Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

 

Tasa-arvosta puhuttaessa vedotaan nykyään moniperustaiseen näkökulmaan (intersektionaalisuuteen), jota pidetään edellytyksenä syrjinnän ja sorron eri muotojen tiedostamiselle ja tasa-arvon edistämiselle. Esimerkiksi Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelma korostaa ”intersektionaalisuutta”, jonka avulla voidaan ”tarkastella yhteiskunnassa vallitsevia päällekkäisiä ja läpileikkaavia syrjiviä mekanismeja” (s. 3).

Ydinperhenormien rikkomisesta uhripisteitä

Intersektionaalisuus luokittelee ihmisiä päällekkäisten ja läpileikkaavien uhriasemien mukaan. Ihminen asemoidaan esimerkiksi syntymässä saatujen ominaisuuksiensa kuten biologisen sukupuolen, ihonvärin, vammaisuuden ja etnisen alkuperän perusteella. Esimerkiksi vammainen tumma maahanmuuttajanainen on uhri naisena, vammaisena, ihonväriltään tummana, maahanmuuttajana ja kielivähemmistöön kuuluvana.

Mitä enemmän ihminen saa uhripisteitä näiden ominaisuuksiensa perusteella, sitä suurempi on hänen arvovaltansa puhua oikeudenmukaisuuteen ja sortoon liittyvistä asioista ja sitä enemmän hänelle tarjotaan erityisetuja ja erityissuojelua. Mitä vähemmän uhripisteitä henkilöllä on, sitä selkeämmin hän sijoittuu sortajien joukkoon, sitä vähemmän painoarvoa hänen näkemyksilleen annetaan ja sitä perustellumpaa on rajoittaa hänen oikeuksiaan.

Mutta asema sortohierarkiassa ei määräydy pelkästään ihmisten synnynnäisten ominaisuuksien perusteella. Ihminen voi saada lisää uhripisteitä elämäntapavalinnoillaan. Hän voi nostaa ”uhriasemaansa” omaksumalla elämäntavan, joka loukkaa ydinperhearvoja. Intersektionaalisessa luokittelussa sorrettujen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kategoriaan ja uhripisteiden saajiksi pääsevät ne vähemmistöryhmät, joiden elämäntapa rikkoo ydinperheen perustana olevia avioliittonormeja. Kysymys ei siis ole pelkästä vähemmistöasemasta, vaan tietylle elämäntavalle annetusta erityisarvosta. Ydinperhearvojen rikkojille tarjotaan erityissuojelua ja erityisetuja.

Syntymättömiin lapsiin kohdistuva väkivalta

Vaikka moniperustainen ajattelu väittää puolustavansa sorrettuja ryhmiä, käytännössä sitä ei käytetä sorron ja syrjinnän pahimpien muotojen paljastamiseen vaan niiden peittämiseen ja puolustamiseen. Moniperustaisen ajattelun arvonäkökulma ja arvohierarkia ovat olennaisissa kohdissaan päälaellaan. Yksi ongelma on uuden tasa-arvoajattelun aikuiskeskeinen ja lapsia syrjivä näkökulma.

Moniperustainen ajattelu jättää nykymuodossaan kokonaan huomiotta yhteiskuntamme kaikkein sorretuimman ihmisryhmän eli syntymättömät lapset ja heihin kohdistuvan väkivallan. Tasa-arvon ja lisääntymisterveyden nimissä intersektionaalisuus oikeuttaa syntymättömien lasten surmaamisen.

Naisen oikeus päättää kehostaan

Abortin kritisointia rajoitetaan vedoten siihen, että tällainen puhe loukkaa naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan naisella tulee olla ”oikeus päättää omasta kehostaan sekä oikeus syrjimättömään seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin” (s. 27). Täysin unohdetaan syntymättömän lapsen syrjimättömyys, terveys ja oikeus päättää omasta kehostaan.

Tieteellisen tiedon valossa on selvää, että syntymätön lapsi on oma ihmisyksilönsä, ei äidin kehon osa. Syntymättömän lapsen riippuvuus äidistään ei oikeuta hänen surmaamistaan sen enempää kuin vastasyntyneen riippuvuus äidistään oikeuttaa hänen surmaamisensa. Syntymättömän lapsen ihmisyyttä on mahdoton nykytietämyksen valossa kieltää. Hänen oikeutensa elämään on perustava ihmisoikeus.

