Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.Olennaisissa asioissa ykseys, vähemmän oleellisissa asioissa vapaus ja kaikissa asioissa rakkaus.
Kreivi Zinzendorf puhuu meille yhä tänäänkin.
Yhteydellä tarkoitan ennen kaikkea … yhteyttä. Siis sitä, että ihmiset tapaavat hyvässä hengessä ja keskustelevat – tai mitä sitten ikinä tehdäänkin. Yhteys syntyy organisaatioiden, kuten seurakuntien välisistä julistuksista ja yhteistyösopimuksista aivan yhtä vähän kuin todellinen johtajuus syntyy titteleistä. Yhteys on jaettua elämää, jaettua matkaa, jaettuja murheita, näkyjä, haasteita, yhteisiä hyviä ja huonoja hetkiä. Yhteys on puheluita, sähköposteja, Facebook-viestejä, tapaamisia, kahvikupposia ja rukousta toistemme puolesta ja toistemme kanssa.
Lähestyn teemaa tällä kertaa negaatiosta käsin. Yhteysvaje tulee kalliiksi. Ao. luettelo ja koko tämä kirjoitus on hyvin vajavainen, mutta ota irti mitä saat ja arvioi asiaa itse.
1. Yhteyden puuttumisen hintaa ovat tarpeettomat ennakkoluulot ja pahat puheet. On vaikeampi puhua pahaa selän takana ihmisestä, jonka on tavannut kasvoista kasvoihin ja jonka numero löytyy omasta kännykästä. Parhaiten ihmisestä ”pääsee selville” kasvotusten kohtaamalla ja hänen elämäänsä seuraamalla.
2. Yhteyden ja rakkauden puuttumisen hintaa on hämmennys ja seurakunnan heikko todistus (Joh. 17). On ihan mielenkiintoista yrittää selittää vaikkapa maahanmuuttajataustaiselle ystävälle, että ”nämä seurakunnat tekevät ja opettavat näin, mutta nuo taas noin.”
3. Yhteyden puuttumisen hintaa on seurakunnan haavoittuvaisuus. Ilman verkostoitumista seurakunta on alttiimpi esim. harhaopettajille sekä valheveljille.
4. Yhteyden puuttumisen hintaa on moninkertainen päällekkäinen toiminta, mikä voi olla voimavarojen haaskuuta.
5. Yhteyden puuttumisen hintaa on se, että isompia tapahtumia ja hankkeita ei pystytä toteuttamaan.
6. Yhteyden puuttumisen hintaa on, että nuoret eivät tapaa toisiaan omien seurakuntaliikkeidensä ulkopuolelta, eivätkä löydä toisiaan. Taidan tietää useammankin avioliiton, jotka ovat alkaneet tällaisesta ”rajojen rikkomisesta”. Vinkki oli ilmainen. 🙂
7. Yhteyden puute on herätyksen tulppa. Yhteinen rukous ja toiminta, riitojen sopiminen ja henkilökohtainen anteeksi antaminen on ollut useimpien herätysten taustalla hyvin tärkeänä elementtinä.
Hyvän esimerkkinä viimeisestä kohdasta toimii vaikkapa Tallinnan Olevisten seurakunnassa 1970-luvulla tapahtunut herätys. Tapaus on dokumentoitu hyvin kirjassa Ihme, Josta Länsi Ei Tiennyt (Päivä oy 2016).
Palataan Zinzendorfiin. 1720-luvulla kreivi Zinzendorf avasi tilansa Euroopan uskonnollisia vainoja pakeneville. Pian hänellä oli käsissään todellinen ”sekalainen seurakunta” määriläisen veljesseurakunnan eloonjääneitä, luterilaisia, reformoituja, anabaptisteja, katolisia, sisäisesti haavoittuneita ihmisiä, joilla kaikilla oli oma ajatuksensa siitä miltä seurakunnan piti näyttää. On vaikea tinkiä omista periaatteista kun niistä oli maksanut kovan hinnan: vainoa, kuolemaa ja maanpakoa. Herrnhutissa syntyi nopeasti riitoja ja kuppikuntia ja monet ihmissuhteet menivät rikki. Paikalliset ruhtinaat uhkasivat Zinzendorfia koko ”harhaoppisen riitakattilan” sulkemisella.
Zinzendorf näki että tilanteeseen piti puuttua nopeasti ja muutti itse perheineen keskelle kylää. Hän käytti kaiken aikansa ja voimansa ihmisten kohtaamiseen ja palvelemiseen, sekä sovinnon ja järjestyksen palauttamiseen. Zinzendorf järjesti ihmiset pieniin rukousryhmiin joissa asioita jaettiin ja toisten puolesta rukoiltiin. Herrnhutista tuli rukouksen ja sovinnon paikka. Rukous jatkuikin Herrnhutissa yötä päivää yli 100 vuotta.
Tarinan loppu on lähetystyön historiaa. Hernnhutista lähti jo 20 vuodessa enemmän lähetystyöntekijöitä kuin kaikki protestanttiset kirkot olivat lähettäneet 200 vuodessa. Moni ei koskaan palannut, mutta heidän vaikutuksensa oli valtava.
Evankeliumissa on ytimessään kyse yhteyden palauttamisesta. Yhteys ei pääty juhlavuoteen. Mutta todelliseen juhlaan kuuluu aina yhteys (Joh. 17:24).
Tapio Luoma-aho
