Toinenkin naisteologien ryhmä haluaisi osakseen reilua kohtelua

Suuri päivälehti kertoi 11.4 että yli 40 naispastoria on lähettänyt piispoille kirjelmän, jossa he protestoivat kokemansa syrjinnän johdosta. Vieläkin joissain seurakunnissa järjestellään työvuoroja konservatiivisten miesten mieliksi, he valittivat. Vieläkin jotkut tahot opettavat vanhaa virkakäsitystä. Piispoja huudettiin apuun, ja arkkipiispa lupasikin naispastoreille kaiken tukensa.

Lehtijutussa annettiin ymmärtää rivien välistä, että kaikki naispappeuden vastustajat ovat miehiä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että maassamme on aika monta sellaistakin naisteologia, jotka eivät halua ottaa pappisvihkimystä Raamatusta nousevan vakaumuksensa vuoksi. Näiden naisteologien tukemiseksi on jo 15 vuotta sitten perustettu Priscilla-yhdistys, jossa on noin 60 varsinaista jäsentä ja kannattajajäsenet päälle.

Kyllä mekin Priscilla-yhdistyksessä voisimme valittaa huonoa kohteluamme. Moni meistä on joutunut hankkimaan itselleen uuden ammatin, koska lehtoreille ja muille papiksi vihkimättömille naisteologille ei vain löydy töitä. Kuka meidän asiaamme ajaa? Eivät piispat ainakaan.
40 naispapin protestissa oli pari kohtaa, joihin on suorastaan pakko puuttua. Ensinnäkin se kuva, minkä se antaa nykyistä virkakäsitystä vastustavista miehistä, on väärä. Minäkin tunnen monia heistä ja olen saanut heiltä osakseni vilpitöntä arvostusta. Kysymys ei todellakaan ole naisvihasta tai tasa-arvon halveksimisesta. Kysymys on Raamatun sanasta nousevasta vakaumuksesta.

Kirkon nykyinen kanta on se, että vakaumus saa olla, mutta se ei saa näkyä käytännössä millään tavalla. Se on kyllä kohtuuton vaatimus. Kuvitelkaapa että pasifistille sanottaisiin samat sanat kuin naispappeuden vastustajille nyt sanotaan: ”Saat olla kaikessa rauhassa pasifisti sydämessäsi, mutta kyllä sinun on sodan sattuessa otettava ase käteesi ja ammuttava vihollisia.” Tai jos kasvissyöjälle sanottaisiin: ”Emme vaadi sinua muuttamaan vakaumustasi, mutta tässä firmassa syödään mukisematta sitä, mitä kanttiini tarjoaa!”

Ja vielä minua ihmetyttää se demokratian halveksunta, mikä naispastoreiden protestista huokuu. Eikö tässä maassa ja tässä kirkossa saa enää olla virkakysymyksestä kuin yhtä ainoaa mieltä? Eikö meillä saa olla piispa- tai pappisehdokkaita, jotka ovat samaa mieltä kuin mitä kirkko opetti ensimmäiset 2000 vuottaan ja mitä mieltä suurin osa kristikuntaa on tänäkin päivänä? Katolinen kirkko ja ortodoksikirkko kun pysyvät sitkeästi siinä kannassa, että pappisvirka kuuluu vain miehille.

Protestissa oltiin huolestuneita myös siitä, että jotkut yhä opettavat virkakäsityksestä vastoin kirkon nykyistä kantaa. Tämä haiskahtaa mielestäni pahemman kerran sensuurilta. Argumentit eivät saa enää puhua, vaan toinen osapuoli on vaiennettava suoralta kädeltä. Miksi kirkkokansa ei saisi vapaasti seurata sitä osapuolta, joka osaa esittää heidän mielestään vakuuttavimmat tai raamatullisimmat argumentit kantansa tueksi?