Onko sitä sotarikosta, johon suomalaiset eivät olisi syyllistyneet?

 

Voidaanko maailman kansat jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka tekevät sotarikoksia, ja niihin jotka eivät niitä tee? Muistan, miten ajelin saksalaisen ystäväni kanssa ympäri Pohjois-Saksan Meclenburgia. ”Tuon kylän hävittivät Ruotsi-Suomen joukot 30-vuotisessa sodassa, niin ettei sinne jäänyt kuin viisi henkeä. Ja tuon. Ja tuon. Polttivat talot ja tappoivat siviilit”, esitteli ystäväni kotiseutuaan. Niin, siellähän ne meidän kuuluisat hakkapeliittamme kunnostautuivat taistelun etunenässä.

Peter Englundin kertomus 30-vuotisesta sodasta on selkäpiitä karmivaa luettavaa (Suuren sodan vuodet). Erään kaupungin valloituksesta kertovat aikalaiskuvaukset, että osa sen asukkaista koetti pelastautua kirkkoon, mutta Ruotsi-Suomen sotilaat naulasivat ovet kiinni ja heittivät ikkunasta soihtuja sisään. Kirkko ja tuskissaan huutavat siviilit paloivat poroksi.

Perheniemi neliöb.(vuosisop.)23.3.alk. MJa

Kaduilla makasi alastomia, päättömiä, paloiteltuja ruumiita, lapsia jotka hakivat suojaa kuolleiden vanhempiensa ruumiiden takaa, toisia lapsia, jotka oli keihästetty kuoliaaksi, naisia jotka koettivat puolustautua sotilaiden väkivaltaa vastaan pateettisesti kiviä heittelemällä… Eikä julmuuksien lista ei suinkaan pääty tähän.

Tai otetaanpa Daniel Goldhagenin kirja Hitler’s Willing Executioners. Siinä kuvataan tavallisten saksalaisten perheenisien osallistumista Hitlerin masinoimaan kansanmurhaan. Asialla eivät suinkaan olleet vain pahamaineiset natsit. Ja mietitäänpä vähän amerikkalaisten käyttäytymistä Vietnamissa 70-luvulla tai Balkanin sotaa & Ruandan kansanmurhaa 90-luvulla. Puhumattakaan nyt Kambodzasta. Niin, näyttäkää minulle se sotia käynyt kansakunta, josta ei voitaisi sanoa samaa kuin mitä Zelenskyi sanoi Venäjästä: ”Ei ole sitä sotarikosta, johon he eivät olisi syyllistyneet.”

Ovatko muut kansat paitsi venäläiset fiksuuntuneet vuosien saatossa niin, etteivät ne tee enää julmuuksia tulevissa sodissaan?

Entä sitten puolueettomina pysytelleet maat kuten Sveitsi ja Ruotsi: voivatko ne kiillottaa sädekehäänsä meidän muiden kustannuksella? Eivät voi, jos rikoksiksi lasketaan natsien aseteollisuuden mahdollistaminen ja heidän ryöstösaaliinsa säilyttäminen pankkiholveissa. Sitä paitsi Sveitsin Punaista Ristiä syytetään jopa siitä, että se olisi luovuttanut pelkuruudessaan juutalaisia natsien käsiin.

Vai kaivelenko minä nyt tässä vain vanhoja syntejä, joita ei enää oteta lukuun? Ovatko muut kansat paitsi venäläiset fiksuuntuneet vuosien saatossa niin, etteivät ne tee enää julmuuksia tulevissa sodissaan? Minä en menisi lyömään vetoa ainakaan suomalaisen sotilaan puolesta, etenkin kun hän on suurella todennäköisyydellä harjoitellut tappamista tietokoneensa ääressä jo polvenkorkuisesta asti.

Jokaisen meidän sydämessämme asuu pieni – eikä ihan niin pienikään – sadisti. Raamatussa sitä kutsutaan perisynniksi. Me emme todellakaan voi tietää, mihin kaikkeen julmuuteen me itse kukin pystymme, jos joudumme aivopesun uhreiksi tai joukkohysterian valtaan. Juuri siksi Raamatusta onkin pideltävä kaksin käsin kiinni, että se osoittaa meille lahjomattomasti, mikä on oikein ja mikä väärin.

Venäläiset ovat tehneet Ukrainassa kammottavia tekoja, joita ei voi mitenkään puolustella. Ne on tutkittava ja syyllisiä on rangaistava. Minä nyt tässä vain kysyn, onko oikein leimata yksi kansakunta pahemmaksi, julmemmaksi ja epäinhimillisemmäksi kuin mikään muu kansa, jota maa päällään kantaa. Väittäisin, ettei sitä rikosta olekaan, johon suomalaiset, ukrainalaiset ja kaikenmaalaiset muut ihmiset eivät syyllistyisi, jos heidät pakotetaan rintamalle ja heidän omatuntonsa paadutetaan propagandalla, esimiesten käskyillä (tai välinpitämättömyydellä) ja kaverien huonolla esimerkillä.

Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.