Kirjablogi: Käsikirja uskonpuolustajille

 

Eero Junkkaala, Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan,  Perussanoma 2020

Jo kirjan sisällysluettelo kertoo, että nyt etsitään ihan tosissaan ja monelta kannalta vastausta kysymykseen ”Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan?” Kirjan rakenne on selkeä. Aluksi esitellään yleisimmät todisteet Jumalan olemassaolosta. Seuraavaksi paneudutaan Raamatun ja Jeesuksen merkitykseen. Lopuksi käsitellään uskomisen mielekkyyttä.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Koulussa monille tulivat tutuiksi matemaattisten todistelujen loppuun liitetyt kirjaimet m.o.t. eli ”mikä oli todistettava”. Kirjansa Eero Junkkaala päättää hieman samalla tavalla. Viimeisen luvun viimeinen lause on ”Mielestäni olisi uskaliasta, jopa järjetöntä olla uskomatta.” Kirjaa voikin hyvin nimittää arkielämän apologeetin eli uskonpuolustajan käsikirjaksi, joka tarjoaa vankkaa materiaalia kahvipöytäkeskusteluihin ja väittelyihin.

Entä mitä tämän ”sudenpentujen käsikirjan” kansien välistä löytyy?

Eero Junkkaalan teksti ei kärjistä, väittele eikä haasta riitaa. Asioita selvitetään keskustellen, notkeasti ja lämpimällä sydämellä. Kirja tarjoaa valtavan määrän kiinnostavaa tietoa ja arvostettujen tiedemiesten, tutkijoiden ja ajattelijoiden uskoa puolustavia sitaatteja. Tästä huolimatta kirjoittaja toteaa, että olennaisinta uskossa ei ole tieto eikä ymmärtäminen. Kun sydän avautuu Jeesukselle, ollaan uskon ytimessä. Raamattu ei edellytä meidän sitoutuvan kirjoittajien ajan maailmankuvaan mutta kylläkin samaan Jumalaan.

Kirjoittaja ei opeta sammutetuin lyhdyin. Hän kertoo avoimesti omasta uskostaan, mutta tekee sen tyrkyttämättä ja empaattisella tavalla: ”Ihmiset ovat erilaisia. siksi tarvitaan erilaisia seurakuntia, sekä tunteisiin vetoavaa että tietämistä ja ymmärtämistä painottavaa kristillisyyttä. Molemmille on tilaa Kristuksen ruumiissa. Rajan kristillisen uskon ja muun uskon välille piirtää apostolinen uskontunnustus. Sellaisella uskolla päästään taivaaseen.”

Vaikeisiinkin kysymyksiin annetaan selkeät vastaukset: Miksi Jumala ei anna enempää todisteita itsestään? Eivätkö tiede ja Raamattu ole vakavassa ristiriidassa keskenään? Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, niin miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä ja pahuutta? Kristinuskon nimissä on tehty niin paljon pahaa, että se puhuu hyvän Jumalan olemassaoloa vastaan.

Kirja on hyvää luettavaa kristityille, uskoville, epäilijöille, agnostikoille ja ateisteille. Monet ehkä tututkin asiat avautuvat kirjassa uudella tavalla. Luomakunnan todistus Jumalasta on kuvattu hienolla, suorastaan runollisella tavalla. Kolminaisuusopista on selkeä ja maallikollekin avautuva tiivistys. Kristinuskon vertailu muihin uskontoihin yllättää monet lukijat. Samoin tiedot kristinuskon nopeasta kasvusta.

Nykypäivänä rippikouluun tulevan nuoren tehdasasetus on ateismi, todetaan kirjan alussa. Epäily voi olla joskus hyödyllistä, mutta se voi johtaa myös maailmankatsomukselliseen kriisiin. Sellaiseenkin tilanteeseen tämä kirja on oivallista luettavaa.

”Tätä kirjaa voi kutsua apologiaksi eli uskon puolustamiseksi,” Eero Junkkaala toteaa kirjan lopussa.  Hän haluaa kuitenkin jättää kirjassaan Jumalalle paljon liikkumatilaa. ”Haluan antaa hänen olla Jumala, jota emme ymmärryksellämme tavoita, eikä tarvitsekaan,” hän kirjoittaa.

Yhteenveto

Jo kirjan sisällysluettelo kertoo, että nyt etsitään ihan tosissaan ja monelta kannalta vastausta kysymykseen ”Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan?” Kirjan rakenne on selkeä. Aluksi esitellään yleisimmät todisteet Jumalan olemassaolosta. Seuraavaksi paneudutaan Raamatun ja Jeesuksen merkitykseen. Lopuksi käsitellään uskomisen mielekkyyttä.

”Nykypäivän rippikouluun tulevan tehdasasetus on ateismi,” todetaan kirjan alussa. Epäily voi olla joskus hyödyllistä, mutta se voi johtaa myös maailmankatsomukselliseen kriisiin. Sellaiseen tilanteeseen tämä kirja on oivallista luettavaa.