Kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk.18:8)

Nykyään on muotia väittää, että Jeesus erehtyi opetuksessaan

”Nasaretilainen puuseppä” ei tuntenut tuhansien teologisten tiedekuntien ”jalostamaa” Vanhan testamentin tutkimusta, eikä ”aikansa ihmisenä” ollut perillä ”tieteellisestä totuudesta” eli uusdarvinismista, joka on ateistien arvokkain uskonkappale ja johon myös nykyiset ylipapit ja kirjanoppineet ovat sitoutuneet. Tätä samaa viisastelua on tosin harrastettu kirkon perustamisesta lähtien: http://creation.com/battle-for-bible-in-early-church

Kirkolliset perinneseremoniat ja akateemisten kirjanoppineiden tulkinnat on nostettu palvonnan kohteeksi, vanhat kirjoitukset kannettu kaatopaikalle ja reformaatio romutettu. Raamatullinen kristinusko on hylätty muutamassa sukupolvessa ja herätyskristitytkin nukkuvat tyytyväisinä Ruususen unta vaikka kirkkovene vuotaa jäseniä kuin seula.

Johtavat julistajat ovat luopuneet Raamatusta

Äskettäin eräs ateisti kysyi tunnetulta kristinuskon puolestapuhujalta, William Lane Craigiltä, uskoiko hän, että Jeesus piti 1. Mooseksen kirjaa maailman historian kuvauksena? Craig vastasi: ”En tiedä kuinka suhtautua Vanhan testamentin tarinoihin Nooasta ja hänen arkistaan, Baabelin tornista jne.”

Craigin vastaus on ällistyttävä. Eikö tämä arvostettu Raamatun puolustaja käsitä, että kristinusko perustuu 1. Mooseksen kirjassa kerrottuihin historiallisiin tapahtumiin ja juuri tästä syystä ateistit, akateemiset älyniekat ja muut Raamatun romuttajat käyvät Genesiksen kimppuun. Kun perustukset tuhotaan, talo luhistuu.

Craigin outo vastaus perustuu siihen, että hän uskoo evoluution vuosimiljardeihin

Saman virheen tekee myös erinomainen Raamatun opettaja David Pawson kirjansa luomista käsittelevässä osassa, missä hän toteaa täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella: ”Kun puhutaan luomisjärjestyksestä, tiedemiesten tekemien löytöjen ja 1. Mooseksen kirjan kertomuksen välillä vallitsee laaja yksimielisyys.”

Suomessakin osataan katsoa kirjoituksia kieroon. Tv-sarja ”Taistelu maailmankaikkeuden herruudesta” muistuttaa lähinnä harhapoluille eksynyttä kotikutoista gnostilaisuutta. Professori Antti Laato ”evästää” Raamatun lukijaa: ”Vaikka uskomme perusta on Jumalan suurissa teoissa historiassa, emme saa langeta historismin loukkuun”.

Nämä hurskaat julistajat eivät valitettavasti ymmärrä tuon taivaallista biokemiasta, geologiasta ja solujen toiminnasta ja niin he ajelehtivat ateistien virittämään miinaan. Heidän harharetkensä popularisoituun, vuosimiljardeja vanhan elämän tulkintaan, missä sukupuutto olisi pannassa kuin paratiisissa konsanaan, kumoutuu genetiikan professori John C. Sanfordin kirjassa Eliömaailma rappeutuu. Kaikki monisoluiset eliöt nimittäin todellisuudessa kuolevat tällä langenneella planeetalla pikavauhtia sukupuuttoon. Kylmä tieteellinen tosiasia on, että eläimet eivät jatka sukuaan vuosimiljoonia, mutaatiot pitävät siitä kyllä huolen. On järkyttävää, että ”dosentit ja professorit” eivät ole tietoisia genetiikan alkeistakaan ja ne muutamat, jotka tietävät, ummistavat silmänsä ja pelkurimaisesti vaikenevat, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tilanne on mainiosti kuvattu emeritusprofessori Matti Leisolan kirjassa Evoluutiouskon ihmemaassa.

