Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Raakel ja lasten tulevaisuus

 

Hyvää Rakelin päivää! Joulun alusviikolla moni raamatullisen esivanhempamme kaima viettää nimipäiviä: Nooa, Abraham, Benjamin, Rafael, Juudit, Daavid, Raakel, Eeva ja Adam. Tavallaan pelastushistorian merkkihenkilöt saapuvat katsomaan häntä, johon kaikki profetiat ja lupaukset tähtäsivät – Jeesusta.

Joulun alla tulee mieleeni lasten merkitys. Lapsen saamiseen liittyy paljon iloa ja toiveita, mutta myös pelkoa ja vaikeuksia. Näin Raakelin päivänä, kannattaa muistaa, että Raakel, toisaalta, halusi saada lapsia, mutta toisaalta, hän kuoli synnytykseen. Kun tuo äiti oli kuolemaisillaan, hän antoi vastasyntyneelle pojalleen nimeksi Benoni. Se tarkoittaa ”vaivan, tuskan poika”. Jaakob-isä uudelleen nimesi pojan kuitenkin Benjaminiksi, ”onnen pojaksi” tai ”oikean puolen pojaksi”. (1. Moos. 35.)

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

 

Onko nuorissa tulevaisuus?

Nykyään on äärimmäisen poikkeuksellista, että äiti tai lapsi kuolee synnytyksessä. Nykyään lisääntymisestä tehdään kuitenkin jotenkin valtavan kummallinen numero. Onhan se näinä päivinä varsin harvinaista, että joku syntyy. Yhteiskunnassa pohditaan, kuinka vauvakato saataisiin lopetettua. Synnytystalkoita on ehdotettu. Moni neropatti on tehnyt taloudellisia laskelmia, kuinka paljon rahaa lapsi maksaa vanhemmilleen. Sitten taivastellaan tuota summaa. Sivuhuomautuksena, voin todeta, että ei-niin-rikkailla isoisovanhemmillani taisi olla kahdeksan lasta. Vaimoni isoisovanhemmilla oli 11 lasta, joista ainakin neljä poikaa kuoli talvi- ja jatkosodissa. Tuollaiset lapsimäärät olivat 1900-luvun alussa ihan normaaleja.

Nykyään puhutaan liikakansoituksesta. Epäsuora viesti on, että meitä ihmisiä – lapsia ja nuoria – on liikaa. Ehkäisyä tuputetaan, kuin aikoinaan traktaatteja kadun kulmilla. Sloganin mukaan lapsissa on tulevaisuus. Se on kuitenkin usein pelkkä slogan, johon harva oikeasti uskoo.

Mielestäni kannattaisi kuitenkin uskoa. Lapset ovat nimittäin äärimmäisen elintärkeitä valoisan tulevaisuuden kannalta. Uudessa kirjassani, Taivasolento, kirjoitan lasten vaikutusta taloudelliseen kasvuun, ja esimerkiksi ihmisten hengelliseen heräämiseen. Monet tutkijat, kuten Mary Eberstadt ja Philip Jenkins, ovat korostaneet, että kun vauvoja syntyy, myös ihmisten uskonnollisuus kasvaa. Lapset ja usko Jumalaan kulkevat usein käsikkäin. Tästä on paljon mielenkiintoista, kokemuksen tuomaa tietoa. Katso vaikka tästä.

Mailis Janatuinen kirjoitti seurakuntalaisen blogissa, että ”Väestö vanhenee vanhenemistaan, ja pian Suomi on vain yksi suuri vanhainkoti.” Mailis on, ikävä kyllä, oikeassa. Elämme keskellä suurta demografista myllerrystä. Kukaan ei tiedä, mitä se oikeastaan tulee tarkoittamaan, kun nuori ja työikäinen väestö on niin pieni suhteessa eläkeläisväestöön. Historiassa ei tietääkseni ole vertailukohdetta näin rajuun demografiseen muutokseen.

 

Onnenpoikaa odotellessa

Raamatun ja myöhemmän perimätiedon mukaan Raakel on nimenomaan koko Israelin äiti. Hän huutaa lastensa puoleen. Hän on suuri lastensa esirukoilija. Jeremian kirjan luvussa 31 kerrotaan, kuinka Raakel – vuosisatoja kuolemansa jälkeen – yhä rukoilee Israelin puolesta. Näin sanoo Herra:

Kuulkaa! Ramasta kuuluu huuto, katkera itku ja valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: – Lakkaa itkemästä, kuivaa kyyneleet silmistäsi! Saat palkan vaivannäöstäsi: lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta, sanoo Herra. – Sinulla on tulevaisuuden toivo: lapsesi palaavat asuinsijoilleen. (Jer. 31:15–17.)

Evankelista Matteus, viittaa juuri tähän profetiaan kertoessaan Betlehemin lasten surmasta Jeesuksen syntymän yhteydessä. (Matt. 2.) Raakel on monessa mielessä esikuva neitsyt Marialle. Raakel esimerkiksi haudattiin ”Betlehemin tien varteen”. (1. Moos. 35:19.) Raakelin kipujen pojasta, Benoni, tuli lopulta onnen poika, Benjamin. Marian poika oli myös kipujen mies, sairauden tuttava – mutta hän oli myös todellinen onnen poika, joka sai istua Jumalan oikealla puolella. Tässä on suora viittaus nimeen Benjamin.

Raakelin kertomus muistuttaa monesta asiasta. Äidin tärkeydestä. Esirukoileva äiti on kultaa arvokkaampi. Usein onni tulee kärsimyksen kautta. Benonista tuli Benjamin. Niin, kun Raakelin ja neitsyt Marian kertomukset todistavat, ja niin kuin luvussa Jer. 31 sanotaan, lapsissa on tulevaisuus.