Raamatuntulkintamme estää tyttöä oppimasta lukemaan

 

”Yksi vastustaa naispappeutta, mutta opettaisi tytön lukemaan. Toinen kannattaa naispappeutta, mutta ei halua tukea tytön lukutaitoa denarillakaan”, kirjoittaa seurakuntaneuvos ja pitkän linjan mediavaikuttaja Thorleif Johansson Seurakuntalaisen Vieraskynä-blogissa.

Näin mielessäni 11-vuotiaan tytön. Jossakin kaukana, maassa, jossa tyttöjen lukutaidon kehittäminen ei ole budjettien keskiössä. Olkoon tämä jokin maa, jossa Suomella on pitkä historia niin rauhan turvaamisessa kuin lähetys- ja kehitysavunkin toteuttamisessa.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Tuossa maassa asuu tuo tyttö. Hän haluaisi oppia lukemaan. ”Se avartaa ja avaa uusia maailmoja. Sen avulla voit opiskella monenlaista, jolla hyödyntää omaa maatasi. Ja myös omaa elämääsi.

Ilman lukutaitoa elämäsi voi jähmettyä varhaiseen avioliittoon, alistumiseen, monien lasten synnyttämiseen, risujen keräämiseen perheen ruuanvalmistukseen…”

Näin hänelle on sanottu. Mutta nytpä lukemisen oppimisessa onkin poikkitela. ”Sinulle lukutaitoa tarjoavat eivät voikaan tulla opettamaan sinua, sillä siellä lähettäjämaassa on sellainen asia kuin naispappeuskysymys. Ja kun se on hieman vaiheessa, niin tämä lukutaitosi oppiminen on nyt hyydytetty.”

Ja niin tuo tyttö poistuu joutavia pyytämästä. Hän menee keräämään polttopuita ja opettelee nöyryyttä palvellakseen aikanaan herraansa.

Tähän toivoisin nyt nettikeräystä! Voisimmeko me kerätä varoja, jotta tuohon naispappeuskysymykseen juuttuneet saisivat ainakin menolipun. He voisivat mennä kertomaan tuolle tytölle silmästä silmään, että tästä on nyt kyse. Suuresta teologisesta linjauksesta, josta hän, tuo tyttö pieni, ei ymmärrä mitään.

Yksi vastustaa naispappeutta, mutta opettaisi tytön lukemaan. Toinen kannattaa naispappeutta, mutta ei halua tukea tytön lukutaitoa denarillakaan.

Onhan se nyt niin selvää, että ei voi tukea sellaisia järjestöjä, jotka vastustavat naispappeutta. Tosin maailmassa on 1,3 miljardia katolilaista ja muutamia satoja miljoonia ortodokseja, jotka ovat samaa mieltä: naiselle ei pappeutta ole suotu. Mutta ei juututa lukuihin.

Sen sijaan on juututtu Raamatun ilmoituksen tulkintaan. Yksi vastustaa naispappeutta, mutta opettaisi tytön lukemaan. Toinen kannattaa naispappeutta, mutta ei halua tukea tytön lukutaitoa denarillakaan.

Ja koko ajan vedotaan saamaan kirjakokoelmaan, Raamattuun. Jospa sille lukutaidottomalle tytölle imaamin lukema Koraani antaakin selkeämmän vastauksen…

Mieleen ponnistavat meidän Herramme sanat:

”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.

Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.”

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’

Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ (Mat 25: 35-40).

Hieman tässäkin mietityttää: puhutaan vain vähäisistä veljistä… Jospa tarkoitus onkin jättää se 11-vuotias tyttö oman onnensa tai onnettomuutensa varaan… Raamattua kun pitää lukea sanatarkasti.

Vai olisiko sittenkin niin, että Herramme rakkauden kehotus ohittaisi tämän naispappeuskeskustelun. Antaisi sen jatkua omassa genressään ja sillä välin sallisi myös sellaisten järjestöjen tukemisen, jotka aidosti auttavat sitä tyttöä lukemaan.

Thorleif Johansson