Oikeusjärjestelmän mureneminen

Kieltäessään syntymättömien lasten oikeuden elämään ja oikeuttaessaan heidän surmaamisensa, uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa: viattomien ihmisten surmaamisen salliva oikeusjärjestelmä kääntyy itseään vastaan ja muuttuu vääryyden lähteeksi. Oikeusjärjestelmän ytimeen tunkeutunut epäoikeudenmukaisuus laajenee vähitellen uusille alueille ja kohdistuu uusiin ihmisryhmiin.

Ei ole mahdollista viedä syntymättömiltä lapsilta perustavia ihmisoikeuksia murentamatta samalla sitä perustaa, jonka varassa kaikkien muiden ihmisoikeudet lepäävät. ”Jokainen meistä on sidottu lapsen kohtaloon” (Moody 2018). Ihmisoikeuksien asteittainen murentuminen näkyy esimerkiksi siinä, että myöhäisessä kehitysvaiheessa abortoidut lapset, jotka syntyvät elävinä ja olisivat hoidon avulla elinkykyisiä, jätetään kuolemaan nälkään ja janoon sairaaloissamme.

Kehon irrottaminen persoonasta

Abortin laillistaminen merkitsee sitä, että lainsäädäntö kieltäytyy kohtelemasta kohdussa olevaa lasta persoonana. Mutta koska laki näin kohtelee ihmiskehoa ikään kuin se olisi irrallaan persoonasta, lainsäädäntö päätyy toisaalta kohtelemaan persoonia ikään kuin he eivät olisi kehollisia olentoja. Abortin laillistaminen länsimaissa aloitti prosessin, jonka seurauksena ihmiskeho vähitellen menettää merkitystään lainsäädännössä (Moody 2016).

Abortin laillistaminen perustuu käsitykseen, ettei syntymättömän lapsen keholla ole muuta merkitystä kuin aikuisten sille antama merkitys. Tästä seuraa loogisesti, ettei ihmiskeholla yleensäkään ole muuta merkitystä tai arvoa kuin se merkitys ja arvo, jonka päätämme sille antaa. Tältä pohjalta lainsäädännössä biologisen sukupuolen paikan ottaa yksilön sukupuolta koskeva mielentila eli sukupuoli-identiteetti, vaikka kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut täsmentämään, mitä tarkalleen ottaen sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan.

Esimerkiksi Marinin hallituksen ohjelmana on säätää ”itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamiseksi”. Tarkoituksena on siis laatia translaki, jonka mukaan henkilö voi määritellä sukupuolensa riippumatta biologisesta sukupuolestaan. Näin ”abortin myötä kehittyy uusi ja kehosta irrotettu juridinen käyttö sanalle ’persoona’” (Moody 2018).

Abortissa ihmiskehoa kohdellaan ikään kuin se olisi ilman persoonaa. Itsemääräämisoikeuteen perustuvassa sukupuolilainsäädännössä persoonaa kohdellaan ikään kuin se olisi ilman kehoa. Kun joitakin ihmiskehoja (syntymättömiä lapsia) kohdellaan ikään kuin he eivät olisi persoonia, käynnistetään väistämättä prosessi, jossa lainsäädäntö yhä vähemmän suhteutuu ihmiskehoon ja juridiset identiteetit (esimerkiksi sukupuoli-identiteetin perusteella määrittyvä juridinen sukupuoli) erotetaan todellisista identiteeteistä (objektiivisista sukupuoliominaisuuksista). Juridinen sukupuoli määrittyy ihmisen mielentilan, ei hänen objektiivisten sukupuoliominaisuuksiensa perusteella.

Itsemääräämisoikeuden uusi merkitys

Uutta sukupuolikäsitystä perustellaan vetoamalla siihen, että ”perustuslain 7.1 §:ssä säädetty henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan”.

Ongelmana on se, että sukupuolen määrittämiseen sovellettuna itsemääräämisoikeus merkitsee oikeutta määrittää juridinen sukupuolensa tavalla, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kun lainsäädäntö toimii itsemääriteltyjen sukupuolien pohjalta, se pakottaa kaikki omaksumaan nämä ihmisen subjektiivisiin mielentiloihin perustuvat ja mahdollisesti tosiasioiden vastaiset sukupuolikäsitykset ja toimimaan niiden ehdoilla.

