Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Luther-säätiöstä on kasvanut härkänen

 

Luther-säätiö on kymmenen vuotta sitten perustettu, pieni ja teologisesti vanhoillinen jumalanpalvelusyhteisö, jonka 20 pappia palvelee paria tuhatta jäsentään 21 paikkakunnalla.

Voisi kuvitella, että he ovat kuin hyttysen ininä Suomen noin neljän miljoonaan luterilaisen joukossa, mutta kärpäsestä onkin kasvanut aikamoinen härkänen kirkkomme johtajille. Ensinnäkin yhteisön toiminnassa on mukana Suomen ev.lut kirkon vihittyjä pappeja, jotka kirkkomme järjestyksen mukaan ovat alaisia kukin sille piispalle, jonka hiippakunnan seurakunnassa ovat viimeksi toimineet.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Toisaalta yhteisö aika ajoin harjoittaa sellaista Suomen kirkon järjestyksen vastaista toimintaa, johon kirkon on vastattava ja yleensä vielä mediassa ennen kuin asiaan on edes pystytty paneutumaan. Vuosia sitten Luther-säätiö ei suostunut antamaan ehtoollista jumalanpalveluksessa vierailleelle piispa Eero Huoviselle. Se taisi olla ensimmäinen mediakohu.

Sittemmin Luther säätiö liittyi jäseneksi ruotsalaiseen Missionprovinssiin, joka on jotenkin aivan irrallinen vanhoillisten perustama hiippakunta Ruotsissa. Kenian luterilaisen kirkon piispa antoi tietynlaisen alkusiemenen hiippakunnalle vihkimällä sen piispat. Suomen kirkko ei enää suostu vihkimään naispappeja vastustavia pappeja ja sen takia vanhoilliset tarvitsivat tämän reitin saadakseen itselleen uusia pappeja.

Seuraava lööppi saatiinkin aikaiseksi, kun nämä Ruotsin Lähetysprovinssin Suomeen vihkimät papit suorittivat kasteita. Kirkko nikotteli hetken, mutta hiljaisuudessa on ollut pakko hyväksyä nämä kastetut myös Suomen ev.lut kirkon jäseniksi, sillä teologisesti ei ole perusteita kastaa heitä uudelleen. Voisi sanoa, että sunnuntaina kirkon ämpäri tuli täyteen, kun ruotsalaisen Lähetysprovinssin piispat ja Kenian arkkipiispa vihkivät Luther-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Matti Väisäsen Lähetysprovinssin piispaksi lähetysalueenaan Suomi. Piispana Matti Väisänen vastaa erityisesti Lähetysprovinssin vihkimistä suomalaisista pastoreista ja vihkii uusia paimenia sen yhteyteen.

Matti Väisänen on siis Suomen ev.lut kirkon Tampereen piispan alainen vihitty pappi ja samalla toisen luterilaisen kirkon, jota Luterilainen maailmanliitto ei ole hyväksynyt, piispa. Nyt sitten Tampereen tuomiokapituli tutkii, onko tässä mitään kirkkolain vastaista. Suurin rangaistus olisi papinoikeuksien vieminen eikä se taida tässä kuviossa enää paljoa painaa.

Kirkko on entisen ja tulevan arkkipiispan suulla sanonut, että tämä on Luther-säätiön ratkaiseva askel kirkosta erkaantumisen suuntaan. Tätä kirkon johtajat saavat rauhassa toivoa, kun samalla Luther-säätiössä jäsenet ovat kasteen kautta vahvasti sitoutuneet kirkkoon ja haluavat palauttaa se takaisin kuuliaiseksi Sanalle.

Kirkon lienee pakko lähteä rankalle pappien erottamisen linjalle ja jotenkin irtisanoutua julkisesti kokonaan Luther-säätiöstä. Mutta kirkon jäsenyydestä ei voi ketään erottaa. Ensi kesänä onkin jälleen uusi pähkinä, kun Lähetysprovinssin pappi pitää rippikoulun – miten suhtaudutaan Luther-säätiössä konfirmoituihin kirkkomme seurakuntalaisiin? Saavatko he esimerkiksi ehtoollisen ja voivatko toimia kummeina?

Median kannalta tilanne on herkullinen, parasta draamaa on taistelu alttarilla ja samalla kirkon imago kärsii. Ihmiset sekoittavat yleensä suloisesti kaikki asiat ja ihmettelevät vain, että kuinka niitä naispappeja vieläkin sorretaan? Vaikka eikö nyt sorreta naispappien vastustajia, jos heitä pakotetaan eroamaan kirkosta?

Luther-säätiö on kirkolle kuin takiainen, josta yritetään päästä eroon. Samaan aikaan kuitenkin pyritään yhteistyöhön ja neuvottelemaan yhteydestä vanhojen kirkkokuntien kanssa. Osaamme arvostaa heidän klassista kristinuskon käsitystä, mutta samanlaiset käsitykset oman kirkkomme sisällä ovat kiellettyjä.

Luther-säätiön piispa Matti Väisänen on Radio Deissä Päivän vieraana torstaina 25.3. klo 9.10-10.

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)