Tulevaisuuden muistojuhla

 

”Hän tulee minun jälkeeni…”
”Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.”

Kuuma moottoritie, mökki ja kesän huolettomuus. Valtakunnassa kaikki hyvin ja kaikki pysähdyksissä. Juhannus on levon, pysähtymisen ja hetkessä elämisen aikaa.

Jalohaukat vko 3 SMy

Kirkkovuodessa juhannus viittaa kuitenkin aivan toisiin tunnelmiin: tulevaisuuteen ja hintaan, mikä siitä maksetaan.

Seuraamisesta ja edelläkävijyydestä

Johannes Kastajalla oli nykypäivän näkökulmasta hyvin erikoinen elämäntyö: valmistaa tietä jollekulle toiselle, joka oli tulossa hänen jälkeensä.

Ehkä olemme nähneet vaikkapa jossain kung-fu elokuvassa ajatuksen jonkun esikuvan tai opettajan seuraamisesta, vaikka harvassa lienee ylipäänsä minkään tai kenenkään seuraaminen tänä päivänä. Meitähän opetetaan lähinnä seuraamaan itseämme, koska ken tietä käy se tien on vanki. Mutta että elää niin, että joku jälkeeni tuleva menestyisi minua paremmin…

Seuraaminen ja edelläkävijyys ovat ylisukupolvisia elämänasenteita. Menneiltä sukupolvilta voimme oppia. Paljon enemmän kuin nykyään haluamme ajatella. Voimme kunnioittaa heitä ja juurtua historiaan. Mutta tulevaisuuteen olemme matkalla. Tai ainakin vielä joskus olimme.

Tulevaisuus viranomaispalveluna?

Meillä voi olla takaraivoissamme ajatus, että muinaisten sukupolvien mielet olivat kiinni vain siinä hetkessä. Hehän olivat niin yksinkertaisia ja tyhmiä. Entinen elämä oli joko huoletonta ”jalojen villien” elämää, tai sitten raskasta raatamista, missä ruokaa hankittiin päivän tarpeisiin, ja hyvä jos sen verran ajateltiin seuraavaa vuotta, että talven varalle jotain laitettiin varastoon. Niin ja kehottaahan Jeesuskin olemaan murehtimatta huomisesta.

Vai voisiko se olla toisinpäin?

Miksi murehtia, kun tulevaisuuskin hoituu viranomaispalveluna?

Miltä tulevaisuus nyt näyttää? Onko meillä enää koko käsitettä? Yhtäältä odotamme ja pelkäämme maailmanloppua ilmastonmuutoksen tai jonkun muun katastrofin muodossa. Ja toisaalta elämä on helpompaa kuin koskaan. Ruokaa saa aina kaupasta, vettä hanasta, energiaa töpselistä ja Huoltovarmuuskeskuksesta hengityssuojaimia. Hyvinvointivaltion turvaverkot pitävät huolta ja varautuminen on ulkoistettu viranomaispalveluksi. Miksi kuluttaa energiaa siihen, että keräisi jotain pahan päivän varalle – tai murehtia tulevaisuudesta ylipäänsä? Presentismiin meillä on nyt ennennäkemättömän hyvä eväät.

Ja voisiko olla, ettemme enää perusta perheitäkään, koska olemme luopuneet sekä ajatuksesta tulevaisuudesta, toivosta, että uskosta johonkin suureen tehtävään, kertomukseen?

Jos kokonaan hukkaamme sekä seuraamisen, että tulevaisuuden – ne asiat mitkä maadottavat meidät sukupolvien ketjuun ja itseämme suurempaan tehtävään, mitä vaihtoehtoja elämänasenteeksi jää jäljelle? Kyynisyyttä, hedonismia ja hetkessä elämistä?

”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme.”

Ajatus tulevaisuudesta on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Näin se tosin lienee ollut aina.

Eväitä tulevaisuusajatteluun

”Herran sana, jonka olet puhunut on hyvä.” Hän näet ajatteli: ”Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.” (Jesaja 39:8)

Merkittävältä osin juutalaiskristillinen maailmankuva toi länsimaiseen ajatteluun (paremman) tulevaisuuden käsitteen, ajatuksen suuresta missiosta ja sitä myötä koko lineaarisen aikakäsityksen. Ja toisaalta enimmältä osinhan Raamattu on historian kirjoitusta. Älkää unohtako…!

Johannes Kastajan elämä johtaa ajatukset muihinkin Raamatun profeettoihin. Millaista näköalaa elämään ja tulevaisuuteen he pitivät yllä?

Millaisista aikahorisonteista puhumme? Vuosista, vuosikymmenistä… vuosisadoista!

”He ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet mihin, tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi… Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään, vaan teitä sillä sanomalla…”

Tässä voisi olla pureskeltavaa.

Ketä sinä seuraat?
Kuka sinun jälkeesi tulee?
Kenelle tai mille valmistat tietä?
Kuinka monta vuosisataa eteenpäin ajattelet?

 

Tapio Luoma-aho

Kuvat: Wolfgang Hasselmann ja Annie Spratt, Unsplash.com