Puhuiko Jeesus Israelin valtiosta taivaaseenastumispäivänään?

 

Raamatun mukaan mukaan Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen 40 päivän ajan ylösnousemuksensa jälkeen, ennen kuin hän siirtyi taivaaseen. Tätä taivaaseenastumispäivää me suomalaiset, siinä missä monien muidenkin maiden kristityt, vietämme helatorstaina. Tai jotkut viettävät, toiset vaan ihmettelevät että mikähän tämäkin vapaapäivä on.

Apostolien tekojen ensimmäisen luvun tapahtumat ovat ainakin karismaatikoille ja helluntailaisille erittäin tutut, koska siinä kerrotaan edessä olevasta Pyhän Hengen vuodatuksesta, jota piti jäädä odottamaan, ennen kuin lähdettäisiin toteuttamaan Matteuksen ja Markuksen evankeliumeista löytyvää lähetyskäskyä.

Jalohaukat leiri vko 2

1. Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen 2. aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. 3. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. 4. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. 5. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”  6. Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” 7. Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.”

Kun joitakin vuosia sitten luin näitä jakeita – ties kuinka monennen kerran – valmistellessani saarnaani helluntaisunnuntaiksi, sydämeni oli pysähtyä. Noissa jakeissa nimittäin luki jotakin sellaista, mihin en koskaan aikaisemmin ollut kiinnittänyt huomiota, erityisesti tuossa kuudennessa. Siinä siis puhutaan Israelin valtakunnan uudelleenrakentamisesta! Siinä missä jakeessa 3 puhuttiin Jumalan valtakunnasta, niin tuossa kuudennessa Jeesus ja opetuslapset keskustelivat Israelin valtakunnasta!

Löydös oli vastaus pohdintoihini, jotka olivat liittyneet Israelin valtakunnan – tai oikeammin valtion – uudelleensyntymisen profeetalliseen ilmentymään Uudessa testamentissa ja nimenomaisesti Jeesuksen ilmoittamana. En ollut tuohon mennessä löytänyt sieltä kokonaisvaltaista kuvausta, joka olisi vahvistanut Vanhan testamentin profeettojen ennustukset Israelin valtion uudelleenrakentumisesta, mutta tässä se nyt oli. Olin jo vuosien ajan kahminut ja ahminut valtavan määrän raamatullista Israel-kirjallisuutta, mutta en muistanut kenenkään Israel-asiantuntijankaan koskaan viitanneen siihen.

Sain vuonna 2016 mahdollisuuden aloittaa TV7:lla ohjelmasarjan Israel profetiassa ja historiassa, ja esitin tuon Apostolien tekojen helluntailöydökseni sen ensimmäisessä jaksossa Israel ja Raamattu. Pian ensiesityksen jälkeen sain kriittisen viestin eräältä katsojalta, jonka mielestä tulkintani Israelin valtakunnasta oli väärä ja että sekin tarkoittaisi Jumalan ja taivasten valtakuntaa. Vastaavia kommentteja olen saanut myöhemminkin ja niissä on varoitettu ettei Raamatussa ilmoitettuja hengellisiä asioita saisi sotkea poliittisiin tai historiallisiin tapahtumiin.

Mutta,  jotta ymmärrämme opetuslasten ja Jeesuksen välisen keskustelun, meidän on syytä tarkastella valtakunta-sanan alkueräistä kreikankielistä merkitystä.

Kyseisessä jakeessa valtakuntaa tarkoittava kreikankielinen sana on basileia (βασιλεία), jota e-sword -ohjelman (www.e-sword.net) käyttämä Strongin konkordanssi selittää englanniksi seuraavasti: properly royalty, that is, (abstractly) rule, or (concretely) a realm (literally or figuratively): – kingdom, + reign. Eli suomennettuna aidosti/asianmukaisesti kuninkaallinen, eli (abstraktisti) valta tai (konkreettisesti) valtakunta (kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti): – valtakunta, + valta.

Kun katsotaan, missä yhteyksissä sana basileia esiintyy Uudessa testamentissa, huomataan, että se on selvästi valtakuntaa kuvaava yleissana ilman hengellistä tai taivaallista painotusta, sillä sitä käytetään muun muassa seuraavissa yhteyksissä:

  • taivaan valtakunnasta (Matt. 3:2)
  • maailman valtakunnista (Matt. 4:8)
  • Jumalan valtakunnasta (Matt. 6:33)
  • Saatanan valtakunnasta (Matt. 12:26)
  • valtioista (Matt. 24:7)
  • Herodeksen valtakunnasta (Mark. 6:23)
  • Rooman valtakunnasta (Luuk. 2:1)
  • pedon valtakunnasta (Ilm. 16:10).

Samaa valtakunta-sanaa käytetään myös Isä meidän -rukouksessa (Matt. 6:10, Luuk. 11:2).

