Korona-ajan surullisimpia asioita on kristittyjen fokuksen katoaminen

 

Äskeisen työaamuni aluksi hiljennyimme kollegani kanssa hartauskirjan äärelle. Päivän jakeet olivat roomalaiskirjeestä, jossa Paavali kehottaa kunnioittamaan esivaltaa ja kirjoittaa että ”viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään” (Room.13:6b).

Olemme saaneet uutisista seurata, kuinka jo puolentoista vuoden ajan viranomaiset valtakunnallisella ja paikallistasolla ovat hoitaneet tehtäväänsä koronan aiheuttaman vaikean haasteen keskellä. Vaikka tilanne ei ole enää uusi, se heittää päättäjien ja virkamiesten syliin jatkuvasti muuttuvia tilanteita ja alati kasvavaa ulkoista painetta useasta suunnasta.

TV7 neliöb.16.-30.9.MJa

Erityisen surullista on, että myös moni kristitty on liittynyt siihen kriitikkojen kuoroon, joka vaatii hallitusta tai avia vaihtoon ja kyseenalaistaa terveysviranomaisten ammattitaidon sekä harkintakyvyn. Riita, kiukku ja turhautuminen läikkyvät yli. Olisiko aika palauttaa mieleen tuo Paavalin muistutus?

Samalla kun suomalaiset ovat asettuneet poteroihinsa huutelemaan toistensa yli, Afganistanissa paljastui yhteiskunnan hauraus ja nyt pelätään 90-luvun kammottavien tapahtumien toistuvan. Kukaan ei vielä tiedä mitä on edessä, mutta moni pelkää pahaa. Rauhanturvaajana Afganistanissa toiminut Elli Flén vetosi, että emme saa unohtaa Afganistania. Suomessa asuvat afgaanit seuraavat sydän särkyen uutisia kotimaansa romahtamisesta ja kantavat huolta siellä asuvista läheisistä.

Vanhassa testamentissa Jumala ilmaisee itsensä toistuvasti orpojen, leskien ja muukalaisten Jumalana. Tämän päivän muukalaisia ovat maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Näkyykö elämässämme se, että Jumalamme identifioituu erityisesti heidän Jumalakseen ja puolustajakseen?

Nyt ei ole aika kiinnittää katsetta salaliittoteorioihin tai keskittyä riitelemään rokotteista maassa, joka on toistuvasti rankattu maailman onnellisimmaksi ja jonka viranomaiset kuuluvat globaalisti arvioiden luotettavampiin. Sen sijaan on aika osoittaa myötätuntoa yhteiskunnassamme uutta elämää käynnisteleville, jotka tulevat hyvin toisenlaisesta todellisuudesta. Käytännössä se tarkoittaa palvelevaa rakkautta hyvin arkisesti. Kun kokkaat ruokaa, mitäpä jos kutsuisit samaan pöytää naapurin maahanmuuttajaperheen? Jos olisimme heidän asemassaan, ehkä juuri sitä kaipaisimme. Yhteyttä ja sosiaalisia verkostoja.

Kun korona rysäytti maailmamme outoon asentoon maaliskuussa 2020, moni koki, että oli evankeliumin aika. Äskettäin eräs kommentoija kirjoitti Facebookissa, että hänen mielestään korona-ajan surullisimpia asioita on kristittyjen fokuksen katoaminen.

Tänä iltana Seinäjoella käynnistyvät valtakunnalliset Evankelistapäivät. Ne muistuttavat Jeesuksesta puhumisen tärkeydestä. Jos Sinun fokuksesi on matkan varrella herpaantunut, kiinnitä uudestaan katseesi häneen, joka on toivomme, turvamme ja pelastusvarmuutemme. Myös maassamme asuville muukalaisille.

 

 
Kylvaja artikkelibanneri