Vedenpaisumuksen ja sen jälkinäytösten maaperään jättämistä jäljistä kerrotaan geologi Pekka Rahkilan kirjassa Säihkyvät kivet.

Uusdarvinismi on täysin epätieteellinen teoria,

sillä perimä ei parane sukupolvesta toiseen siirryttäessä. Ihmiskunnan perimä rappeutuu yli prosentin vuosivauhtia joka sukupolvessa, ja tuore väite, jonka mukaan ihminen olisi ollut täällä 0,3 miljoonaa vuotta, on mieletön, koska tuona aikana olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kymmeniä kertoja! http://www.hs.fi/tiede/art-2000005244478.html?ref=rss

Totuuden julistajina esiintyvien kannattaisi perehtyä luonnontieteisiin,

eikä niellä ateistien ja heidän pelokkaiden hännystelijöidensä sokeaa uskoa alati muuttuviin alkuperätarinoihin, kuten kertomukseen alkuräjähdyksestä, joka on lämpöopin ensimmäisen pääsäännön vastainen legenda. Kosmos ei ole sattumalta syntynyt ikiliikkuja, vaan kyseessä on kertakäyttöinen maailmankaikkeus, jonka alkuaineet lopussa tuhoutuvat tulessa ja tilalle luodaan ikuiset taivaat ja maa (2.Piet.3:10-13). Julistajien olisi myös syytä keskittyä sielujen, eikä tämän viimeisiä kierroksiaan pyörivän planeetan pelastamiseen.

Oliko Jeesus harhaoppinen,

kun hän uskoi Vanhan testamentin kirjoitusten historiallisuuteen? Craigin käsitys Jeesuksen raamattunäkemyksestä on hälyttävä: ”Koska Jeesus uskoi näiden tarinoiden historiallisuuteen ja jos ne eivät ole sitä, silloin myönnämme, että Kristus erehtyi. Mitä tämä vaikuttaa käsitykseemme Jeesuksen persoonasta ja työstä? Tämä on hyvä kysymys, joka teologien tulee selvittää! Oliko Jeesuksella inhimillisessä tietoisuudessaan vääriä uskomuksia? Ajatteliko hän, että Aurinko kiertää Maata, joka on maailmankaikkeuden keskipisteessä? Ajatteliko hän, että yöllä näkyvien tähtien ohella muitakin on? En yritä vastata näihin kysymyksiin, mutta mielestäni niitä kannattaa esittää. Kumartuiko Jumala niin alas, että hän ihmiseksi tullessaan rajoitti tietoisuutensa sen ajan tavallisen juutalaisen tasolle? Koska uskon Jeesuksen jumaluuteen, myönnän mieluummin, että hänellä saattoi olla vääriä uskomuksia (joilla lopulta ei ole merkitystä), kuin kiellän hänen jumaluutensa. Meidän tulee olla avoimia evankeliumien opetukselle jumaluudesta eikä sälyttää Jeesuksen päälle omia ennakkokäsityksiämme jumaluudesta”.

Craigin Raamattu ei enää ole erehtymätön

Uskovan on sitävastoin elintärkeää ymmärtää, että kun Sana tuli lihaksi, Jeesus säilytti jumaluutensa, mutta oli samalla myös ihminen (Fil.2:5-8). Sana puettiin lihaan. Jumaluutta ei poistettu. Kaikki on luotu Jeesuksen kautta (Kol.1:16), joten Hän tiesi varmasti, että luomiskertomuksessa kerrotaan historiallisista tapahtumista.  Jeesus oli Jumala, sillä Hän tiesi myös, mitä ihmiset ajattelivat (Matt.9:4, 12:25). Jeesus kertoi mitä taivaassa tapahtui ennen Hänen lihaksi tuloaan (Joh.17:5). Lihaksitullut Jeesus oli Jumala, jumaluus asui ihmiskehossa (Joh.1:1-3,14).

