Irakilaisempi kuin luulit: arabiaa Ammanissa ja kristillinen valtio Irakissa

Tänään ajattelin kertoa hieman arjestani täällä Ammanissa ja siitä, mitä olemme ensimmäisen Jordanian-viikkomme aikana kokeneet. Olen siis kielikurssilla Ahlan Jordan -nimisessä koulussa, tavoitteena oppia paremmin arabiaa ja saada vähän kosketusta Lähi-idän elämään ja kulttuuriin. Paikka on osoittautunut erinomaiseksi tähän tarkoitukseen, kiitos vain Suomen Lähi-idän instituutille hyvästä suosituksesta ja 10 % kurssialennuksesta (jonka saa käytännössä pyytämällä).

Kielikurssit alkavat täällä joka toinen viikko, ja oppitunteja on viitenä päivänä viikossa, sunnuntaista torstaihin. Tämä saattaa tuntua aluksi oudolta, mutta onhan sunnuntai Raamatussakin ”viikon ensimmäinen päivä”. Ensimmäisenä päivänä on tasokoe, jossa mitataan kirjallisia ja suullisia taitoja. Minut sijoitettiin tasolle 1+, joka on nollasta lukien kolmas taso. Vähälukuisten kurssikaverieni kanssa etenimme viikossa standardiarabian kurssilla tasolle 2, ja puhekielen kurssilla olemme nyt siirtymässä tasolle 3.

Niin, kuten ehkä tiedätte, arabia ei ole mikään yksi yhtenäinen kieli, vaan kirjakielen lisäksi eri maissa on omat puhekielensä, joten täälläkin opetetaan erikseen fushaa eli modernia standardiarabiaa ja toisaalta Jordanian puhekieltä, joka on aika samaa kuin Palestiinan, Syyrian ja Libanonin arabia, eikä hirveän kaukana Irakinkaan arabiasta. Nämä puhekielet ovat myös suhteellisen lähellä kirjakieltä, ainakin jos verrataan Pohjois-Afrikan maiden murteisiin. Kukin voi valita, opiskeleeko kirja- vai puhekieltä vai molempia.

Kun opiskelen molempia arabioita, koulupäiväni kestävät aamuyhdeksästä varttia yli kolmeen. Aamupäivällä on 2×1,5h standardiarabiaa ja lounastauon jälkeen 2x1h puhekieltä. Päivittäisiä opiskelusessioita on siis neljä, ja jokaisessa on oma opettajansa, mikä tuo mukavaa vaihtelua. Kaikki opettajat ovat hyviä, kaikki muslimeita, kaksi miestä, kaksi naista. Lisäksi koulussa on retki- ja ohjelmavastaava Ahmed, joka järjestää aktiviteetteja illoiksi ja viikonlopuiksi. Iltaohjelmassa voi olla esim. kalligrafiatunti, ruuanlaittoa tai paikallisen perinnetanssin dabkan opettelua. Viikonloppuisin järjestetään retkiä eri puolille Jordaniaa, ja heti ensimmäisellä kerralla matkasimmekin maan upeimpiin paikkoihin.

Varhain viime perjantaina lähdimme kohti Petraa, muinaisten nabatealaisten kiveen louhittua kaupunkia, joka on yksi vuonna 2007 valituista maailman seitsemästä uudesta ihmeestä. Suorastaan satumainen kaupunki ylitti kaikki odotukset ja nousi nopeasti huipulle huikeimpien koskaan näkemiemme paikkojen listalla. Yleisesti ajatellaan, että Petra oli kadoksissa 300-luvulta 1800-luvulle, mutta näin ei suinkaan ole asian laita, vaan kaupungissa oli 400-700-luvuilla aktiivista kristillistä toimintaa kuten luostari, kirkko ja kappeli, ja vielä 1200-luvullakin siellä oli kristittyjä munkkeja. Petrassa sijaitsevaa Aaronin vuorta pidettiin ylipappi Aaronin, Mooseksen veljen kuolinpaikkana, ja 1300-luvulta eteenpäin siellä on sijainnut islamilainen Aaronin haudan pyhäkkö. Professori Jaakko Frösénin johtama suomalainen tutkimusryhmä sai vuosien 1997-2013 arkeologisissa kaivauksissa paljon uutta tietoa tästä aihepiiristä mm. avaamalla pahasti hiiltyneitä papyruksia, joita kukaan muu maailmassa ei pystynyt lukemaan.

Petran jälkeen yövyimme toisessa UNESCO-kohteessa Wadi Rumissa beduiiniteltassa keskellä kivisten vuorten ympäröimää autiomaata. Aamuvarhain ratsastimme kameleilla katsomaan auringonnousua, ja aamupalan jälkeen ajoimme jeepeillä pitkin näitä unohtumattoman upeita Arabian Lawrencen maita. Iltapäivällä kävimme vielä maan eteläkärjen rantaparatiisissa Aqabassa pulahtamassa Punaiseen mereen ja tähyilemässä rajanaapurien Israelin, Egyptin ja Saudi-Arabian maita, jotka kaikki olivat aivan lähellä.

Sunnuntaiaamuna ei ollut profeetta Muhammadin syntymäpäivän takia koulua, joten kävimme aamukirkossa. Tutustuin irakilaiseen kristittyyn lääkäriin Adnaniin, joka oli ns. ”islamilaisen valtion” uhkaamana paennut Jordaniaan neljä vuotta sitten. Sain puhuttua vähän arabiaa ja sain myös vinkkejä Irakin kristillisen historian tutkimiseen. Shiiamuslimien pyhässä kaupungissa Najafissa oli kuulemma ennen islamia kristillinen valtio, ei siis dawla islamiiya vaan dawla masihiiya. Pitääpä lukea siitäkin lisää! Ensi viikkoon! في أمان الله