Perustavat ihmisoikeudet tulkitaan uudelleen sukupuoli-identiteettiä ja seksuaalista suuntautumista koskevina oikeuksina. Tällä tavalla puretaan naisten suojaksi rakennetut yhteiskunnalliset järjestelyt ja -erityisalueet, koska pääsyn niihin saavat kaikki biologiset miehet, jotka käyttävät hyväkseen lainsäädännön tarjoamaa mahdollisuutta omaksua naisen juridinen sukupuoli-identiteetti.

Kun siis naisen oikeutta päättää omasta kehostaan käytetään perusteluna riistää syntymättömältä lapselta hänen perustavat ihmisoikeutensa, päädytään kumoamaan naisen kehollisen yksityisyyden suojaksi rakennetut erityisjärjestelyt ja -alueet.

Ydinperheen merkityksen kieltäminen

Sikäli kuin laki sallii jokaisen itse määritellä sukupuolensa, se ei enää tunnusta kehon sukupuoliominaisuuksien objektiivista merkitystä, jonka varaan rakentuisivat esimerkiksi ydinperhettä tukevat seksuaalinormit. Seksuaalista suuntautumista pidetään perustavampana kuin sukupuolittuneiden ihmiskehojen rakennetta ja toisiaan täydentävyyttä. Kaikkia seksuaalisia elämäntapoja pidetään yhtä luonnollisina ja samanarvoisina. Tältä pohjalta heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen suuntautuminen esitetään yhtä perustavina vaihtoehtoina ja ydinperheen erityismerkitys kielletään (Hanby 2018).

Näin kumotaan myös biologian merkitys vanhemmuudessa. Esimerkiksi vuonna 2018 säädetty äitiyslaki mahdollistaa sen, että ”naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksen hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti”. Eron myötä lapset voidaan määrätä hänelle biologisen äidin sijasta, ikään kuin biologisella äitiydellä ei olisi erityismerkitystä. Abortin laillistamisen myötä lainsäädäntöä puretaan tavalla, joka koskettaa lopulta kaikkia persoonia. (Farrow 2016)

Muutos ihmisarvon ja ihmisoikeuksien käsitteissä

Intersektionaalisessa ajattelussa yksilön oikeudet riippuvat hänen ryhmäsidonnaisuuksistaan. Koska tietyille ryhmille annetaan erityisoikeuksia, vastaavasti uhristatuksessa alempana olevien ryhmien perusoikeuksia rajoitetaan.

Sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuen luodaan näennäisoikeuksia (esim. oikeus kritiikiltä suojattuun ”turvalliseen tilaan”, oikeus määritellä juridinen sukupuolensa riippumatta objektiivisista sukupuoliominaisuuksista, oikeus avioliittokäsityksen muuttamiseen sukupuolineutraaliksi, oikeus aborttiin). Tältä pohjalta rajoitetaan aitoja ihmisoikeuksia kuten sanan- ja uskonnonvapautta, naisten oikeutta keholliseen yksityisyyteen, lasten oikeutta isään ja äitiin ja syntymättömien lasten oikeutta elämään.

Näin kadotetaan ihmisoikeuksien objektiivinen ja yleispätevä luonne, joka saa oikeutuksensa juutalais-kristillisen maailmankuvan pohjalta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat alun perin kristillisiä käsitteitä: ihmisten tasa-arvo perustuu siihen, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja jokaisen puolesta Jeesus on kuollut.

Jumalan kuvaksi luotuna olentona jokaisella ihmisellä on ehdoton ihmisarvo ja ehdottomat ihmisoikeudet. Tämä kristillinen ihmiskäsitys vaikutti YK:n ihmisoikeuksien julistuksen taustalla.

Oikeusjärjestelmän mureneminen

Pinnalta katsoen näyttää siltä, että abortti vaikuttaa lainsäädäntöön vain yhdessä kohdassa. Todellisuudessa abortti rikkoo lain eheyden ja kääntää lain itseään vastaan murtaessaan lain keskeisen periaatteen: viattoman elämän suojelemisen. Fyysinen abortti lopettaa ihmiskehon elämän, abortin laillistaminen erottaa lain todellisuudesta, koska se kieltää elävän ihmisen ihmisyyden.

