Hyvää hedelmää

Älä vertaa!” kuului kokeneen lähetystyöntekijän kiteytynyt viisaus uudelle lähetille. ”Älä vertaile kutsumusta, tehtävää äläkä varsinkaan tuloksia, sillä siitä ei seuraa kuin kateutta tai ylpeyttä.”

Uutena työntekijänä on haastavaa liittyä tuloksekkaaseen toimintaan tai herätyksen jälkeiseen vaiheeseen, jossa koko ajan kohtaa toisten aikaansaannoksia. Yhtään helpompaa ei ole pitkän työrupeaman jälkeen saada rinnalleen uusi tulokas, jolta näyttää onnistuvan kaikki ja jonka kohtaamat ihmiset tuntuvat olevan heti valmiita ottamaan evankeliumin vastaan. Miten jaksaa kylvää, kun työ ei tunnu tuottavan hedelmää?

Tulosvastuullisuus on nykyään itsestään selvä osa toimintaa muuallakin kuin liikemaailmassa. Kylväjän toiminnan suunnan mukaan työn yhtenä tavoitteena on ”evankeliumin välittäminen luottaen siihen, että Pyhä Henki synnyttää uskoa ja kristillisiä seurakuntia. Palvelutyömme kohentaa ihmisten elämää. Iloitsemme Jumalan työn hedelmistä.” Vuodelle 2019 on yleisteemaksi toiminnan suunnasta nostettu Hedelmää kantava.

Hengellisessä työssä tuloksellisuutta on vaikea mitata, sillä uskoa ei voi arvioida, vaan vain ihmisten ulkoista toimintaa ja esimerkiksi sitoutumista seurakuntaan. Toiminnan tilastoihin kerätäänkin muun muassa tilaisuuksien ja niihin osallistuneiden sekä kastettujen määriä. Koska menestyksekkääksi koetulle työlle kertyy usein entistä enemmän taloudellista tukea, saattaa syntyä houkutus kaunistella tilastoja, olla puhumatta ongelmista ja värittää muutostarinoita.

Lähetystyössä työalueet ja eri kansanryhmät ovat ”hedelmällisyyden” suhteen hyvin erilaisia. Yli sadan vuoden lähetystyöstä huolimatta Japanissa kristittyjen prosentuaalinen osuus on pysynyt pienenä. Lähetit ja samalla myös lähettäjät pohtivat, mitä ovat työn hedelmät, kun niitä ei näy? Myöskään juutalaistyössä ei ole vielä päästy iloitsemaan massaherätyksistä. Messiaanisen liikkeen tilastollinen kasvu on havaittavissa, mutta Israelin väestöön suhteutettuna Jeesuksen seuraajien määrä on edelleen promilleja. Sen sijaan Etiopiaan tehdään Suomestakin opintomatkoja perehtymään Mekane Jesus -kirkon ilmiömäisen kasvun salaisuuksiin. Mitä johtopäätöksiä tuloksista voi tehdä? Ovatko Afrikan-lähetit onnistuneet muita paremmin työssään, kun globaalin kristillisyyden painopiste on siirtynyt maanosasta toiseen?

Vastuulliseen toimintaan sisältyy työn tulosten arviointi ja tarvittaessa korjausliikkeet. Jumalan valtakunnan työn olemukseen liittyy kuitenkin ulottuvuuksia, jotka eivät ole tekijöiden vaan ”työnantajan” käsissä. Lähetti Itä-Siperiasta kirjoittaa: ”Hedelmän kantaminen on hankala aihe. Hedelmät tuntuvat olevan todella pieniä ja niitä kasvaa siellä täällä. Seurakunta täällä jatkanee toimintaansa entiseen tapaan. Vähitellen uusia ihmisiä kastetaan. He ovat hedelmää. Jumalan valtakunta etenee sydämissä ja joskus meiltä piilossa. Saamme silloin tällöin ilon osallistua näihin erityisiin juhlahetkiin, kun joku liitetään Jumalan perheeseen.”

