Onko minut unohdettu?

 

”Mutta Siion sanoo: `Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut´” (Jes. 49:14)

Kukapa meistä ei olisi sitä kokenut? Lämmin lounaistuuli ja kepeät askeleet päättyvät äkisti ja vain kelmeä kuu tuijottaa suossa epätoivoisesti rämpivää ihmisparkaa?

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Elämä tarjoaa jokaiselle meille myös hyytävän varjoisaa puolta. Kun mieli on hajoamassa liian monen vaikean asian alla, on vaikeaa uskoa rakastavaan ja edelleen vierellä kulkevaan Vapahtajaan.

Vaikeudet – olivat ne sitten millaisia tahansa – on helpompi kestää, kun kykenee säilyttämään luottamuksensa Jumalan turvalliseen johdatukseen. Mutta luottamus on katkeamassa silloin, kun alamme katsomaan olosuhteitamme ja laskemaan todennäköisyyksiä huomisen selviämiselle.

Israelin kansalla oli syynsä ajatella Jesajan aikana siihen, että se oli todella hylätty kansa. Unohdetuksi tulemisen tunne toi mukanaan toivottomuuden ja elämänhaluttomuuden.

Koetko sinä tänään olevasi Jumalan unohtama? Kertooko jokainen solusi sellaisesta kivusta ja tyhjyydestä, jossa Jumala ei voi olla mukana?

Jumala vastasi aikanaan kovia kokeneelle kansalleen näin: ”Uonhtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahtaisi kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda (Jes. 49: 15).

Miten äärimmäisen voimakkaat sanat. Äidin kiihkeä, vaistomainen tapa suojella omaa pikkuistaan on pientä verrattuna Jumalan intohimoiseen rakkauteen ja sitoumukseen.

Huomaa tämä: Jumala puhuttelee juuri niitä ihmisiä, jotka kokevat olevansa liian vaikeiden elämäntilanteittensa johdosta Jumalan johdatuksen ja avun ulkopuolella.

Niin, sinä, joka tänään koet olevasi yksin ja hylätty – sinulle juuri Jumala haluaa osoittaa horjumatonta rakkautta. Et ehkä saa tänään kokea sitä, mutta Jumala on tunteitasi ja tilanteitasi suurempi.

Et sinä ole hylätty, et nyt etkä milloinkaan. Vielä suot muuttuvat kestäväksi kallioksi ja yö taittuu jälleen ensiauringon säteisiin.

Saat tarttua näihin Jumalan omiin sanoihin kiinni kuin hukkuva pelastusköyteen. Vaikka sinulla ei olisi muuta kuin tämä Jumalan lupaus suuressa pimeydessäsi, sinulla olisi mukanasi, ei vain Jumalan sanat, vaan Jumala itse.

Sinä hylätty ja unohdettu, liian kauan kärsinyt ja vailla vastausta jäänyt: sinulla ei ole vieläkään mitään hätää. Jumala ei ole unohtanut sinua.

Kestä vielä hetki, lohdutus on jo matkalla!

Teksti on julkaistu myös yksinarmosta.fi