Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Paavin pakeilla

 

Siksi onkin virkistävää, kun jostain löytää sellaista positiivista asennetta, jossa jalat ovat vahvasti uskomme vakaalla pohjalla, mutta ajatukset pyrkivät etsimään sitä, mikä on myönteistä. Aika ajoin tällaisia välähdyksiä löytyy taholta, josta niitä harvempi osaa odottaa. Roomasta. Tai siis Rooman ytimessä olevasta pienestä Vatikaanin valtiosta, paavilta.

Aivan viime vuoden lopulla nykyinen paavi oli tavannut joukon yliopisto-opiskelijoita ja puhunut heille. Tässä muutamia lainauksia tuon jo 77-vuotiaan ikäihmisen ajatuksista, jotka on siis osoitettu hyvinkin haastavassa ympäristössä yliopistossa opiskeleville nuorille. Hänen lähtökohtansa oli Paavalin tessalonikalaiskirje, jossa tulee esille vahva kutsu elää Jumalan tahdon mukaan (”miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen” 1. Tess 4:1) ja toisaalta se tosiasia, että olemme heikkoja, kykenemättömiä tavoittamaan tuota ihannetta. Kristityn elämä on kuin dialogia oman heikkoutemme ja Jeesuksen uskollisuuden välillä.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Näin siis paavi Franciscus:

”Hän joka ei suostu kohtaamaan tätä meissä asuvaa haastetta, jännitettä, ei yksinkertaisesti elä. Sinun tahtosi ja omat kykysi liittyneenä Pyhän Hengen voimaan suo sinulle mahdollisuuden olla paljon enemmän kuin vain katsojia katsomossa – olla aikamme tapahtumien keskellä aktiivisia toimijoita. Älä katso elämää vain parvekkeelta kuin jokin tarkkailija. Lähde mukaan sinne, missä on haasteita, sinne missä sinun apuasi tarvitaan toimimaan elämän puolesta, taistelemaan ihmisen arvokkuuden puolesta, taistelemaan köyhyyttä vastaan, taistelemaan arvojen puolesta, taistelemaan monien jokapäiväistenkin asioiden puolesta”

Paavi analyysi tämän päivän opiskelijoiden elämästä oli aika lähellä oikeaa: hän haastoi opiskelijat kohtaamaan sisäiset vahvuutensa ja evankeliumin rohkeuden opiskelijamaailmassa, jota ”rasittaa keskinkertaisuus ja tylsyys. Älkää suostuko jokapäiväisen elämän yksitoikkoisuuteen, vaan suunnitelkaa enemmän, menkää tavallisuuden ulkopuolelle. Älkää suostuko siihen, että teidän nuoruutenne innostus ryöstetään teiltä. On myös suuri virhe, jos sallitte huonojen, heikkojen ja liian yhdenmukaisten ajatusten vangita teidät, tai sen yhdenmukaisuuden, johon globalisaatio pyrkii meidät viemään”.

”Globalisaatio on itsessään hyvä, mutta se ei voi olla maailma, joka kitkee kaiken epäsäännöllisyyden ja jossa kaikki erilaisuus katoaa, vaan se on mieluumminkin monitahoinen, joka sisältää runsaasti eri elementtejä, mutta joka myös kunnioittaa ykseyttä moneudessa. Puolustaessamme ykseyttä puolustamme myös moninaisuutta. Vastakohtana tälle ykseydelle on jotain, joka ei ole inhimillistä”.

”Jos et suostu siihen, että yleinen mielipide haastaa sinut, vaan seisot uskollisena kristilliselle etiikalle ja hengellisille periaatteille, löydät myös rohkeuden uida vastavirtaan. Tässä globaalissa maailmassa löydät kyllä tapoja toimia ilman että joudut tinkimään eettisistä periaatteista. Itse asiassa ajatusten rikkaus ja toisaalta vahva yksilöllisyys heijastavat Jumalan tuntemisen laaja-alaisuutta. Siinä totuutta lähestytään rehellisesti ja älyllisesti tiukalla asenteella”.

Paavi haastoi vielä opiskelijat sitoutumaan kulkemaan uskon tietä ja elämään johdonmukaisesti evankeliumin mukaan.

Tässä on jotain siitä asenteesta, jota meiltä kristityiltä sopii pyytää myös täällä Pohjolassa. Uskossamme ei ole mitään, mitä pitäisi peitellä, eikä mitään sellaista, jonka kanssa emme voisi kohdata tätä maailmaa. Meitä ei ole kutsuttu sivustakatsojiksi, koko maailman kriitikoiksi ja tuomitsijoiksi. Meidät on kutsuttu keskelle elämää. Jos meillä todellakin on koko maailman paras sanoma, todellisen toivon antaja, miksi me piilottelemme sitä, ja sen sijaan käymme kuin kiljuva jalopeura ympäri löytääksemme taas jonkun, joka on jossain asiassa väärässä. Jumalan rakkaus ja Hänen mahdollisuutensa eivät edellytä vain menneiden vuosisatojen maailmankuvaa. Enemmänkin on kysymys siitä, rohkenemmeko mennä ”maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne” (Virsi 525:4).

Jos reilusti jo eläkeikään ehtinyt Rooman piispa kykenee noin avaraan ja rohkeaan ajatteluun, miksi emme mekin.