Kylväjän toiminnan suunnan mukaan järjestö ”varustaa ja lähettää kristittyjä palvelemaan Kristusta ja toisia ihmisiä Raamatun sanaan, rukoukseen ja kristittyjen yhteyteen tukeutuen. Teemme tämän yhdessä paikallisseurakuntien ja yhteisöjen kanssa.” Kylväjä liittyy työssään Yhteinen todistus – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaukseen, jossa sanotaan muun muassa: ”Uskon ja rakkauden yhteisönä kirkko todistaa sanoillaan ja elämällään kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa ja luomakuntaa kohtaan. Kristittyjä kutsutaan toimimaan Jumalan rakkauden mukaisesti ja rakentamaan Kristuksen kirkkoa, jonka jäseneksi tullaan kasteen kautta.”

Usein kaikkein merkittävin hedelmä syntyykin lähetissä ja lähettäjissä. Vuosikymmeniä työssä islamin keskellä ollut lähetti kertoi alun itsevarmuuden vaihtuneen realistiseen havaintoon: ”Jos minun työskentelystäni ei ole ollut muuta hyötyä, niin ainakin lähettäjäni ovat rukoilleet kaikki nämä vuodet tämän maan puolesta!” Keski-Aasiassa ei vuosikymmenien työn jälkeenkään ole kristillistä kirkkoa. Sekä paikallisten kristittyjen että kansainvälisten työntekijöiden joukosta on tullut marttyyrejä. Näin mitattuna työn voisi katsoa jopa epäonnistuneen. Kuitenkin viime vuosien pakolaisaallon myötä tämän kansan jäseniä on suunnannut kymmeniä tuhansia kohti Eurooppaa ja heidän joukossaan kristityksi kääntyneiden määrä on tuhansissa.

Suomessakin seurakunnat ovat saaneet harjoittaa uskon ja rakkauden todeksi elämistä pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa, joista moni on kiinnostunut kristillisestä uskosta kohdattuaan auttavaa lähimmäisen rakkautta kristittyjen taholta. Moni Keski-Aasiassa pitkän päivätyön tehnyt ja työn puolesta pitkään rukoillut on sittenkin päässyt näkemään sadonkorjuun aikaa – Suomessa. Yhteinen todistus -asiakirja kiteyttää: ”Kirkon uudistus edellyttää maailmanlähetyksen muuttuvan tilanteen seuraamista ja ymmärtämistä myös paikallisesti.” Mitä hedelmää saammekaan tulevina vuosina nähdä kotimaamme seurakunnissa ja lähetystyössä! Kylväjässä on jo siunattu ensimmäiset maahanmuuttajat lähetystyöhön kantasuomalaisten lähettien rinnalle.

Pelkäämättömyyden lisäksi Raamatussa kehotetaan monta kertaa kärsivällisyyteen. Uskon ytimessä on pitää kiinni usein näkymättömäksi jäävästä Jumalan todellisuudesta ja lupauksista. Kärsimättömyyteen ja pettymykseen lähetystyön välittömien tulosten suhteen auttaa, kun suhteuttaa oman lähetyspanoksensa Jumalan lähetyshistorian jatkumolle.

Lähetystehtävään sisältyy jännite. Jeesus lähettää meidät tekemään ja sanoo, että ilman häntä me emme voi mitään. Kylväjän toiminnansuunta sanoittaa asian: ”Pysymme Kristuksessa voidaksemme intorealistisesti kantaa hedelmää toisten iloksi.” Lähetystyössä tehtävänjako on selvä: meidän roolimme on toimia, ja lopullinen tulos on Jumalan vastuulla. Kristuksessa riippuvia Pietari rohkaisee kirjeessään: ” – – te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.” (2. Piet. 1: 1–8) Silloin ei tarvitse vertailla, vaan kärsivällisesti odottaa tulosten ja ilon aikaa.

Kylvaja artikkelibanneri