Jerusalemin väärin ajoitettu tunnustaminen

Presidentti Donald Trumpin Suomen sadantena itsenäisyyspäivänä antama julistus tunnustaa Jerusalem Israelin valtion pääkaupungiksi on herättänyt laajaa kritiikkiä ja raivoa eri puolilla maailmaa, valtionpäämiehistä mediaan ja yksittäisiin kansalaisiin: Trumpin julistus oli harkitsematon ja sen ajoitus väärä, ja sillä tulee olemaan vakavat ja väkivaltaiset seuraukset.

Juuri ennen Trumpin julistusta 13 Jerusalemin kristittyä johtajaa julkaisivat vetoomuksen, jotta presidentti luopuisi aikeestaan muuttaa pyhän kaupungin status. Kirjeessään johtajat kirjoittivat mm. seuraavaa:

Herra presidentti, olemme seuranneet huolestuneina raportteja siitä mahdollisuudesta, jolla muutetaan, miten Yhdysvallat ymmärtää ja käsittelee Jerusalemin asemaa. Olemme varmoja, että tällaiset askeleet tuottavat lisääntynyttä vihaa, konflikteja, väkivaltaa ja kärsimystä Jerusalemissa ja Pyhässä maassa, siirtäen meidät kauemmas ykseyden tavoitteesta ja syvemmälle kohti tuhoisaa jakoa.

Pyydämme teitä, herra presidentti, auttamaan meitä kaikkia käymään kohti enemmän rakkautta ja lopullista rauhaa, jota ei voida saavuttaa ilman, että Jerusalem olisi avoin kaikille. Vakaa neuvomme ja vetoomuksemme on, että Yhdysvallat jatkaa Jerusalemin nykyisen kansainvälisen aseman tunnustamista. Kaikki äkilliset muutokset aiheuttaisivat korjaamatonta vahinkoa.

Olemme luottavaisia, että ystäviemme vahvalla tuella israelilaiset ja palestiinalaiset voivat työskennellä kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan neuvottelemiseksi, hyödyttäen kaikkia niitä, jotka odottavat Jerusalemin pyhän kaupungin täyttävän kutsumuksensa.

Kirjeessään presidentille Jerusalemin kirkkojen johtajat siteeraavat Psalmia 80:15:

Kaupungin kaikkien uskovaisten rukoukset – kolme uskontoa ja kaksi kansaa, jotka kuuluvat tähän kaupunkiin – nousevat Jumalan puoleen ja pyytävät rauhaa, kuten psalmisti sanoo: ”Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä!

Ensinäkemältä tuo jae kuulostaa kirjeessä aivan loogiselta, mutta Psalmin 80 tarkempi lukeminen paljastaa, ettei kyseinen jae sovi mitenkään johtajien vetoomukseen, vaan kyseessä on nimenomaisesti juutalaisen kansan rukous, jotta Jumala ennalleen asettaisi heidät takaisin siihen maahan, josta heidät on ajettu pois (80:1-16):

Kuule meitä, Israelin paimen, sinä, joka johdatat Joosefin heimoa kuin paimen laumaansa, sinä, jonka istuinta kerubit kannattavat! Ilmesty kirkkaudessasi Efraimin, Benjaminin ja Manassen heimoille. Osoita voimasi, tule avuksemme. Jumala, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Jumala, Herra Sebaot, kuinka kauan olet vihoissasi, etkö jo kuule kansasi rukousta? Olet antanut syödäksemme kyynelleipää, juottanut meille maljoittain kyyneleitä. Olet jättänyt meidät naapureittemme riepoteltaviksi, kaikki vihollisemme pilkkaavat meitä. Jumala, Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Sinä otit viiniköynnöksen Egyptin maasta, karkotit kansat sen tieltä ja istutit sen. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui paikalleen ja täytti maan. Se levitti varjonsa vuorten yli, se peitti oksillaan setrit, Jumalan puut, ja sen versot ulottuivat mereen asti, sen vesat aina Eufratin rannoille. Miksi hajotit muurin sen ympäriltä, jätit rypäleet kulkijoiden riivittäviksi? Villisika kaluaa sen runkoa, kaikki metsän eläimet syövät sitä.

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. 