Totuus on persoona, mutta niin on myöskin valhe

On kohtalokas erehdys väittää, että Jeesuksen opetuksessa olisi ollut virheitä, koska Hän sanoi olevansa Totuus (Joh.14:6), puhuvansa totta (Joh.8:45) ja todistavansa totuuden puolesta (Joh.18:37). Jeesus sanoi Pilatukselle: ”Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni” (Joh.18:37). Jokainen, joka väittää, että Jeesus ei tuntenut luomakuntansa historiallisia tapahtumia, tai väittää, että Genesiksen alkuluvut ovat vain ”vertauskuvia” on valehtelija, ja hänen opetuksensa on peräisin kaiken Valheen Isältä (Joh.8:44). Nämä opettajat ovat susia lammasten vaatteissa. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” (2.Tim.3:5).

Jotta Jeesus voi sovittaa syntimme,

Hänen täytyi olla synnitön eli Hän ei voinut koskaan valehdella. Jeesuksen synnittömyydestä ei ole epäilystäkään ja Hän täytti lain täydellisesti (Luuk.4:13; Joh.8:29; 15:10; 2.Kor.5:21; Hebr.4:15; 1.Piet.2:22; 1.Joh.3:5). Jos Jeesus olisi väittänyt asioita, joita ei tiennyt tosiksi, olisi se ollut syntiä. Raamatun mukaan opettajat ”saavat kovemman tuomion” (Jaak.3:1). Jeesus totesi: ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja Isä on minussa? Niitä sanoja, joita minä puhun teille, en puhu omasta aloitteestani. Isä asuu minussa, ja teot ovat hänen tekojaan” (Joh.14:10).

Jeesus ei voinut valehdella historiallisesta luomisesta

Jos Hänen opetuksensa lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta olivat myös vääriä, Hän olisi syyllistynyt syntiin, eikä voisi lunastaa syntisiä. Jeesus olisi opettanut jotakin, jota Hän ei tiennyt. Kaiken sen, mitä Jeesus opetti, täytyy olla totta. Hän opetti, että Vanhan testamentin kirjoitukset ovat totta (Joh.17:17). Tähän sisältyy historiallinen luomiskertomus, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus.

Jeesus ja 1. Mooseksen kirja

Craig väittää, että Jeesuksen viittaukset, Markus 10:6-9 ja Matteus 19:4-5, ovat vain ”teologisia”. Tämä ei ole totta. Jeesus viittasi suoraan luomiskertomukseen, kun häneltä kysyttiin avioliitosta, joka perustuu historian ensimmäiseen avioliittoon. Jeesus suhtautuu Vanhaan testamenttiin Luojan puheena (Matt.19:4).

Craig kommentoi myös tapaa, jolla Jeesus viittasi vedenpaisumukseen. Craig uskoo, että kyse oli vain paikallisesta tulvasta ja vastaa kysyjälle: ”Ainoa merkittävä esimerkkisi on Luukas 17:26-27, missä Jeesus sanoo, ’Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki’. Tämän voi rinnastaa kertomukseen Joonasta ja sen tarkoitus on vain korostaa sanotun painoarvoa. Voisin itse sanoa, että ’niin kuin Robinson Crusoella oli Perjantai -niminen apulainen, minulla on Jan -vaimoni auttamassa’, eikä tämä edellytä, että uskoisin historiallisen Robinson Crusoen olemassaoloon!”

Uskooko Craig todella, että 1. Mooseksen kirjan yksityiskohtainen vedenpaisumuksen kuvaus on samanlainen satu kuin tarina Robinson Crusoesta? Olisiko paikallisen tulvan kuvaukseen käytetty peräti 3 lukua? Craig ei näytä käsittävän, kuinka Jeesus ei ainoastaan puhu historiallisista henkilöistä, vaan viittaa syömiseen, juomiseen, avioitumiseen ja arkkiin menemiseen historiallisina tapahtumina. Vedenpaisumus ei ole myytti, sillä Jeesus käyttää sitä edessä olevan, myös koko maailmaa koskevan, viimeisen tuomion vakavuuden vertauskuvana (Matt.24:37-39). Muinainen maailma hukkui veteen, nykyinen kuoleman varjon maailma tuhoutuu tulessa. Kun tuntemaamme ainetta ei enää ole, myös kellot lakkaavat käymästä. Kuolemaa ei enää ole ja ajaton ikuisuus alkaa.

