Laiminlöitkö lepopäivän? Ei kannattaisi, se voi kostautua

“Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri. Pyörät ne pyörivät ympäri, koko päivän.” Lasten bussilaulu sopii kuvaamaan yhteiskuntaamme, jonka rattaat ruksuttavat nykyään yötä päivää. Pyhäpäiväkin meni, kun markkinatalouden vaatimuksesta kauppojen aukiolo vapautettiin. Sunnuntaista on tullut niin suosittu kauppapäivä, että pitkään sunnuntaiaukioloista kieltäytynyt Halpahallikin joutui taipumaan. Nykyään Halpahallit palvelevat asiakkaitaan myös sunnuntaisin – niin kuin monet muutkin liikkeet.

Lepopäivän pyhittäminen unohtuu herkästi nykyihmiseltä. Vaikka sunnuntaisin ei kävisikään ostoksilla tai tekisi töitä, päivä saattaa kulua lasten harrastuksissa, opiskellen ja kaikenlaista puuhatessa. Huomaamatta voi käydä niin, että kaikki viikonpäivät ovat aikataulutettuja ja ohjelmoituja. Aikaa latautumisella, levolle ja toipumiselle ei jää riittävästi.

Perheniemi Rohkaisun voima

Ihminen ei ole kone. Jonkin aikaa – ehkä vuosiakin – jaksaa, vaikka ei viettäisikään lepopäivää. Olen varma siitä, että myöhemmin se kostautuu, jos kynttilää polttaa vuodesta toiseen molemmista päistä.

Kolmas käsky kehottaa meitä pyhittämään lepopäivän. Se ei ole tarkoitettu rajoitukseksi, vaan suojelemaan ihmistä. Kun viikossa on yksi päivä palautumiselle, levolle ja hiljentymiselle, ihminen jaksaa ja voi paremmin. Elämä on paremmin tasapainossa.

Menneinä vuosina olen monesti laiminlyönyt lepopäivän ja se on kostautunut. Uupumusvuodet 2012 ja 2013 opettivat kaiken muun lisäksi lepopäivän tarpeellisuuden. Ennen uupumista olin yrittäjänä syyllistynyt siihen, että katsoin esimerkiksi työsähköpostit lähes joka päivä. Yrittäjällä työn ja vapaa-ajan hämärtyminen onkin tavallista, varsinkin jos työpaikka on kotona. Helposti ajattelee, että nopeasti vilkaisen vaan kännykästä sähköpostit, mutta käytännössä se tarkoittaa, että aivot prosessoivat koko ajan työasioita. Palautuminen ei toteudu. Jos vapaa-ajalla ja lomalla ei pääse irti työasioista, niiden hyvinvointivaikutus jää vähäisemmäksi.

Kun sanan lepopäivä googlaa, ensimmäiset hakutulokset liittyvät lepopäivän viettämiseen treenaamisessa. Lepopäivänä lihakset palautuvat ja kehittyvät. Hakutulos on kuvaava. Onko lepopäivän merkitys niin hukassa, että nykyihmiselle käsite linkittyy tehotreeniin. Mutta sitäkin kautta voi nähdä, että ihmistä ei ole rakennettu niin, että päivästä toiseen voi vaan suorittaa ja olla tehokas. Jos lihakset tarvitsevat palautumista, niin aivot ja psyyke tarvitsevat myös.

Lepo ei saisi olla vain pikapysähdys varsinaisen menon ulkopuolella. Ei tarvitse olla koko ajan käytettävissä, päivittämässä sosiaalisen median statuksia, osallistumassa tai menossa johonkin. Ei tarvitse koko ajan olla tehokas ja hyödyllinen. Ei tarvitse koko ajan suorittaa. Kalenterin ei tarvitse olla täynnä. Se, että on monta rautaa tulessa, ei ole ihailtavaa.

Välillä saa vain olla. Ruotsalainen kirjailija ja pastori Tomas Sjödin puhuu kirjassaan Se tapahtuu kun lepäät joutilaisuuden siunauksesta. Ihminen tarvitsee joutenoloa. Siinä akut latautuvat. Hiljaisuudessa ja levossa myös aistit herkistyvät paremmin kuulemaan Jumalan johdatusta.

Jos arki on aikataulutettu ja täynnä toimintaa, silloin on hyvä että lepopäivä on jotain ihan muuta. Lepopäivän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa vain fyysistä lepoa. Lepo voi myös olla täynnä elämää, kunhan se on palauttavaa ja tarjoaa vastapainoa arjelle. Hengellinen latautuminen rukoillen, Raamattua tutkien ja seurakunnan kokoukseen osallistuen hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti.

Jos levon ja palautumisen tarpeen laiminlyö, seurauksena voi olla sairastuminen. Se voi olla henkistä tai fyysistä laatua. Yhdellä se ilmenee korkeana verenpaineena. Toiselle iskee uupumus tai masennus ja kolmannella päätä särkee kroonisesti. Pahimmillaan seurauksena voi olla ennenaikainen kuolema.

Oman vaikeuskertoimensa levolliseen elämään tuo sosiaalinen media ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Monella kännykkä on liimautunut niin kiinni käteen, että sen hallintavallasta tuntuu mahdottomalta luopua edes hetkeksi, saati kokonaiseksi päiväksi. Sosiaaliseen mediaan on luotu mekanismit, joilla aivot ja silmät koukutetaan palveluihin. Teknologiset innovaatiot ovat hyviä palvelijoita. Isännän paikalle niitä ei pidä päästää. Somestakin on hyvä pitää lepopäivä kerran viikossa.

”’Kaikki on minulle luvallista’ – mutta kaikki ei ole hyödyksi. ’Kaikki on minulle luvallista’ – mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.” (1. Kor. 6:12)