Juuri tämän jakeen siteeraus tässä kontekstissa kuvastaa monien tämän päivän hengellisten johtajien ymmärrystä Jumalan Sanasta ja maailman tilanteesta. Nämä 13 johtajaa ja heidän edeltäjänsä ovat istuneet Jerusalemissa lähes 2000 vuotta tutkien Raamattua ja opettaen toisiaan, ja siltikään he eivät kykene näkemään Jumalan Sanaa – ja siitä nousevaa Kaikkivaltiaan suunnitelmaa juutalaiselle kansalle, Israelille ja Jerusalemille kokonaisuutena. Edelleenkin he poimivat mannalappujaan ja kytkevät löydöksiään omiin inhimillisiin aivoituksiinsa.

”Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö, katsomalla katsokaa älkääkä nähkö”, oli erään juutalaisen opettajan viesti aikalaisilleen Jerusalemissa noin 2000 vuotta sitten. Sama pätee edelleenkin.

On totta, että Jerusalemin aseman tunnustaminen Israelin, juutalaisvaltion, pääkaupungiksi oli väärin ajoitettu. Sen olisi pitänyt tapahtua jo vuosikymmeniä sitten! Trump teki sen, mitä Bill Clinton, George W. Bush ja Barack Obama eivät lupauksistaan huolimatta tehneet. Aivan kuten presidentti Harry Truman tasan 70 vuotta sitten, Trump vie päätöksellään vääjäämättömästi eteenpäin Jumalan universaalia suunnitelmaa, jota Israel on asetettu palvelemaan.

Kuinka selvästi ja kokonaisvaltaisesti Raamattu kuvaakaan monien kirjoittajien kynällä Jerusalemin asemaa, ja ohjeistaa meitä asian käsittelyssä (Jes. 14:32):

Mitä on vastattava vieraan kansan lähettiläille? Että Herra on laskenut Siionin perustukset ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta Jerusalemiin liittyvään historiallis-poliittiseen keskusteluun: Jerusalem ei tänäkään päivänä olisi israelilaisten hallinnassa, elleivät arabit olisi toistamiseen aloittaneet aggressiota juutalaisvaltiota kohtaan.

Kun YK hyväksyi 29.11.1947 Palestiinaan arabien hylkäämän kahden valtion mallin, Jerusalem (City of Jerusalem) jäi tässä suunnitelmassa erilliseksi kansainväliseksi erityishallintoalueeksi (Corpus Separatum). Israelin itsenäistyttyä 14.5.1948 viiden arabimaan armeijat hyökkäsivät vastasyntyneen valtion kimppuun uhoten ajavansa juutalaiset Välimereen alle aikayksikön. Ennen hyökkäystään he kehottivat arabiasukkaita poistumaan Israelista tämän lyhyen operaation ajaksi. Sodan lopputulos oli hyökkääjien ja alueelta paenneiden arabien kannalta kiusallinen, koska alivoimainen Israel paitsi pystyi puolustamaan rajojaan, ajoi vihollisensa kauemmas ja pystyi ottamaan mm. Jerusalemin länsiosan haltuunsa.

Vastaava tilanne toistui kesäkuussa 1967, jolloin samaiset arabinaapurit uhkasivat jälleen tuhota juutalaisvaltion. Syttyneessä kuuden päivän sodassa edelleen alivoimainen Israel löi ahdistajansa kaikilla rintamilla ja sai mm. koko Jerusalemin haltuunsa. Alle aikayksikön.

Nämä kaksi puolustusvoittoa loivat pohjan kansainvälisen yhteisön käyttämälle termille Israel miehittää Jerusalemia! Ja näistä syistä alueella on edelleen pakolaisongelma.

Tilanne Jerusalemissa ei ole ohi, vaan se etenee vääjäämättömästi kohti Raamatun ennustamaa ihmiskunnan huipentumaa – ja tämän pyhän kaupungin kutsumusta: Messiaan paluuta! Mm. Sakarjan kirjan luvut 12-14 kertovat tästä tarkemmin.

Katsellessamme välillä hämmentyneinä ja pelokkainakin Jerusalemin tilanteen kehittymistä ja kansojen kuohuntaa sen ympärillä, voimme turvautua Psalmiin 46:6-8 kirjoitettuun Jumalan lupaukseen:

Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.

Rukoillaan ystävät rauhaa Jerusalemiin!