Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Vakavan pohdinnan paikka

 

Joissakin lehdissä oli ennen lukijalle pieni haaste kahden kuvan muodossa. Ensi silmäyksellä kuvat olivat identtiset, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Ne poikkesivat toisistaan viiden yksityiskohdan kohdalla.

Tulin ajatelleeksi näitä ”löydä viisi virhettä-tehtäviä”, kun katselin Pekka Niirasen toimittamaa tv-uutista Luther-säätiön vaikeuksista löytää tiloja jumalanpalveluksilleen. Luterilaisen kansankirkon tilojen ovet kun usein eivät aukene. Kuvaan kirkon opetuksesta ja opista verrattuna kuva suljetuista ovista ei tuntunut oikealta.

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

Kun ainakin kahden luterilaisen kirkon piispan kanta on, että säätiölle suljetut ovet kyllä voisi avata muslimeille, on mielestäni kuvassa paha ”virhe”? Eikö olisi luonnollisempaa, että kristityille ja kirkon uskoon ja oppiin sitoutuneille ihmisille annetaan tiloja käyttöön kuin, että näin tehdään ei-kristityille?

”Virhe” löytyy mielestäni myös perusteluissa Luther-säätiölle suljetuille ja muslimeille avautumassa oleville oville.

Mainitussa tv-uutisessa piispa Wille Riekkinen perustelee tätä linjanvetoa seuraavasti: tiloja voidaan avata silloin, kun toiminnasta ei aiheudu säröjä kirkkojärjestykseen eikä oppiin.

Siis: islam ei aiheuttaisi säröjä kirkkojärjestykseen ja kirkon oppiin, mutta kirkon uskoon ja oppiin sitoutunut yhteisö kyllä.

Selitys omituisuuksiin löytyy tietysti kirkon ja Luther-säätiön erimielisyydestä naispappeudesta, jolle kirkko on sanonut kyllä ja Luther-säätiö on sanonut ja sanoo ei.

Kun pappisvirka avattiin naisille kirkolliskokous totesi, että ”myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.”

Erimielisyys ei siis ole opillinen ja kielteinen suhtautuminen naispappeuteen ei ole harhaoppisuutta.

Muun muassa tätä taustaa vasten toivon, että voisimme rehellisesti, avoimesti ja yhdessä pohtia, olemmeko todella oikealla tiellä jos ja kun katsomme, että muslimit aiheuttavat vähemmän säröjä kirkkojärjestykseen ja kirkon oppiin kuin kirkon oppiin ja pääsääntöisesti myös kirkkojärjestykseen sitoutunut yhteisö.

Toivon myös, että Luther-säätiön sisällä tarkkaan pohditaan ja harkitaan, mitä se merkitsee, että kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat yhdessä ovat vastuussa siitä, että vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen. Viekö säätiön nyt valittu tie todella siihen suuntaan?

Kaikilla osapuolilla on nyt vakavan pohdinnan paikka.