Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Metroalueen seurakuntalehtien yhteistyöstä

 

Olin mukana Espoon yhteisessä kirkkovaltuustossa 24.9. päättämässä Espoon osallistumisesta pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymien yhteiseen portaaliin, jota tässä voitaisiin kutsua työnimellä Metrokirkko -verkkohanke. Portaalissa tulee olemaan Essen, Vantaan Laurin ja Kirkko & Kaupungin näköislehtien lisäksi lehdissä olleista artikkeleista nettiversioita, metroalueen uutisia ja mielenkiintoisia blogeja ja kaikkea sitä, mitä tulevaisuudessa propelipäät tällaisiin portaaleihin keksivätkään.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa täytyy jostain luopua, jotta jotain uutta voi saada. Omista nettilehdistä luopuminen ei ole mikään tuska, sillä ainakaan Espoossa sitä ei ole yksin pystytty kehittämään mielenkiintoiseksi. Näin ollen Essen nettisivuilla ei ole ollut merkittävästi kävijöitä. Jotta viestinnän budjettiosuutta ei tarvinnut lisätä, Espoossa tehtiin sama ratkaisu kuin Vantaan Laurin osalta on jo tehty Vantaalla. Seurakuntalehti ei ensi vuodesta alkaen enää ilmesty viikoittain vaan pari kertaa kuukaudessa.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Tällä kertaa säästämällä saadaan enemmän, sillä nykyisestä tasosta noin 150.000 euron säästön lisäksi Esseä tekevät toimittajat ehtivät nyt versioimaan ja tekemään juttuja ns. Metrokirkkoverkkoon ja lehteenkin saadaan enemmän sivuja. Lehden sisään saadaan myös laajempi seurakuntien tapahtumista kertova kahdeksansivuinen liite, jonka voi laittaa pariksi viikoksi talteen. Eli itse asiassa juttujen ja viestinnän määrä ja laatu kasvavat.

Edelleenkin kirkko muistuttaa olemassa olostaan kolahtamalla espoolaisten seurakuntalaisten postilaatikkoon. Isompi, laadukkaampi lehti toivottavasti myös luetaan entistä paremmin.

”Kotimaa 360” -tutkimuksen mukaan espoolaisista jopa 60 prosenttia on niin sanottuja irrallisia – eli sellaisia urbaaneja aikuisia, joilla on hyvin löyhät siteet kirkkoon ja toisaalta useimmat espoolaiset nuoret aikuiset ovat irrallisia. Irrallisten osuus tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan.

Pääkaupunkiseudulla seurakunnan lehti saattaa olla monelle ainoa väline, joka muistuttaa kirkon olemassaolosta säännöllisesti. Siinä mielessä itse lehti on edelleen tärkeämpi väline kuin verkkohankkeet, koska niihin etsiytyessään ihmisen täytyy olla jo kiinnostunut asiasta. Uskovina voimme onneksi luottaa tässä myös Pyhän Hengen apuun, joka kutsuu jokaista ihmistä jossain vaiheessa elämäänsä luojansa puoleen. Kun se hetki koittaa, on tärkeätä, että mahdollisimman nopeasti voi löytää evankeliumin.

Aikuisväestöllä on ensisijaisena mediana vielä radio, ja onneksi viime keväänä tehdyn TNS-Gallupin tutkimuksen mukaan jo yli puolet suomalaisista tuntee Radio Dein, Suomen tunnetuimman kristillisen median ja voivat sen kautta löytää yhteyden seurakuntaan ja Jeesukseen. Mutta urbaanit nuoret käyttävät nykyään ensisijaisesti nettiä ja googlaavat sieltä pikaisesti tietoa. Metrokirkko -verkkohankkeen tuhannen taalan paikka onkin, miten siitä saadaan sellainen, jonka tämä etsivä, epäilevä Tuomas todella löytää, ja miten se pystyy vastaamaan myös hänen kysymyksiinsä uskosta ja ikuisuudesta. Pelkkä uutisportaali Metrokirkko ei toivottavasti ole, koska seurakuntalaisia tätä hanketta laajemmin palvelevat olemassa olevat valtakunnalliset uutisportaalit Kotimaa24 ja Seurakuntalainen.fi

Ylipäätään kirkossa usein halutaan härkäpäisesti pitää kiinni periaatteesta, että sama väline tavoittaa kaikki. Kutsuvalla viestinnällä on tärkeintä sen tavoittavuus. On hyväksyttävä mediamurros, jonka takia eri medioiden käyttötarkoitus ja kohderyhmät ovat muuttuneet. Helsingin Sanomien entistä päätoimittajaa Mikael Pentikäistä lainatakseni: Internet on saanut aikaan yhtä suuren murroksen kuin aikoinaan painokoneen keksiminen.

Alle 35-vuotialla aikuisilla, niin sanotuilla nettinatiiveilla, lähes kaikki kommunikointi on siirtynyt nettiin. Yli 35-vuotiaita tavoitamme vielä perinteisillä joukkoviestinnän välineillä. Joukkoviestimillä on ihmisten elämässä kuitenkin uudet roolit: Radio luo tunnelmaa, tunteita ja sitouttaa sekä kertoo uutiset, TV tuo elämyksiä ja syventää ajankohtaisia teemoja. Lehti taustoittaa ja syventää uutisia ja ajankohtaisia asioita. Valitettavasti sanomalehdet ovat tällä hetkellä suurin häviäjä, koska lehti on liian hidas uutisten välittäjänä. Siksi emme enää tarvitse viikoittaista kirkollista uutislehteä, vaan sen sijaan laadukasta kristillistä sanomaa modernilla tavalla käsittelevää lehteä.

Toisen kolumnin paikka olisi pohtia, pitäisikö seurakuntalehden olla asiakaslehti vai journalistinen media. Tästä ainakin Espoossa on erilaisia näkemyksiä joidenkin luottamushenkilöiden ja lehteä tekevien ammattitoimittajien välillä. Radio Dein Viikon vieras -haastattelussa Oulun seurakuntalehden Rauhantervehdyksen uusi päätoimittaja Heli Väyrynen näki, että näiden ei välttämättä tarvitse olla toisiansa pois sulkevia, vaan molemmat näkökulmat voivat toteutua seurakuntalehdessä rinnakkain. Toki se on haasteellista.

Seurakuntien on unohdettava helppo aika, joka ei enää koskaan palaa. Ennen yhdellä lehti-ilmoituksella tavoitettiin kaikki. Nykyisenä pirstoutuneena aikakautena viesti on laitettava laajasti kaikkeen mediaan ja kohdistettava se juuri oikealle yleisölle. Viestintään on panostettava entistä enemmän, jotta toteutamme tehtäväämme ja kerromme sanomaa Jeesuksesta. Kun on viestittävä enemmän ja rahaa on vähemmän, Metroalueen yhteishanke on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteistyöllä saadaan aikaan.

Tosin jään vielä kysymään, eikö tällaista yhteistyötä olisi voinut rakentaa kaikkien seurakuntalehtien kanssa Kotimaa24:n ympärille. Mutta ehkä olen nyt toivomassa liian suurta harppausta, sillä pienin askelin on ehkä hyvä mennä eteenpäin.

Kirjoittaja Kirsi Rostamo on Espoon yhteisen kirkkovaltuuston jäsen.

Kuuntele Rauhantervehdyksen päätoimittaja Heli Väyrysen haastattelu Radio Dein Viikon vieras -nettiarkistosta.

 
Dei, Mooses, artikkeliban. (1/2) 29.6.- MJa