Kuulemmeko Jumalan kutsun?

 

Israelin kansan autiomaavaellus tarjoaa useita liittymäkohtia myös omaan elämäämme. Mitä tapahtuikaan, kun kansa ryhtyi jälleen kerran napinointiin Jumalaa ja Moosesta vastaan? Raamatussa kerrotaan kansan nurinasta näin: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!” (4. Moos. 21:5)

Seurauksena kapinahenkisyydestä oli, että Jumala lähetti käärmeitä Israelin kansan keskuuteen, ”ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia”.

Onkohan omana aikanamme käynyt jälleen samoin? Onko oma kapinointimme Jumalaa vastaan saanut aikaan sen, että Jumalan täytyi antaa uudenlainen muistutus kuolevaisuudestamme korona-viruksen muodossa? Sellainen Jumalan tapa toimia, jonka seurauksen suuri osa ihmisistä menehtyy, ei historiankaan valossa ole mitenkään uutta. Pitkälle rappeutunut Rooma sai kohtaloniskunsa vandaalien käsissä. Keskiajan loppupuolella mustasurma sai aikaan suurta tuhoa Euroopassa; 1700-luvulla Helsingin asukkaista arvioidaan puolet menehtyneen paiseruttoepidemiaan.

Yhteistä näille kaikille hirvittäville ajoille oli se, että ne veivät ihmiset polvilleen ja kääntymään ainoan todellisen Auttajan puoleen. Toiko rukous avun ahdistetuille? Saiko rukous käärmeet häviämään kansan keskuudesta ja myrkyn vaikutuksen katoamaan?

Vastaus on tietenkin kielteinen. Rukous ei poistanut kurimusta. Mutta kuitenkaan rukous ei ollut turhaa, sillä se sai aikaan sen, että Jumala alkoi hoitaa tilannetta. Autiomaavaelluksella Jumala antoi lääkkeen käärmeen myrkkyä vastaan. Silloin lääkkeenä oli Mooseksen kohottamaan pronssikäärmeeseen katsominen ja siihen liittyvä Jumalan lupaus: ”Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.”

Jumala antoi siis ihmiselle viisauden ottaa käyttöön keino, joka toi avun kuoleville. Raamatunkohdan sanoman voi tulkita niinkin, että nykyäänkin lääkkeitä kehittävät tahot ovat lopultakin sen varassa, että Jumala antaa viisautta lääkkeen kehittämiseen. Sama Jumala, joka lähetti kuolemaa kansan keskuuteen muistuttaakseen tätä kapinoinnin seurauksista, antoi hänen puoleensa kääntyneille myös avun.

On hyvä muistaa tämä järjestys. Jumalan lähettämän onnettomuuden ensisijaisena tarkoituksena on muistuttaa meitä siitä, että Jumala on Jumala, jota saamme elämästämme kiittää ja jonka hylkääminen tuottaa lopulta myös ikuisen kuoleman. Toissijaisena muistutuksena on tietenkin se, että hän antaa ihmisille myös viisauden kehittää keinoja elämän edellytysten löytämiseksi.

Osaammekohan me nähdä ja kuulla korona-virusepidemiassakin Jumalan kutsun kääntyä hänen puoleensa?