Kun kehon merkitys mitätöidään ja sen sijaan asetetaan subjektiivinen kokemus, yhteisö menettää kykynsä erottaa toisistaan todellinen ja haluttu, objektiivinen ja subjektiivinen, tosiasiat ja epätotuudet, totuus ja erehdys. Tällainen yhteisö ei pysty enää puolustautumaan mielikuvien ja epätotuuksien avulla toteutettua manipulaatiota vastaan. (Farrow 2020)

”Näin se altistaa meidät kaikki hallituksen tyrannimaisille oikuille, koska hallitus sivuuttaa luonnolliset identiteetit” (Moody 2018) kuten biologisen äitiyden ja isyyden, naiseuden ja mieheyden, ja korvaa ne subjektiiviseen mielentilaan perustuvilla juridisilla identiteeteillä, jotka voivat olla ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Rakkauden ja rauhan tuhoaja”

Kun laki kieltää syntymättömän lapsen arvokkuuden ja kieltäytyy puolustamasta lapsen oikeutta elämään, se altistaa hänet väkivallalle. Tällaisissa oloissa ”on jo lähtenyt käyntiin se prosessi, joka johtaa ihmisten aidon yhteiselämän hajoamiseen ja valtion luhistumiseen”, toteaa Johannes Paavali II (Evangelium vitae, s. 30).

”Kun abortti on laillistettu, juridinen todellisuus alkaa kärsiä katastrofaalisesta allergiasta ihmiskehoa kohtaan. Sen seurauksena joudumme järjestelmällisen arvojen kieltämisen otteeseen. Äiti Teresan kaukonäköinen kuvaus osoittautuu näin oikeaksi. Abortti on ’rakkauden ja rauhan suurin tuhoaja’.” (Moody 2018)

 

Kirjallisuus

Farrow, Douglas (2016) ”The Unraveling of Law”, First Things 4/2016. https://www.firstthings.com/blogs/firstthoughts/2016/04/the-unraveling-of-law

Farrow, Douglas (2017a) “Cracking the Gender Code”, C2C Journal, 03/2017. https://c2cjournal.ca/2017/03/cracking-the-gender-code/

Farrow, Douglas (2020) “No More Lies: Exposing the Roots of Gender Ideology.” Catholic World Report, 25.4. 2020. https://www.catholicworldreport.com/2020/04/25/no-more-lies-dissenting-from-gender-ideology-and-the-trans-phenomenon/

Hanby, Michael (2018) “The Whole World Groans”, First Things 10/2018. https://www.firstthings.com/web-exclusives/2018/10/the-whole-world-groans

Knap, Patty (2016) “Mother Theresa: ‘The Greatest Destroyer of Love and Peace is Abortion.’” National Catholic Register, September 4, 2016 https://www.ncregister.com/blog/mother-teresa-the-greatest-destroyer-of-love-and-peace-is-abortion

Moody, Daniel (2016) Flesh Made Word. CreateSpace Publishing.

Moody, Daniel (2016) “Gender – Law’s Allergic Reaction to the Body”, Humanum https://humanumreview.com/articles/gender-laws-allergic-reaction-to-the-body

Paavi Johannes Paavali II (1996) Elämän ilosanoma – ihmiselämän arvo ja koskemattomuus (Evangelium vitae). Katolinen tiedotuskeskus.

Puolimatka, Tapio (2017) Yhteiskuntakoe lapsilla? Kuva ja Sana. https://tapio.blog/yhteiskuntakoe-lapsilla/

Puolimatka, Tapio (2020) Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe. Perussanoma. https://tapio.blog/kirja-saanko-luvan-sanoa/

Schafer, Jeff (2017) „Supreme Incoherence – Transgender Ideology and the End of Law” First Things 3/2017.  https://www.firstthings.com/web-exclusives/2017/03/supreme-incoherence-transgender-ideology-and-the-end-of-law

Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2020-2023. https://vnk.fi/documents/1271139/20825107/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf/abc3b771-8611-8b85-937d-34531e90f712/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf?t=1593156652563

Translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmä: ”Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman järjestämiseksi.” https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3e8dd589-9843-4fb7-bef9-bdae9e5746be/d48353e1-bab9-4404-8066-b0c5a6bf82e6/RAPORTTI_20200207144129.pdf

Äitiyslaki, 253/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180253