Tuhatvuotiseen valtakuntaan liittyen kreikankielisestä alkutekstistä löytyy valtakuntaa eli basileiaa lähellä oleva sana basileuō (βασιλεύω), jonka Strong selittää englanniksi ”to rule (literally or figuratively): – king, reign”, eli hallitsemista kuvaavalla verbillä. Valtakuntaa kuvaava basileia-sana löytyy Uudesta testamentista yhteensä 162 kertaa 154 jakeesta. Näistä Jumalan valtakuntaan viittaa suomenkielisessä Raamatussa 79 ja taivasten valtakuntaan 38 jaetta.

Eli Israelin valtakunta näyttäisi olevan Israelin valtio. Mutta miten ihmeessä Jeesuksen opetuslapset ottivat edes puheeksi Israelin valtakunnan rakentamisen?

Israel oli ollut suuri ja mahtava valtakunta kolmen kuninkaan, Saulin, Daavidin ja Salomonin aikana, mutta oli sen jälkeen hajonnut sisäisiin kiistoihin, ensin kahdeksi Juudan ja Israelin valtioiksi, ja ajautui myöhemmin eri valloittajien hallintaan. Tuossa Apostolien tekojen kohdassa eletään juuri Rooman vallan alaisuudessa, joka tulisi päättymään vasta noin 600 vuoden jälkeen vuonna 636 jKr.

Mutta opetuslasten kysymyksen taustalla ei ollut vain Israelin rikkonainen menneisyys miehityksineen ja pakkosiirtolaisuuksineen vaan erityisesti sen tulevaisuus ja uusi nousu, josta niin monet profeetat olivat puhuneet ja kirjoittaneet. Profeettojen kirjat, jotka sisälsivät Israelin uudelleenrakentamisen ja juutalaisen kansan paluun ennustukset, kirjoitettiin pääosin Israelin jakautumisen ja pakkosiirtolaisuuden aikana 700–500 eKr. Opetuslapset olivat tietoisia näistä profetioista, ja koska niissä puhuttiin myös Messiaasta hallitsijana, he odottivat Jeesuksen olevan tuon ennustuksen ruumiillistuma. Vihdoin koittaisi aika, että juutalaiset pääsisivät eroon roomalaisesta miehitysvallasta. Voisin kuvitella, että opetuslasten kysymysten taustalla olivat esimerkiksi seuraavat jakeet:

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. (Jes. 9:5–6.)

Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. Hänen aikanaan Juuda saa avun, ja Israel elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: ”Herra on meidän vanhurskautemme”. (Jer. 23:5–6.)

Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. Hän tuo rauhan. (Miika 5:1–4.)

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: – Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (Sef. 3:14–17.)

Mutta ei. Vielä ei ollut Israelin vapautuksen ja oman valtion aika, ja sen opetuslapsetkin ymmärsivät Luukkaan evankeliumin 24:21 mukaisesti: ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.” Tai oikeastaan opetuslapset ymmärsivät asian hieman väärin. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tulisi hengellinen lunastus, ja valtiollinen ennalleen asettaminen tapahtuisi myöhemmin.

Palataanpa vielä hetkeksi Öljymäelle opetuslasten ja Jeesuksen väliseen keskusteluun ja siihen, mitä Jeesus vastasi heidän kysymykseensä Israelin valtakunnan uudelleenrakentamisesta (Apt. 1:7): ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Melkoisen salaperäinen ja ehkä hieman tylykin vastaus, mutta ei samaa luokkaa kuin silloin, kun Jeesukselle oli esitetty täysin perusteeton tai väärä kysymys. Silloin hän nimitti kysyjiä kyykäärmeen sikiöiksi tai valkeiksi kalkituiksi haudoiksi. Tapa, jolla Jeesus vastasi, myönsi kysymyksen lähtökohtaisesti oikeaksi. Koska Israelin valtiollinen uudelleenrakentuminen ei kuitenkaan tapahtuisi opetuslasten elinaikana eikä muutenkaan lähitulevaisuudessa, Jeesus halusi sysätä koko ajatuksen pois miesten mielistä ja kiinnittää heidän fokuksensa kohta tulevaan Pyhän Hengen vuodatukseen ja sen voimassa lähetyskäskyn toteuttamiseen.

Perimätieto kertoo Jeesuksen kuolleen noin 33-vuotiaana. Koska hänen syntymävuotensa toimii ajanlaskumme alkupisteenä, opetuslapset siis esittivät tuon kysymyksen noin vuonna 33. Se aika ja hetki, jonka Isä oman valtansa nojalla oli asettanut Israelin valtakunnan uudelleenrakennusvuodeksi, koitti 1915 vuotta myöhemmin, vuonna 1948. Näihin 19 vuosisataan mahtui Jeesuksen ennustama Jerusalemin temppelin tuho roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. (Matt. 24:1–2), monien profeettojen ennustama juutalaisen kansan karkotus eri kansojen joukkoon seurauksena heidän tottelemattomuudestaan, sekä maan autioituminen.

On äärimmäisen tärkeää, että seurakunta ymmärtää helluntain ja Pyhän Hengen merkityksen, mutta on traagista, jos tuo yksi jae jää huomiotta, niin kuin laajalti näyttää käyneen. Israelin valtakunnan perustaminen on keskeinen osa Jumalan kokonaissuunnitelmaa, jonka kohteena ovat niin juutalaiset, pakanat/maailma kuin seurakuntakin. Tämän kolmijaon Paavali tuo selvästi esiin 1. Korinttilaiskirjeessä 10:32: ”Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa.

