Irakilaisempi kuin luulit: syksyn satoa ja joulun odotusta

 

On vuoden kolmanneksi viimeisen blogin aika. Paljon on tapahtunut syksyn kuluessa. Omassa elämässäni suurin virstanpylväs oli paavi Benedictus XVI:tä ja uskontojen välistä dialogia käsitelleen väitöskirjani puolustaminen 1.11. Arvosanalautakunnan lausunnon perusteella minulle myönnettiin teologian tohtorin arvo toissa päivänä pidetyssä tiedekuntaneuvoston kokouksessa. Väitöskirjani Ratzinger and the Religions voi lukea ja ladata ilmaiseksi netistä.

Irakista puolestaan on kantautunut huolestuttavia uutisia, kun lukuisia hallitukseen tyytymättömiä mielenosoittajia on tapettu, ja tuhansia on loukkaantunut. Kaldealaiskatolinen patriarkaatti on ilmaissut solidaarisuutensa mielenosoittajien kanssa ja vedonnut vallanpitäjiin ratkaisujen löytämiseksi. Patriarkka Louis Sako pyytää myös rukouksia Irakin puolesta. Kristittyjen paluu Niniven tasangolle ei ole edelleenkään ongelmatonta, suurin syy maastamuuttoon on jatkuva syrjintä ja Irakin epävarma tulevaisuus. Irakin kristittyjä voi tukea Suomesta käsin helposti esimerkiksi OpenDoors -järjestön kautta.

Rukouksen ja taloudellisen avun ohella kolmas tapa tukea irakilaista kristillisyyttä on tutustua siihen, oppia siitä ja jakaa sen aarteita muiden kanssa. Itse olen saanut luettua joitain projektini kannalta merkittäviä kirjoja, muun muassa Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattua ja aiemmin mainitsemiani Serafim Seppälän kirjoja ja käännöksiä. Laaton selitysraamatusta mieleen jäi erityisesti se, kuinka 1. Mooseksen kirja korostaa patriarkkojen mesopotamialaista alkuperää: Iisakille ja Jaakobille haetaan vaimot tarkoituksella ”Mesopotamiasta”, kirjaimellisesti ”kahden virran Aramista” (Aram-Naharaim, 1. Moos. 24:10, 28:2). Abraham, Iisak ja Jaakob eli Israel – he olivat kaikki Kaksoisvirranmaasta.

Viidennestä Mooseksen kirjasta jäi mieleen pakkosiirtolaisuuden kirous liiton rikkomisen seurauksena sekä vaatimus keskittää jumalanpalvelus yhteen paikkaan. Myöhemmin pakkosiirtolaisuuden osoitteeksi osoittautui Babylon, ja Jumalan kaupungiksi kirkastui Jerusalem. Nämä kaupungit jäivät elämään vahvoina symboleina irakilaiseen kristillisyyteen. 700-luvun mystikko Johannes Viiniköynnös kirjoittaakin omasta sielustaan:

”Minusta ei ole vielä tullut Jerusalemia, Messiaan kaupunkia, ikuisen kuninkaan kaupunkia. Tunnustan, että olen yhä Babylon ja minussa asuu epäpuhtaita kansoja. Ne ovat siveettömiä himojani, jotka ovat kaikkein kauneimman Sulhasen rinnalla kovin inhottavia.”

Nämä sanat voivatkin johdatella meidät joulun eli kauniin Sulhasen syntymän odotukseen. Oman tai muiden sydämen pahuus saattaa joskus inhottaa, masentaa tai jopa pilata koko joulun ilon. Yhä useammat ympärillämme pilkkaavat koko kristillistä joulua. Koettelemuksissa voimme yhtyä 200-luvulla Tuomaan tekoihin kirjattuun rukoukseen: ”Kiitän sinua, Herra Jeesus Kristus, ettet ole ainoastaan lukenut minua arvolliseksi uskomaan sinuun vaan myös kestämään paljon sinun takiasi.” On hyvä myös muistaa, että sen rinnalla, mitä irakilaiset ovat kestäneet, meidän murheemme ovat todennäköisesti aika pieniä.

Yksi parhaita keinoja virittäytyä joulun tunnelmaan on käydä tasokkaassa joulukonsertissa. Viime viikon aikana kävin kahdessa, ja molemmat rauhoittivat ja ylensivät sielua lähestulkoon taivaallisella tavalla. Joululaulujen sanomaan syventyminen on kaunis tapa kunnioittaa Sulhasen syntymää, lihaksi tulleen Sanan salaisuutta. Toivonkin, että voimme kaikki lopulta yhtyä Efraim Syyrialaisen Paratiisihymnien rukoukseen: ”Olen kunnioittanut Sinun syntymääsi, anna minun asua paratiisissasi. Ja kaikki, jotka Sinua rakastavat, antakoot kunnian Sinun salaisuudellesi. Anna minun armostasi / astua Sinun paratiisiisi.”

Emil Antonin Päivän blogin kuulet Radio Deillä torstaisin klo 8.45.