Seurakuntavaalit – ketä kiinnostaa?

 

Ulkomainoksissa komeilee seurakuntavaalimainokset erilaisilla minun-teemoilla. Kirkko kampanjoi, jotta sen yli kolme miljoonaa jäsentä kävisi äänestämässä sunnuntaina 18.11.

Ennakkoäänestys käytiin 6.-10.11. Äänisaaliit jäivät laihoiksi monilla paikkakunnilla – edellisistä vaaleista jäätiin selvästi.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Vielä on paljon ääniä antamatta. Edellisissä vaaleissa äänestysprosentti oli valtakunnallisesti ruhtinaallinen 15,5%. Epäilen, että tänä vuonna jäädään sen alle.

Yhtenä syynä ennakkoäänestyksen laimeuteen on varmasti se, että seurakuntia on yhdistetty ja luottamushenkilöiksi pyrkiviäkin on vähemmän kuin edellisissä vaaleissa neljä vuotta sitten.

Kirkkoa ei voi syyttää siitä, että ennakkoon äänestäminen olisi tehty jotenkin vaikeaksi. Päinvastoin kynnys oli matala. Ennakkoäänestyspaikkoja oli isommilla paikkakunnilla kauppakeskuksissa ja ihmisten kulkureiteillä. Helsingin yliopistollakin oli mahdollista äänestää ja houkuttimena oli vielä ilmaiset kahvit.

Itsekin kävin äänestämässä ennakkoon – en kuitenkaan yliopistolla. Pullakahvien lisäksi sain vielä kivan enkeliheijastimen kiitokseksi vaivannäöstäni. Minulle kaupanpäälliset eivät toimineet kimmokkeina äänestämiselle, mutta joku saattoi äänestää kahvipalkalla.

Yksi syy laimeaan äänestysintoon on ehdokkaiden tuntemattomuus. On monenlaisia listoja: Kirkko kaikille, Tulkaa kaikki, Yhdessä matkalla, Sitoutumattomat seurakuntalaiset, Keskiryhmä, Sillanrakentajat, Yhteinen seurakuntamme, Elävä seurakunta, Toimivat seurakuntalaiset, Kristillisten arvojen puolesta, Kirkko keskelle elämää, Vihreä kirkko, Myrskylyhty ja niin edelleen. Oma lukunsa on puolueiden listat, joita niitäkin on paljon.

Mistä voi tietää, mitä listojen ehdokkaat edustavat? No, vaalikone voi auttaa ehdokkaiden haravoinnissa. Se antaa ainakin suuntaa ehdokkaiden arvoista.

Mutta kuinka moni niistä, joille kirkolla ei ole suurta merkitystä, jaksaa perehtyä vaalikoneeseen. Vaalikoneessakin pitää tietää, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja katsoa, mitä eri ehdokkaat juuri niistä asioista ovat mieltä. Pelkkä sopivuus-% ei riitä.

Kokonaan oma lukunsa on vaalikoneen osin hassut, epäoleelliset ja turhan kategoriset kysymykset.

Ehkä tärkein syy äänestysinnottomuuteen on kuitenkin kirkon haaleus ja hyväntekeväisyysjärjestöä muistuttava olemus. Seurakuntavaalien ehdokkaaksikin pääsevät kaikki, jotka kuuluvat ev.lut. kirkkoon ja ovat täysikäisiä. Kukaan ei enää kysele kristillisen vakaumuksen perään, vaikka periaatteessa kirkkolaki sitä ehdokkailta edellyttäisi.

Tuomas Enbuske kiteyttää kirkon ongelman kolumnissaan osuvasti:

Kirkko ottaa kantaa maallisiin asioihin, pakolaisiin, homoihin, heteroihin ja Flow-festivaaleihin.

Ei se ihmisiä kiinnosta! Kirkon pitäisi saarnata taivaasta ja helvetistä. Ja siitä, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Jopa Kristusta vituttaa kun täällä kiistellään jostain piispan Coca-cola-ostoksista. (pahoitteluni asiattomasta kielenkäytöstä, mutta kyseessä suora lainaus)

Ei se ihmisiä kiinnosta. Niinpä. Tälläkin viikolla ollaan saatu mediasta seurata Johanna Korhosen Laajasalo-ajojahdin yhtä osaa monista.