Irakilaisempi kuin luulit: Keitä ovat jesidit?

 

Viime viikolla aloitimme ”irakilaisempi kuin luulit” -blogin toisen kauden esittelemällä mandealaisia, Etelä-Irakin gnostilaisia. Tänään haluan kertoa Irakin toisesta tuntemattomasta vähemmistöuskonnosta, jesideistä, jotka olivat usein uutisissa ISISin pahimman kauden aikana joitain vuosia sitten.

Mandealaisuuden tavoin jesidiuskonnossa on elementtejä muinaisesta Mesopotamiasta, toisaalta myös monoteistisestä traditiosta, tarkemmin islamin eri suuntauksista kuten suufilaisuudesta. Erityispiirteitä ovat muun muassa härkien uhraaminen ja usko jälleensyntymiseen. Mutta tämä on vasta alkua.

israelpvt

Jesidit eivät saa syödä salaattia eivätkä pukeutua siniseen. Miesten tulee kasvattaa viikset, mutta harvoilla on partaa. Pyhäpäivä on keskiviikko, ja joulukuussa on kolmen päivän paasto ja sen jälkeen suuri juhla. Tuli on tärkeä elementti, ja aurinko on keskeinen välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Jesidi rukoilee kolmesti päivässä auringon suuntaan ja sanoo: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja aurinko on Jumalan valo”. Jumalasta itsestään ei osata sanoa juuri muuta kuin se, että hän on olemassa.

Jesidien ainoa temppeli ja maailman keskipiste on Pohjois-Irakin Lalishissa, jossa sijaitsee 1070-luvulla syntyneen sheikki ’Adin hauta. Jesidien mukaan sheikki ’Adi oli Malak Tawus -nimisen hahmon maanpäällinen ilmestymä. Malak Tawus (t. Melek Taus t. Taoos) taas on riikinkukkona kuvattava enkeliruhtinas, joka tunnetaan myös nimillä Azazael ja Iblis. Näistä jälkimmäinen on arabiankielinen muoto kreikan diaboloksesta eli paholaisesta. Jesidejä onkin pidetty saatananpalvojina, mutta ”Saatanan” nimi on jesideille täysi tabu. Heidän mukaansa Azazael oli kapinallinen enkeli, joka kuitenkin katui kapinaansa ja joka katumuksen kyyneleillä sammutti koko helvetin.

Mandealaisten tavoin jesidit saattavat olla hyvinkin tietämättömiä esoteerisen uskontonsa sisällöistä. Jesidiusko on pitkälti suullisen perimätiedon varassa, ja jokainen saattaa kertoa tarinan omalla tavallaan. Yhden version mukaan ensin oli luonnonkappaleiden kuten auringon palvonta, sitten tuli monoteismi, ja sitten sheikki ’Adin opetus. Jesidit saattavat mandealaisten tavoin pitää uskontoaan maailman vanhimpana, mutta tutkijat sijoittavat sen synnyn 1100-luvun tienoille.

Jesidit puhuvat kurdin kieltä ja heitä on maailmassa vajaa miljoona. Pysyäkseen jesidinä jesidin on mentävä naimisiin toisen jesidin kanssa. Lähetystyötä ei tehdä, mutta rukouksissa muistetaan ensin muita ja pyydetään hyvää heille.

Pohjois-Irakin jesidit ja kristityt ovat eläneet pitkin historiaa keskinäisessä sovussa, kummatkin sorrettuna vähemmistönä toisiaan sympatisoiden. Jesidit pitävät listaa monista historiassa kokemistaan vainoista. Vuonna 2007 jesidejä vastaan suunnattiin maailmanhistorian kolmanneksi pahin terrori-isku, ja vuodesta 2014 ISIS aloitti jesidien kansanmurhan. Tuhansia tapettiin, tuhansia naisia otettiin seksiorjiksi, tuhansia pakotettiin kääntymään ISIS-tyyppiseen islamiin. Sadat tuhannet joutuivat pakolaisiksi.

Jesidien kohtalo vetää hiljaiseksi. Lännen kristityllä ei ole oikein apparaattia jesidien käsittelemiseen. Perinteisillä muslimeilla oli – Koraanin ”saabilaisten” kategoriaa sovellettiin jesideihin samoin kuin etelässä mandealaisiin, ja niin he saivat suojelun. Vuonna 2014 122 muslimioppinutta totesi kirjeessään ISIS-kalifi Al-Baghdadille, että ”jesidejä on pidettävä Kirjan kansana”. Voi vain toivoa, että Koraanin sanat saabilaisista ja kristityistä pätisivät lopulta myös jesideihin: ”Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan.” (2:62)

Emil Antonin Päivän blogin kuulet Radio Deissä torstaisin kello 8.45.