Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Juutalaisuudella on Irakissa erittäin pitkä historia. Se alkaa jo 500-luvun alusta eKr., kun suuri osa juudalaisista eli Juudan valtakunnan asukkaista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Siellä he Psalmin 137 mukaan itkivät muistellessaan Siionia eli Jerusalemia. Mutta eivät kai he vain yötä päivää itkeneet? Eikö olisi mielenkiintoista tietää lisää muinaisten juudalaisten kohtalosta Kaksoisvirranmaassa?
Olinkin innoissani, kun huomasin viime vuonna Helsingin yliopistossa hyväksytyn Tero Alstolan väitöskirjan Judeans in Babylonia: A Study of Deportees in the Sixth and Fifth Centuries BCE. Väitöskirja viittaa myös Raamatun tarjoamaan aineistoon, mutta varsinaisina päälähteinään babylonian eli akkkadin kieltä hallitseva Alstola on käyttänyt 289 savitaulun tekstejä, jotka on kirjoitettu babylonialaisella nuolenpääkirjoituksella vuosina 591–413 eKr.
Käsillä onkin ensimmäinen laaja babylonialaisiin alkuperäislähteisiin perustuva tutkimus juudalaisista ns. Baabelin vankeudessa. Oikeastaan suurimmalle osalle juudalaisista kyseessä ei ollut varsinainen vankeus, vaan he saivat yleensä maata viljeltäväkseen Babylonian maaseudulla. Vasta vuonna 1999 tuli julki tieto, että Babylonian maaseudulla oli kokonainen kylä tai kaupunki nimeltä Jahudu (akk. ia-hu-du, engl. Yahudu), jonka nimi tarkoittaa siis juuri Juudaa. Juudalaisia toimi myös suuremmissa babylonialaisissa kaupungeissa kauppiaina, sotilaina tai jopa virkamiehinä.
Juutalaiset tunnistaa babylonialaisista teksteistä helposti jahvistisista nimistä eli nimistä, joissa on Jahve-jumalaan viittaava elementti (vrt. suom. Juha, Johanna). 500–400-lukujen aineistosta voidaan tunnistaa nimeltä lähes 300 Babylonian juutalaista.
Kuuluisin ja mielenkiintoisin nimeltä mainittu henkilö Babylonian lähteissä on kuningas Jojakin, joka tunnetaan myös Raamatusta sinä Juudan kuninkaana, jonka Nebukadnessar vei vankinaan Babyloniin (2. Kun. 24–25). Nebukadnessarin palatsiarkistojen nuolenpäätauluista saamme selville, että Jojakin sai Babylonissa ainakin viisi poikaa ja että hänelle annetut öljyannokset olivat moninkertaisesti tavallista suurempia.
Toinen ajatuksia herättävä yksityiskohta on juudalaisten sopeutuminen babylonilaiseen kulttuuriin. Tässä näkyy selvästi sukupolvien välinen ero. Esimerkiksi Sipparin kaupungissa työskennelleen Arihin pojista kahdella oli jahvistinen nimi, mutta muiden poikien nimet olivat jo babylonialaisia. Kolmannen sukupolven nimet ovat puolestaan jo täysin babylonialaisia; niissä viitataan babylonialaisiin jumaliin kuten Beliin (Mardukiin), Nabuun ja Šamašiin. Näyttää siltä, että monet juudalaiset mukautuivat ympäröivään babylonialaiseen uskontoon.
Osa juutalaisista palasi persialaiskaudella Jerusalemiin, mutta toiset jäivät Babyloniaan. Kun roomalaiset tekivät lopun juutalaisesta Jerusalemista 130-luvulla jKr., monet juutalaiset löysivät tiensä jälleen kerran Kaksoisvirranmaahan. Siellä muodostui seuraavina vuosisatoina Babylonialainen Talmud, rabbiinisen juutalaisuuden keskeinen tekstikokoelma.
Juutalaisten historia Mesopotamiassa jatkui katkeamattomana viime vuosisadalle asti. 1940-luvulla Irakissa oli vielä yli 100 000 juutalaista. Tilanne muuttui, kun Israelin valtio perustettiin 1948 ja Irakin monarkia kaatui 1958. Tämän jälkeen monet juutalaiset saivat kenkää valtion viroista ja menettivät omaisuutensa, ja viimeistään 1970-luvun alussa käytännössä kaikki Irakin juutalaiset olivat lähteneet maasta. Tällä hetkellä Irakissa arvioidaan olevan jäljellä enää vain noin kymmenen juutalaista.
—
Emil Antonin Päivän blogin kuulet Radio Deissä torstaisin kello 8.45.