Apostolien tekojen ensimmäinen luku ei ole ainut Uuden testamentin kohta, joka ennustaa juutalaisen kansan hajaannuksen ja paluun, vaan Jeesus itse toteaa asian kaikessa kauheudessaan, mukaan lukien Jerusalemin tuhon, Luukkaan evankeliumissa 21:20–24:

”Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä. Silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. Niiden, jotka ovat kaupungissa, on lähdettävä sieltä, eikä maaseudulla olevien pidä tulla kaupunkiin. Sillä ne päivät ovat koston päiviä: kaikki, mitä on kirjoitettu, käy toteen. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa viha. Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy.

Milloin tuo vieraille kansoille – tai vanhemman käännöksen mukaan – pakanoille annettu aika päättyy, vai onko se jo päättynyt? Jerusalem vapautui vieraan vallan alta Kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967, kun Israelin joukot yllättäen saivat siihen asti Jordanian miehittämän Itä-Jerusalemin haltuunsa puolustautuessaan Jordanian ja kuuden muun arabiarmeijan hyökkäystä vastaan. Yllättävää tässä oli se, että Israel ei ollut suunnitellut itäisen Jerusalemin valtausta vaan vetosi viimeiseen asti, ettei Jordania osana arabijoukkoja hyökkäisi kaupungin länsipuolelle. Viime hetken vetoomukset eivät kuitenkaan saaneet vastakaikua, vaan Jordanian joukot alkavat ampua kohti israelilaisia yli Jerusalemia jakavan aselepolinjan. Israel vastasi tuleen, ja tilanne eskaloitui täysimittaisiksi taisteluiksi. Vain noin vuorokauden kestäneiden taisteluiden jälkeen Israelin joukot saivat haltuunsa koko Jerusalemin 7.6.1967. Tämän muistoksi Israelissa vietetään vuosittain Jerusalem-päivää, joka alkaa juutalaisen kalenterin mukaan tänä vuonna juuri helatorstai-iltana auringon laskiessa.

Myös Paavali vahvistaa Israelin valtakunnan uudelleensynnyn Apostolien tekojen jakeissa 15:12–18 viitaten Amoksen kirjan profetiaan:

Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta. Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: ”Veljet, kuulkaa mitä sanon. Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet: – Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut. Näin sanoo Herra, joka on antanut tästä tiedon jo ammoin.

Paavalin viittaamat jakeet löytyvät Amoksen kirjasta (9:11–15) ja kuvaavat tuolloin vielä edessä ollutta tapahtumaa, jolloin Jumala istuttaisi lopullisesti kansansa takaisin siihen maahan, josta hän ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina heidät repi irti ja hajotti eri puolille maailmaa:

Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa. Ja niin Israel saa hallittavakseen Edomin jäännöksen ja kaikki ne kansat, jotka on julistettu minun omikseni, sanoo Herra. Hän on tämän tekevä. – Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän. Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.

Daavidin maja (hepr. סֻכָּה sûkkâh) on tässä ymmärrettävä runolliseksi kuvaukseksi kuningas Daavidin johtamasta kuningaskunnasta, joka palautetaan sen entiseen loistoonsa – siis valtioksi. Niin Amoksen kuin Jeesuksen, ja muidenkin profeettojen ennustukset antoivat odottaa itseään noin 2000–2500 vuoden ajan, mutta ne pitivät paikkansa.

Paavali puhuu myös israelilaisille annetusta perintömaasta Apt. 13:16-19:

Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua: ”Kuulkaa minua, israelilaiset, ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa! Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois. Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kansansa niskurointia, ja hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja jakoi näiden maat israelilaisille perintömaaksi.

Raamatun lupaukset juutalaisen kansan rajoittamattomasta paluusta ja itsemääräämisoikeudesta heille luvatussa perintömaassa saattoivat toteutua vasta Israelin – siis juutalaisvaltion – perustamisen jälkeen 14.5.1948. Laajamittainen paluu ei ollut mahdollista islamilaisen hallinnon aikana (islamilainen kalifaatti 636-1099, mamelukkien sulttaanikunta 1291–1516, ottomaanit 1517-1917) eikä myöskään kristillisen hallinnon aikana (Bysantti/Itä-Rooman valtakunta 395-636, ristiretkeläiset 1099-1291, Ison-Britannian hallinto/mandaatti 1917-1948).

Israelin valtion visionäärit, rakentajat, perustajat sekä edesmenneet ja nykyiset johtajat ovat olleet tietoisia omasta raamatullisesta asemastaan maailmanhistoriassa. Tämä tietoisuus näkyy ja kuuluu niin monessa asiassa Israelissa, muun muassa Jerusalemissa sijaitsevan holokaustin uhrien museon Yad Vashemin edustalla olevassa portissa, johon on kaiverrettu Hesekielin kirjan 37. luvun 14. jakeen teksti:

Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra.