Sukupuolisen valtavirtaistumisen ideologia

Tavalliselle ihmiselle melko näkymättömien prosessien tuloksena sukupuolisesta valtavirtaistumisesta on tullut keskeinen tavoite eurooppalaisen politiikan kaikilla tasoilla huolimatta siitä, että vain harva kansalainen tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Sukupuolisen valtavirtaistumisen kehitys yhdeksi länsimaista politiikkaa ohjaavaksi periaatteeksi on edennyt kiihtyvällä vauhdilla viimeisen 30 vuoden aikana.

Mitä on sukupuolinen valtavirtaistuminen?

Sukupuolen valtavirtaistumisen tarkoituksena on toteuttaa seuraavanlaisia tavoitteita (Kuby 2015:  95):

− naisten ja miesten täydellinen tasa-arvo

− naisen ja miehen sukupuoli-identiteetin purkaminen

− taistelu heteronormatiivisuutta (eli naisen ja miehen avioliiton erityisasemaa) vastaan siten, että kaikille ei-heteroseksuaalisille elämäntavoille annetaan täydellinen laillinen ja yhteiskunnallinen tasa-arvo tai jopa etuoikeutettu asema

− abortin ymmärtäminen ”ihmisoikeudeksi” käyttämällä termiä lisääntymisoikeudet

− lasten ja teini-ikäisten seksualisoiminen kouluopetuksessa pakollisen seksuaalikasvatuksen avulla

 

Sukupuolisen valtavirtaistumisen ideologiaa perustellaan vetoamalla taisteluun naisten ja miesten tasa-arvon puolesta. Tähän sisältyy se paradoksaalinen oletus, että on olemassa kaksi sukupuolta, mikä kuitenkin pyritään purkamaan taistelussa sukupuolisen valtavirtaistumisen puolesta.

Lähtökohtana on ajatus, että naiseus ja mieheys eivät perustu biologiaan vaan sosiaaliseen konstruktioon. Koska ihmisten kokemukset sukupuolisuudestaan vaihtelevat, ei ole olemassa vain kahta vaan useita sukupuolia. Tällä tavalla sukupuolien kahtiajaon paradoksi ratkaistaan: kun nainen ja mies mielletään yhä samankaltaisemmiksi, näitä kahta sukupuolta ei voi enää erottaa toisistaan ja ratkaisevaksi tulee ihmisten subjektiivinen kokemus sukupuolestaan.

Leimaamisen retoriikka

Näin sukupuolten välisen tasa-arvon käsitettä käytetään sukupuolieron kumoamiseksi. Tarkoituksena on ”epätasa-arvoisen sukupuolijärjestyksen voittaminen” purkamalla se käsitteellisesti osiinsa. Fundamentalismista syytetään kaikkia, jotka eivät hyväksy kaksijakoisen sukupuolijärjestyksen purkamista. Uskonnollisena fundamentalistina pidetään jokaista, jonka mielestä sukupuoliero perustuu Jumalan tahtoon. Vastaavasti biologistisena ja seksistisenä fundamentalistina pidetään jokaista, jonka mielestä sukupuoliero perustuu biologisiin eroihin.

Aikamme sukupuoli-ideologit torjuvat tiedon naisen ja miehen erilaisuudesta ja toisiaan täydentävyydestä, koska ne eivät sovi sukupuolisen valtavirtaistumisen perusoppeihin.

Pyrkimys sukupuolieron poistamiseksi

Sukupuolinen valtavirtaistuminen pyrkii lieventämään tai jopa poistamaan tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten välisen sukupuolieron. Se heikentää naisen ja miehen toisiaan täydentävyyden varaan rakentuvaa ydinperhettä purkamalla perinteisiä seksuaali- ja perhenormeja.

Normien purkamista ei voida suorittaa tyhjiössä, vaan se toteutetaan aina jossakin uudessa normatiivisessa ja maailmankatsomuksellisessa viitekehyksessä. Sukupuolista valtavirtaistumista ohjaavaa uutta normatiivista ja maailmankatsomuksellista viitekehystä kutsutaan nimellä pervoteoria (queer theory).

Pervoteoriasta pervonormeihin

Pervoteoria tarkoittaa viitekehystä, joka kumoaa kaksinapaisen sukupuolijaon naisiin ja miehiin ja homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välisen vastakkainasettelun. Kun näistä erotteluista on luovuttu, jokaisen yksilön uskotaan voivan vapaasti luoda itsensä ilman rajoittavia kategorioita.

