Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Uskonnollista lukutaitoa vaalimaan

 

Vuoden vaihtuessa on tapana pohtia mennyttä vuotta ja povata tulevaa. Kun tinat jäivät tässä vuodenvaihteessa valamatta, koetan ennustaa tulevaisuutta näin radiopakinan kautta. Ennustan, että uskontojen rooli maailmassa kasvaa. Käytän esimerkkinä itänaapuriamme Venäjää.

Minua ja Kari Peitsamoa pyydettiin kirjoittamaan omat joulusaarnamme joulun alla ilmestyneeseen Iltalehteen. Otin oman saarnani teemaksi ihmisen perustunnot, yksinäisyyden ja yhteyden kaipuun. Nehän tiivistyvät monin tavoin jouluna, hakeudumme läheisten seuraan saadaksemme kokea yhteyttä.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Peilasin näitä tuntoja Andrei Tarkovskin tieteiselokuvaan Solaris.  Sen eräässä kohtauksessa päähenkilö nousee vaimonsa kanssa ilmaan leijumaan kaukaisella avaruusasemalla. Vähätkin repliikit loppuvat ja sanojen paikan ottaa Bachin kaunis urkukoraali Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ.

Solariksesta on tehty monia tulkintoja ja kirjoitettu tuhansia artikkeleita. Minua puhuttelee erityisesti tuo Bachin urkukoraalin käyttö. Elokuvahan tehtiin Neuvostoliitossa vuonna 1972.  Muodollisesti ateistisen valtiofilosofian varaan nojaavassa maassa oli mahdollista tehdä elokuva, jolla oli myös hyvin vahva uskonnollinen ulottuvuus.

Päähenkilön vaimo oli oikeasti kuollut jo vuosia aiemmin, mutta kaukaisella avaruusasemalla Solaris-meri herätti siellä työskentelevien muistoista henkiin ihmisiä muistuttavia olentoja. Näin Tarkovski antoi mielestäni oman tulkintansa kristilliselle jälleennäkemisen toivolle. Hollywood teki vielä selvemmin saman tulkinnan omassa George Clooneyn tähdittämässä Solaris-versiossaan vuodelta 2002.

Uskonto ei kuollut Neuvostoliitossa sosialismin kaudella. Sosialismin romahduksen jälkeen sen rooli on vain vahvistunut. Itse asiassa ortodoksikirkko näyttää jääneen nyky-Venäjää syvimmin yhdistäväksi tekijäksi. Ortodoksisuus on ottanut ihmisten sydämissä takaisin sen paikan, jonka marxismi-leninismi koetti vallata yli 70 vuoden aikana.

Kehityksen symboliksi sopii Moskova-joen rannalle noussut Kristus Vapahtajan katedraali. Stalinin käskyläiset repivät maan tasalle samalla paikalla olleen pyhätön vuonna 1931, mutta se rakennettiin uudelleen sosialismin romahduksen jälkeen 1990-luvulla. Jos haluaa ymmärtää nyky-Venäjää, kannattaa käydä tässä katedraalissa. Pussy Riot performanssiryhmäkin varmisti maksimaalisen huomion Putin-protestilleen esittämällä sen juuri siellä.

Venäjän esimerkki osoittaa, että maailmanpolitiikan ymmärtäminen vaatii myös uskonnollista lukutaitoa.  Olen tässä samaa mieltä kuin Timo Soini, joka arvosteli tuoreessa lehtihaastattelussa Euroopan unionia uskonnollisen lukutaidon puutteesta Ukrainan kohdalla. EU ja Venäjä kosivat nyt kilpaa Ukrainaa omaan leiriinsä. Soini muistutti, että enemmistö ukrainalaisista on ortodokseja, ja siksi Putinin Venäjä on Ukrainalle muutenkin kuin taloudellisesti tärkeä kumppani.

Kylmän sodan aikana idän ja lännen raja vedettiin Euroopassa poliittisen perustein. Nyt joutuu kysymään, vedetäänkö sama rajalinja uudelleen uskonnollisin perustein suunnilleen samaan kohtaan kuin se vedettiin idän ja lännen kirkkojen erotessa tuhat vuotta sitten? Kirkkojen ja kristittyjen vuoropuhelun tärkeys nousee arvoon arvaamattomaan tätä taustaa vasten.

 
Dei, Mooses, artikkeliban. (1/2) 29.6.- MJa