Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Paastonaika opettaa kuolemisen taitoa

 

Paastonaika, Jeesuksen kärsimysviikon ja pääsiäisen lähestyminen johdattavat ajatuksemme elämän suurimpaan mysteeriin, kuolemaan.

Miten sinä olet valmistautunut omaan kuolemaasi? Ollessamme lähetyskentällä meille annettiin ohjeet kirjoittaa suljettuun kirjeeseen toiveemme, miten hautajaiset tulee järjestää, jos satumme kuolemaan ulkomailla. Jouduimme pohtimaan, haluanko, että minut haudataan Suomeen vai ulkomaille, tuhkataanko ruumis vai kuljetetaanko se arkussa kotomaahan.
Moni Suomessakin laatii suunnitelman omia hautajaisiaan varten virsitoiveita myöten. Jollei aivan näin pitkälle menisikään, olisi kuolemasta hyvä ainakin keskustella läheisten kanssa.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Ihminen voi suhtautua kuolemaan monin eri tavoin. Me voimme kieltää tai turhentaa kuoleman. Monet suomalaisetkin uskovat jo idän uskontojen mukaisesti sielunvaellusoppiin ja jälleensyntymiseen. Täysjärkiset kirkon jäsenet saatavat kertoa julkisesti, keitä he olivat ”edellisessä elämässään”, vaikka kristinuskon mukaan ihminen on ainutkertainen ja elää vain kerran.

Buddhalaisuus ei vastaa kuoleman ongelmaan. ”Minulta kysytään usein, miten ihmisen käy, kun hän kuolee. En minä vaan tiedä, koska en ole vielä itse kuollut”, vastaa japanilainen buddhalainen nunna Setouchi kyselijöille.

Ihminen voi yrittää hallita kuolemaa. Tästä on osoituksena vilkkaana käyty keskustelu eutanasiasta. Kaikkivaltiuden luulossa ihminen ajattelee pystyvänsä hallitsemaan syntymän, elämän ja jopa kuolemankin. Päivälehden kyselyn mukaan seitsemän kymmenestä suomalaisesta antaisi lääkärin jouduttaa kuolemaansa, jos olisi parantumattomasti sairas ja sietämättömissä kivuissa. Moni pitää siis kuolinavun antamista suositeltavana. Lääkäriliitto ei kuitenkaan ole lähtenyt tälle kaltevalle tielle.
Rovasti Sakari Kähkönen pohti Uudessa Tiessä (10/2012) kuoleman ja kärsimyksen ongelmaa. Hänen mukaansa kärsimykseen suostuminen ei ole hyödyllistä vain oman itsensä vuoksi, vaan sillä on viesti myös nuorelle polvelle. ”Nuorison kannalta on mitä tärkeintä nähdä, että kärsimys, elämästä luopuminen ja kuoleman kohtaaminen eivät vie toivottomuuteen eivätkä katkeruuteen”, Sakari Kähkönen sanoi.

Miksi me haluamme turhentaa ja unohtaa kuoleman tai miksi yritämme hallita sitä? Olisiko syy siinä, että omassatunnossa pelkäämme joutuvamme elävän Jumalan eteen vastaamaan teoistamme?
Parasta valmistautumista kuolemaan on pyytää syntinsä anteeksi, selvittää suhteensa elettyyn elämään, läheisiin ihmisiin ja valvoa niin, että suhde Jumalaan on kunnossa.
Jumalan sana antaa välineet siihen. Ilmoitettaessa jumalanpalveluksessa poisnukkuneiden nimet pappi aloittaa sen yleensä sanoilla: ”Elämän ja kuoleman Herra on kutsunut keskuudestamme seuraavat seurakuntamme jäsenet.”

Jeesus Kristus on ainoa, joka on voittanut kuoleman vallan. Siksi me saamme häneen turvaten kohdata oman kuolemamme. Hän on tuo elämän ja kuoleman Herra, joka voi meitä Jumalan edessä puolustaa viimeisellä tuomiolla.