Sensuroimaton – muuttumattoman Raamatun tunnettu historia

 

Raamatuntutkijat Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat kirjoittaneet kirjan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). Kirjan myyntiin antoi vetoapua Yle, joka kertoi siitä pääsiäisenä.

Kirjassa lukijan eteen vyörytetään pitkä sarja raamatuntutkimuksesta ja Raamatun kopiointihistoriasta hyvin tuttuja ongelmakohtia ja väitteitä. Kirja ansaitsisi yksityiskohtaisen käsittelyn, mutta se on tällaisessa pääkirjoituksessa mahdotonta. Kirjan väitteitä on kuitenkin käsitelty, ja niitä tullaan käsittelemään muilla foorumeilla.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Lukijalle yllätys on kirjan asenteellisuus. Aina kun mahdollista – ja vaikka välillä ei olisikaan – Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari pyrkivät tulkitsemaan Raamatun tekstejä niin, että ne osoittautuisivat epäluotettaviksi, virheellisiksi ja tahallaan muutetuiksi. Nykyään kirkon pappina toimiva Huotari toteaa kirjan henkilökohtaisessa loppukommentissaan, ettei ”ole mitään alkuperäistä, pysyvää ja klassista kristinuskon muotoa, jonka voisi jäljittää”. (s. 213)

Miljoonat Raamatun lukijat ja tutkijat läpi kristillisen kirkon historian ja myös tänään ovat tästä väitteestä luonnollisesti täysin eri mieltä. Me jaamme sen uskon, jota Jeesus opetti. Se usko oli apostoleilla, kirkkoisillä sekä uskonpuhdistajilla – ja nyt miljoonilla kristityillä. Klassinen kristillinen usko on säilynyt meidän päiviimme saakka, ja se on ilmaistu Raamatussa ja kaikkien kristillisten kirkkojen hyväksymissä uskontunnustuksissa.

Mitä tulee Raamatun tekstejä koskeviin vaikeisiin kohtiin, ne on tiedetty ensimmäisten kristittyjen ajoista asti. Jo toisessa Pietarin kirjeessä sanotaan, että esimerkiksi Paavalin kirjeissä, niin kuin muuallakin Raamatussa, ”on joitain vaikeatajuisia kohtia, joita oppimattomat ja epävakaat ihmiset sitten vääristelevät”. (2. Piet. 3:16)

Me jaamme sen uskon, jota Jeesus opetti. Se usko oli apostoleilla, kirkkoisillä sekä uskonpuhdistajilla – ja nyt miljoonilla kristityillä.

Raamatun tarkka tutkiminen voi johtaa myös täysin erilaiseen näkemykseen kuin entisten helluntailaisten, Mäkipellon ja Huotarin, näkemys. Yksi maailman merkittävimpiä tekstikriitikkoja, edesmennyt Princetonin yliopiston professori Bruce Metzger (1914–2007) totesi aikoinaan, että vuosikymmenet tutkimustyötä, opiskelua, oppikirjojen laatimista ja Uuden testamentin tekstien pikkutarkkaa kaivamista on vahvistanut hänen henkilökohtaisen uskonsa perustusta. Hän on nähnyt, ”kuinka vedenpitävän luotettavasti” Uuden testamentin tekstit ovat kulkeneet meille (Tapaus Jeesus, Aikamedia, 2005, s. 97).

Yhdysvalloissa professorit John D. Meade ja Peter J. Gurry johtavat juuri Raamatun tekstihistoriaan ja kaanonin syntyyn erikoistunutta Phoenix Seminaryn yhteydessä toimivaa tutkimusinstituuttia (Text & Canon Institute). Uudessa kirjassaan he kertovat uskovansa Raamatun olevan Jumalan inspiroimaa, erehtymätöntä ja virheetöntä Jumalan sanaa, vaikka sen käännökset ja kopiointi ei olekaan ollut virheetön prosessi historiassa. (Scribes and Scripture, Crossway, 2022, s. 229).

Mäkipellon ja Huotarin kirja ei anna mitään aihetta hylätä sitä uskoa, ”joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu” (Juuda 1:2).

Piditkö jutusta? Kirjoitus on julkaistu Uusi Tie -lehden pääkirjoituksena (16/2023) Lue Leif Nummelan edellinen Uuden Tien pääkirjoitus täällä.