ja väkivalta lisääntyvät, ja toisaalta, samaan aikaan, ihmiskunnan tekninen osaaminen kehittyy. Eli entistä pahemmat roistot saavat entistä kovempia aseita käsiinsä – vihamiestensä käsittelyyn ja itsensä puolustamiseen. Tämä tekninen kehittyminen näkyy Raamatun alkukertomuksissa: ”Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin… Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sepän, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen.” (1. Moos. 4:17, 22.)
Samaan aikaan näiden teknisten harppausten keskellä, Raamattu kuvaa, kuinka väkivallasta tuli entistä selvemmin tapa hallita: ”Lemek sanoi vaimoilleen: – Ada ja Silla, kuulkaa minua, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.” (1. Moos. 4:23–24.)
Eräs kommentaari tiivistää hyvin: ”Kainin perhe on mikrokosmos: sen malli teknisestä kehityksestä ja moraalisesta rappiosta kuvaa ihmiskuntaa.” Voimme miettiä, mitä seuraa, kun Kainin ja Lemekin hengenheimolaiset saavat kiviä ja keppejä kovempia aseita – kun raudasta aletaan takoa miekkoja, kun keksitään katapultit, ruuti, tuliaseet, pommit, tykit, ydinaseet, sotarobotit…
Katolinen filosofi Peter Kreeft kirjoittaa tästä (Kainin perheen dilemmasta) tekniikan edistyksestä ja moraalin heikentymisestä:
”Apua tarvitaan epätoivoisesti juuri nyt. Juuri tänä aikana, jolloin kohtalokas tieto siitä, miten koko ihmiskunta voidaan tuhota, on langennut käsiimme ikiajoiksi, moraalin tuntemus on kadonnut. Juuri kun historiamme kulkuneuvo on saanut uuden tehokkaamman koneen, olemme kadottaneet kartan. Juuri kun leikkikalumme ovat kasvaneet kanssamme jousista ja nuolista ydinpommeiksi, me olemme tulleet moraalisesti lapsiksi.” (Paluu hyveeseen, 22.)
Kun tämä Lemekin malli ”kauhun tasapainosta” ja koston kierteestä yhdistetään sotilaalliseen kilpavarusteluun, niin Harmagedon alkaa olla kulman takana. Lemek ei, ikävä kyllä, kuulu kauas muinaisuuteen. Hän on tätä päivää. Meillä on monia valtionjohtajia, jotka ovat oikeasti ihan Lemekin tasolla – paitsi, että heillä on oikeasti isot aseet.
Evankeliumin ratkaisu – kostonkierteestä anteeksiannon kierteeseen
Apostoli Pietari kysyi Jeesukselta, ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. (Matt. 18:21–22.)
Todennäköisesti Jeesus peilaa vastaustaan Kainin ja Lemekin malliin. Nyt ei enää kosteta, vaan rikkomuksen saa anteeksi. Kainin seitsenkertainen kosto muuttuu seitsenkertaiseksi anteeksiannoksi, ja Lemekin 77 kertainen kosto muuttuu 77 kertaiseksi anteeksiannoksi. Kristuksen kirkossa on pelastus tälle moraalittomuuteen hukkuvalle maailmalle. Sieltä saavat Kainit ja Lemekin, Sillat ja Adat ja muut syntiset suojapaikan – syntejään katuva saa anteeksi. Jeesus tuli nimenomaan siksi, että hän ”pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:21.)
Tällaisia ajatuksia viikon teemasta – kuka on minun lähimmäiseni?
