Kun astumme pimeydestä valkeuteen sanamme piirtävät uudet rajat ja ilmaisevat kenelle nyt kuulumme

 

Korona on tuonut kansainvälistä työyhteisöämme lähemmäs toisiamme. Kokoonnumme viikoittain raamattuopetuksen, rukouksen ja ajankohtaisten kuulumisten äärelle. Viime viikolla puhujavieraanamme oli pitkän linjan amerikkalainen lähetystyöntekijä Robert ”Bob” Roegner, joka palvelee Israelissa Tel Aviv-Jaffassa toimivan Immanuel-kirkon pastorina. Tuossa seurakunnassa kastettiin juuri eräs juutalainen, ja parhaillaan Bob opetuslapseuttaa kolmea etsijää. Hän auttaa näitä Jeesuksesta kiinnostuneita juutalaisia askel kerrallaan näkemään, kenestä puhumme, kun puhumme Jeesuksesta.

Bob luetteli meille seitsemän askelta, jotka hän on huomannut tärkeiksi tuossa prosessissa. Näissä käytännöllisissä askelissa toistuu tunnistaminen. Bobin mukaan ensimmäiseksi on lopetettava Jeesuksen tuomitseminen. Useilla juutalaisilla on nimittäin negatiivinen kuva Jeesuksesta, ja he kuulevat paljon halventavaa puhetta hänestä. Ensimmäinen askel onkin siitä irrottautuminen. Seuraavissa stepeissä ajatukset kiinnitetään Jeesukseen, joka havaitaan Matteuksen evankeliumin sukuluettelon äärellä juutalaiseksi veljeksi. Evankeliumia tutkiessa kuva tarkentuu ja Jeesus nähdään opettajana ja profeettana. Lopulta on aika tunnustaa Jeesus juutalaisten Kuninkaana, Messiaana.

Pipliaseura neliöb. vkot 24-25. MJa

On siis ensin nähtävä, ymmärrettävä ja sitten on toimittava. Ja näinhän Jeesuskin teki: hän auttoi seuraajiaan pikkuhiljaa syvemmin ymmärtämään, kuka hän on. Sitten hän sai Pietarin tunnustamaan julkisesti: Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room.10:9.-10.)

Tällainen uskon ääneen lausuminen nähdään edelleen tärkeänä lähetyskentillä, sillä kastettavat ovat useimmiten aikuisia.

Mutta miksi uskon ääneen tunnustaminen on tärkeää?

Usein aikuisella on uskonnollinen tai ideologinen tausta, josta voi olla tarpeen sanoutua irti.

Meille tutuin Apostolinen uskontunnustus kehittyi Rooman seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla ja se lausuttiin ääneen juuri ennen kastetta. Näin ilmaistiin sitoutuminen uuteen uskon- ja elämänsisältöön, joka tuli vanhan, irtisanotun, tilalle.

Sanat ikään kuin piirtävät uudet rajat ilmaisten kenelle kuulun nyt. Maaliskuun lopulla Immanuel-kirkossa kastetun Ben Mizrahin kohdalla tapahtui juuri näin.

Kun seuraavan kerran lausut uskontunnustusta, voit ajatella, että suussasi muodostetuissa sanoissa Jumalan voima kanavoituu kauttamme tämän maailman keskelle. Näin uskomme vahvistuu.

 

 

 

 
Kylvaja artikkelibanneri