Tältä pohjalta pervoteoria sisältää sukupuolieron ja sen varaan rakentuvan avioliittokäsityksen purkamiseen tähtääviä suosituksia ja periaatteita, joita voidaan kutsua pervonormeiksi. Pervonormatiivisen viitekehyksen mukaan biologinen sukupuolijako miehiin ja naisiin on merkityksetön yksilön identiteetin kannalta; se edustaa luonnon ”diktatorista” pyrkimystä asettaa ihmisen itsemäärittelylle rajoja, joista yksilö tulisi vapauttaa.

Onko sukupuolijako vain illuusio?

Kahden sukupuolen ajatellaan olevan pelkkä ”illuusio”, joka seuraa siitä, että yleisesti käytetään sanoja kuten tyttö ja poika, nainen ja mies, äiti ja isä. Nämä sanat tulisi korvata sukupuolineutraaleilla ilmaisuilla, joiden avulla ihminen voi määritellä itsensä ilman rajoituksia. Yhteiskunnan kaikki rakenteelliset sidokset naisen ja miehen avioliittoon tulisi kumota: naisen ja miehen avioliittoa ja perhettä, äitiyttä ja isyyttä, seksuaalisuutta ja hedelmällisyyttä ei pervoteoriassa pidetä luonnollisina vaan heijastuksina miesten ylivallasta naisiin ja heteroseksuaalisuuden ylivallasta muihin seksuaalisuuden muotoihin nähden. Ne täytyy poistaa kulttuurista juuriaan myöten.

Mitä tutkimus sanoo asiasta?

Kuitenkin uusin tutkimus on syventänyt ja tarkentanut käsitystämme sukupuolieroista. Tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten väliset eroavuudet täydentävät toisiaan ja luovat perustan perhe-elämälle ja lasten kasvatukselle. Naisella ja miehellä, äidillä ja isällä on erilaiset vahvuudet vanhemmuudessa ja äidin tai isän puuttuminen haittaa lapsen kehitystä eri tavoilla. Isän ja äidin erilaisten kasvatustyylien ja niiden toisiaan täydentävyyden on tutkimuksessa osoitettu parantavan lapsen mahdollisuuksia kehittää itseään monipuolisesti.

Psykologi Rob Palkovizin (2013: 226−227) mukaan lapset hyötyvät äidillisen ja isällisen kasvatustyylin ominaispiirteistä ja eroista sellaisina kuin äidit ja isät niitä tyypillisesti ilmentävät suhteessa lapsiinsa. Lapselle on edullista kasvaa perheessä, jossa mies ja nainen toimivat toisiaan täydentäen ja toistensa kanssa yhteistyössä vanhempien rooleissa.  Tällöin lapset voivat nähdä, miten mies ja nainen toteuttavat samanlaisia tehtäviä osin samoilla ja osin eri tavoilla. Kosketus erilaisiin mallioppimisen ja oppimisärsykkeiden lähteisiin opettaa lapsia toimimaan erilaisissa tilanteissa. Saadessaan suuremman mahdollisuuksien vaihtelun mallioppimisen perustaksi lapset oppivat yhteistoiminnallista jakamista.

Ihmisluonnon asettamat rajoitukset

G.K. Chesteron (2012: 52) muistuttaa, että ihmisluontoa ei voida sivuuttaa ilman kielteisiä seurauksia: ”Heti kun siirrymme tosiasioiden maailmaan, siirrymme rajoitusten maailmaan. Asiat voi vapauttaa vieraiden tai sattumanvaraisten lakien ikeestä, mutta niitä ei voi vapauttaa niiden oman luonnon sanelemista laeista. Jos mielesi tekee, voit vapauttaa tiikerin kaltereistaan. Mutta älä toki vapauta tiikeriä raidoistaan. Älä vapauta kamelia kyttyränsä taakasta; niin tehdessäsi saatat vapauttaa sen kamelina olemisesta.”

 

Kirjallisuus:

 

Chesterton, G. K. (2012) Oikea oppi. Suom. Antti Nylén. Savukeidas.

Kuby, Gabriele (2015) The Global Sexual Revolution: The Destruction of Freedom in the Name of Freedom. Life Site.

Palkoviz, Rob (2013) ”Gendered Parenting’s Implications for Children’s Well-Being”, teoksessa Wilcox, W. Bradford & Kovner Kline, Kathleen (2013, toim.) Gender and Parenthood: Biological and Social Scientific Perspectives. Columbia University Press, 215−248.

Puolimatka, Tapio (2017) Seksuaalivallankumous – perheen ja kulttuurin romahdus. Kauniainen: Perussanoma.  www.perussanoma.fi