Jeesus ei myöskään pitänyt kertomusta Joonasta satuna,

sillä se mitätöisi kertomuksen merkityksen. Miten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus voisivat toimia merkkinä, jos Joonan kuvaamat tapahtumat eivät olleet tosia? Jeesus sanoi: ”Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin myös Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja ovat sille tuomioksi, koska he kääntyivät Joonan saarnan vaikutuksesta. Mutta tässä on enemmän kuin Joona!” (Matt. 12:40-41). Näin myös tulee tapahtumaan, sillä Joonan kertomus on yhtä totta kuin Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Uskovan on tärkeää muistaa, että Raamatun mukaan jokaisen uskoa koetellaan ja kiusauksia tulee (1.Kor.10:13) ja Raamatussa todetaan realistisesti, että Raamatun ihmeisiin uskovia pilkataan. Pilkatessaan ateistitkin osaltaan toteuttavat kirjoituksia tietämättään. Ei ole kuitenkaan suositeltavaa istua pilkkaajien pöydissä (Ps.1:1), eikä epäillä Jumalan tekoja. Kaikki on mahdollista Kaikkivaltiaalle!

Lopuksi

Ihmiset väittävät Jeesuksen erehtyneen, koska he haluavat mukautua tähän maailmanaikaan (Room.12:2) ja olla akateemisesti hovikelpoisia. He eivät kestä Kristuksen omiin kohdistuvaa verbaalista vainoa. Jeesus totesi kieltäjistään: ”he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa” (Joh.12:43). Teistiset evolutionistit kieltävät yliluonnollisen luomisen ja väittävät, samassa kuorossa paavin kanssa, että Luoja askarteli ihmisen tappamalla prototyyppejä neljän vuosimiljardin ajan! He kieltävät myös maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen, joka epämiellyttävällä tavalla muistuttaa, että nykyinen maailma on tuomittu tuhoutumaan tulessa (2.Piet.3:3-7), ja kieltävät tietysti myös miehen ja naisen välisen avioliiton (1.Moos.2:24), joka ei miellytä nykymaailmaa ja sen ylipappeja ja kirjanoppineita, eikä sovi lopun ajan Lootin päivien ”ajan henkeen”.

Kuoleman tulo maailmaan ensimmäisen Aadamin synnin seurauksena selittää, mihin viimeistä Aadamia tarvitaan: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” (1.Kor.15:22). Historiallisen lankeemuksen kieltävät julistajat kuitenkin vielä toistaiseksi väittävät, ainakin ”viran puolesta”, uskovansa, että Jeesus syntyi neitsyestä, teki ihmeitä ja nousi haudasta. Tämä ei ole johdonmukaista, jos he samalla vähättelevät Vapahtajan kykyä luoda silmänräpäyksessä Sanallaan. Monet katolisuuteen päin kallellaan olevat yhtyvät paavin julistukseen, jonka mukaan Jeesus ei ollut ”taikuri” vaan vuosimiljardien ajan ”lajeja pikkuhiljaa jalostellut puutarhuri”. Tällainen ”sisällötön selittely” ei vakuuta vilpittömästi totuutta janoavia nuoria, jotka jättävät seurakunnat, jotka eivät usko Raamattuunsa. Nykyteologit pitävät Raamattua epähistoriallisena ja vertauskuvallisena virikekirjana. Luomakunta ilman Luojaa on kuitenkin taikauskoa, ei tiedettä. Jeesuksen opetus luomisesta ja maailman historiasta on tieteellisesti vakuuttavaa ja on turvallista olla Hänen kanssaan samaa mieltä. Jeesuksen omat tuntevat kyllä Hänen äänensä (Joh.10:4).